keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Ei autossani ole edes nastoja talvella

Pitkä hiljaisuus. Valitettavasti ei johtunut siitä, että olisin saanut naista päivittäin, vaan siitä että opinnot ja muut elämän vitsaukset ovat vieneet ajan ja energian tältäkin touhulta. Mutta ei auta, jotenkin on vaan ryömittävä eteenpäin kaiken paskan läpi kohti valoa.

19.1 tein elämässäni poikkeuksellisen rohkean teon ja lähestyin täysin tuntematonta naista. Tästä tapahtumasta voi lukea perehtymällä aikaisempiin kirjoituksiini, mutta lopputulos on nyt siis tiedossa. Yllättäen tyttö ei sitten koskaan soittanut. Hakuammuntaahan se oli. Ehkä mimmi oli jo varattu tai habitukseni ei miellyttänyt - jälkimmäinen seikka on jo epäilemättä torpedoinut minulta monta hyvää naissuhdetta. Ei taida olla tämä pelikenttä aivan tasainen. Naisilla on varaa nyrpistää nenäänsä silloin, kun joku jätkä panee itsensä oikein kunnolla likoon ja yrittää luoda kontaktin. Jos mies käyttää samaa taktiikkaa, yksinäiset vanhuudenpäivät dementiaosastolla ovat aivan takuuvarmasti plakkarissa.

Tämä on kuin nyrkkeilymatsi, jossa miehen osana on jatkuvasti laskea suojaus ja toivoa että vastapuoli ei lyö vaan antaa kukkasen. Kun se oikea suora sitten väistämättä mäjähtää keskelle otsaa ja putoat lattiaan haukkomaan henkeäsi, on sinun noustava nopeasti takaisin ylös ja tehtävä sama typerä temppu uudelleen.

Muutoin olet luuseri, pelkuri, munaton mies.

Mutta munattomallekin miehelle joku haksahtaa joskus haaransa levittämään. Seuraavaksi kerronkin teille iloisen tarinan elämäni toisesta naissuhteesta, joka alkoi puolisentoista vuotta sitten ja päättyi yhtä hirvittävään katastrofiin kuin ensimmäinenkin.

Se ei hymyile ja jos se nauraa
se on useimmiten väärä paikka
se on elokuvan loppukohtaus
sankari saa vihdoin naisen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti