...

Olen yrittänyt tunnin ajan kirjoittaa jotain mielenkiintoista, mutta poistanut sitten kaiken. Ei ole sanottavaa.

Kävin lääkärillä, joka laittoi eteen masennuskyselyn. Sain hyvät pisteet, lääkkeitä ja ajan psykiatriselle puolelle puolen vuoden päähän, lupauksia keskusteluavusta ja muuta. Hyödytöntä. En istu tähän yhteiskuntaan enkä nauti tästä elämästä. Tädin kanssa keskusteleminen ei muuta tosiasioita. Elämälläni ei ole merkitystä - miksi sinnittelisin eteenpäin ja tekisin töitä? Ketä tai mitä varten?

Perjantaina kävin baarissa parin tutun kanssa. Turhaan, tietysti. Se koko puoli on illuusio, ei sieltä tule kävelemään vastaan ketään sellaista ihmistä jonka kanssa tämä tilanne muuttuisi. Eikä pidäkään tulla. En ole 18-20 -vuotias kaksimetrinen rap-henkisesti pukeutuva bodattu siilitukka, jollainen menee hyvin kaupaksi. Lisäksi ikä- ja maailmankuvaero keskimääräisen baariliitäjän kanssa on jo niin suuri, ettei se ikinä toimisi. Kun päälle laitetaan vielä tätä henkilökohtaista painolastia jota kannan mukanani, niin on takuuvarmaa että onnistunutta parisuhdetta ei löydy.

Nyt se tiedetään, ettei niin mikään
Mennyt niin kuin ennusteltiin...
Siksi äskettäin kasvot väärinpäin
Syyteltiin ja seliteltiin.
Yhdet villiintyy: "Se on noitten syy!"
Toiset loikkii katoiltansa.
Kolmas kertoo sen, koko totuuden:
"Rakkaat veljet. Tää on ansa."

Samaa vanhaa

Kas vain, vieläkin täällä. Tuskinpa yllättää ketään, sillä kuten aiemmassa tuli todettua, en ole riittävän mies tappaakseni itseäni. Viime viikot olen voinutkin jonkin verran paremmin. Selviän päivästä toiseen, vaikka se on aika merkityksetöntä.

Näen aika omituisia unia. Viimeksi näin unta siitä, että flirttailin erään hyvännäköisen puolitutun tytön kanssa. Mitään erikoisen kuumaa ei tapahtunut, mutta jonkinlaista kiehnäystä kuitenkin. Lopulta erinäisten sattumusten kautta kävi ilmi, että tytöllä olikin munat ja homma tyssäsi sitten siihen. Aika karua.

Ylipäänsä tämä jonkinasteinen seksuaalinen epävarmuus on melko hämmentävää ja ahdistavaa. En tiedä, mistä se tulee, sillä olen aina kokenut naisiin kohdistuvan seksuaalisen halun jotenkin miellyttäväksi ja itselleni luontevaksi. Ehkä minussa on homokin puoli, josta en erikoisemmin pidä ja jota pelkään. Sellaisen kanssa eläminen olisi kuitenkin helpompaa, jos oikeasti olisi jotain homoseksuaalisia himojakin. Jos menisi kotiinsa aina iltaisin innolla runkkaamaan miesten alusvaatekuvaston ääreen, niin varmaan se täytyisi jossain vaiheessa hyväksyä. Homojutut eivät kuitenkaan saa minua syttymään.

Minä kuitenkin kärsin lähinnä homofobiasta ja siitä, ettei minulla oikein ole heteroseksuaalistakaan fantasiaelämää. Hyvännäköisten naisten näkeminen ei säväytä minua, enkä oikein ihastu keneenkään. Jos jonkun nätin tytön perseeseen pääsee liimautumaan kiinni vaikka tanssiessa, niin sitten alapäässä alkaa jo tapahtua jotain. Mutta muuten tämä on vaan tätä harmaata...

Tilanne on sikäli melko pelottava, että tällainen seksuaali-identiteetin epävarmuus tuntuu olevan minulle aika pysyvä tila, kuten tästä blogistakin ehkä ilmenee. Sääli. Olisi hauska päästä takaisin siihen teini-ikäiseen tilaan, jossa tytöt olivat tosi jännittäviä ja oli melkein jatkuvasti ihastunut johonkuhun. Nyt sitä ei oikein enää tapahdu. Jossain vaiheessa ne tunteet vaan alkoivat hiipua ja koko sen tyhjiön täyttää tietysti pelko ja epävarmuus, joka häipyy vain silloin harvoin kun saa naista ja huomaa että kappas vaan, minähän tykkään tästä.

Kaikkein eniten minua vituttaa, että olen kuin rikkinäinen levy, joka pyörittää näitä samoja typeriä juttuja yhä uudestaan ja uudestaan. En kuitenkaan oikein tunnu voivan sille mitään.

No More Games. No More Bombs. No More Walking. No More Fun. No More Swimming. 67. That is 17 years past 50. 17 more than I needed or wanted. Boring. I am always bitchy. No Fun — for anybody. 67. You are getting Greedy. Act your old age. Relax — This won't hurt.