torstai 4. maaliskuuta 2010

Samaa vanhaa


Kas vain, vieläkin täällä. Tuskinpa yllättää ketään, sillä kuten aiemmassa tuli todettua, en ole riittävän mies tappaakseni itseäni. Viime viikot olen voinutkin jonkin verran paremmin. Selviän päivästä toiseen, vaikka se on aika merkityksetöntä.

Näen aika omituisia unia. Viimeksi näin unta siitä, että flirttailin erään hyvännäköisen puolitutun tytön kanssa. Mitään erikoisen kuumaa ei tapahtunut, mutta jonkinlaista kiehnäystä kuitenkin. Lopulta erinäisten sattumusten kautta kävi ilmi, että tytöllä olikin munat ja homma tyssäsi sitten siihen. Aika karua.

Ylipäänsä tämä jonkinasteinen seksuaalinen epävarmuus on melko hämmentävää ja ahdistavaa. En tiedä, mistä se tulee, sillä olen aina kokenut naisiin kohdistuvan seksuaalisen halun jotenkin miellyttäväksi ja itselleni luontevaksi. Ehkä minussa on homokin puoli, josta en erikoisemmin pidä ja jota pelkään. Sellaisen kanssa eläminen olisi kuitenkin helpompaa, jos oikeasti olisi jotain homoseksuaalisia himojakin. Jos menisi kotiinsa aina iltaisin innolla runkkaamaan miesten alusvaatekuvaston ääreen, niin varmaan se täytyisi jossain vaiheessa hyväksyä. Homojutut eivät kuitenkaan saa minua syttymään.

Minä kuitenkin kärsin lähinnä homofobiasta ja siitä, ettei minulla oikein ole heteroseksuaalistakaan fantasiaelämää. Hyvännäköisten naisten näkeminen ei säväytä minua, enkä oikein ihastu keneenkään. Jos jonkun nätin tytön perseeseen pääsee liimautumaan kiinni vaikka tanssiessa, niin sitten alapäässä alkaa jo tapahtua jotain. Mutta muuten tämä on vaan tätä harmaata...

Tilanne on sikäli melko pelottava, että tällainen seksuaali-identiteetin epävarmuus tuntuu olevan minulle aika pysyvä tila, kuten tästä blogistakin ehkä ilmenee. Sääli. Olisi hauska päästä takaisin siihen teini-ikäiseen tilaan, jossa tytöt olivat tosi jännittäviä ja oli melkein jatkuvasti ihastunut johonkuhun. Nyt sitä ei oikein enää tapahdu. Jossain vaiheessa ne tunteet vaan alkoivat hiipua ja koko sen tyhjiön täyttää tietysti pelko ja epävarmuus, joka häipyy vain silloin harvoin kun saa naista ja huomaa että kappas vaan, minähän tykkään tästä.

Kaikkein eniten minua vituttaa, että olen kuin rikkinäinen levy, joka pyörittää näitä samoja typeriä juttuja yhä uudestaan ja uudestaan. En kuitenkaan oikein tunnu voivan sille mitään.

No More Games. No More Bombs. No More Walking. No More Fun. No More Swimming. 67. That is 17 years past 50. 17 more than I needed or wanted. Boring. I am always bitchy. No Fun — for anybody. 67. You are getting Greedy. Act your old age. Relax — This won't hurt.

3 kommenttia:

  1. "Riittävän mies". Takerrun taas samaan teemaan kuin edellisessä kommentissani.

    Millä perusteella huonosti voiva ihminen on miehekäs jos hän päättää päivänsä? Minusta se ratkaisu osoittaa ennemminkin pelkurimaisuutta. (Miehekkyyteen yhdistäisin vaikka sellaisia määritteitä kuin turvallisuus, luotettavuus, pitkäjänteisyys.)

    Aika moni ihminen on bi; prosenttimäärät vaihtelevat sen mukaan mistä katsoo. Tässäkin voisi miettiä, että miksi sinun pitää määritellä itsesi johonkin lokeroon? Hetero tai homo tai bi tai whatever - mitä sitten.

    Elämä tuo eteesi miehiä ja naisia ja saat jännityksellä katsoa, että kumpaa sukupuolta se onkaan joka kunnolla väräyttää viisariasi! :)

    Näissä(kään) asioissa ei ole olemassa oikeaa ja väärää - on vain erilaisia ihmisiä.

    Taidat muuten olla aika ankara itseäsi kohtaan.

    Minttu

    VastaaPoista
  2. Tuosta saman levyn pyörittämisestä. Martin Seligmanilla on kirja nimeltään Optimistin käsikirja ja se ei sitten todellakaan ole mikään penninarvoinen "käännä musta valkoiseksi" -opus.

    Siinä on kerrottu pitkään ja hartaasti että millaiset asiat ihmisen ajatustavassa altistavat masennukselle ja ENNEN KAIKKEA: miten ajatuksiaan voi muuttaa. Ihan oikeasti ihminen voi alkaa soittaa uutta levyä!!!!

    Haasta itsesi ja lue kirja. Ja kirjoita vaikka haiseva vastalauseesi - vaikka et taida voida pistää kampoihin niille teeseille!

    Minttu

    VastaaPoista
  3. Et tuletapaamaan ketään niin kauan kuin olet masentunut, ei masentunut ihastu, siksi et tunne mitään. Hoida se masennus pois, ota ne lääkkeet, käy terapiassa. Et usko minua mutta sanon kuitenkin, se auttaa, ja jonain päivänä ihastut taas. Kunpa uskoisit, mutta kerrot kuitenkin että ei se SUN kohdalla tulisi toimimaan...

    VastaaPoista