maanantai 14. kesäkuuta 2010

Sarjassamme aiemmin tapahtunutta

Olipa kerran, jokin aika sitten, yksi mies. Mies tapasi sellaisen todella hyvännäköisen tytön, jonka kanssa halusi mennä ulos. Mies sopi yhteisestä piknikistä, hankki juotavat, syötävät ja ruusun tytölle. Ruusun. Vittu mikä nyhverö.

Sitten se mies meni tapaamaan sitä tyttöä eikä se tyttö koskaan tullutkaan. Tyttö oli "unohtanut" koko jutun. Mies nyppi ruususta terälehdet yksi kerrallaan ja lähti pois.

Tämä lyhyt satu ei ole eilisen viestin uusinta, vaikka tapauksilla on jotain yhteistä. Ensinnäkin niissä nenästävedettävän nuijan roolia esittää sama henkilö. Toiseksi, vastapuoliskona on molemmissa sellainen alle 20-vuotias ja erittäin kaunis nainen. Vakavasti otettavaa todistusaineistoa minulla ei ole, mutta luulisin nuorien ja kauniiden tyttöjen olevan niitä kaikkein julmimpia. Uusia idiootteja tulee kuitenkin, joten miehiä voi kohdella ihan miten vaan. Siis hei eihän niil oo niinq jotai ihmisarvoo!!!

Kuten edellisessä viestissäni mainitsin, lähetin sille perjantaiselle oharitytölle ihan asiallisen viestin jossa tiedustelin syytä tuohon selkäänpuukotukseen. Vastausta ei tullut, eikä sitä varmasti enää tulekaan; tiedän, että tuo mimmi lukee saamansa viestit takuulla monta kertaa päivässä. Selitystä en saanut tältä aiemmaltakaan tytöltä koskaan, surkeita tekosyitä vain.

Kaipa niitäkin joku saatana riivaa. Tai sitten on vain ihmisiä, joita on mukava potkia päähän ja niitä, joista on kiva potkia.

When I am dead, and over me bright April
Shakes out her rain drenched hair,
Tho you should lean above me broken hearted,
I shall not care.
For I shall have peace.
As leafey trees are peaceful
When rain bends down the bough.
And I shall be more silent and cold hearted
Than you are now.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Viha on mielenkiintoinen tunne

Arvoisa yleisöhän tietää, että me miehet olemme sikoja. Hakkaamme naisiamme, haluamme vain sitä ja kohtelemme naissukupuolta muutenkin törkeästi sekä alistavasti. Mutta entäs te?

Perjantaina oli tarkoitus mennä yhden hieman alle parikymppisen naisen kanssa elokuviin. Olimme tavanneet aiemmin pari kertaa ohimennen ja kerran pidemmin muutaman hengen seurueessa. Sen jälkeen juteltiin Facebookissa ja ehdotin että mentäisiin yhdessä jonnekin.

Ensimmäisen kerran ulos oli tarkoitus mennä keskiviikkona, mutta neiti ei sitten lopulta vastannut mitään ehdotukseeni kun "unohti". Tuollaisestahan tulee vedettyä jo tietyt johtopäätökset, mutta päätin tarjota rehellisesti toista tilaisuutta. Siinä sitten chatin kautta puhuttiin asiasta ja sovittiin, että perjantaina elokuviin. Sovittiin aika, paikka ja elokuva, sanoin että hankin netin kautta liput.

Tein kuten sovittiin, olin ajoissa tapaamispaikalla ja... tyttö ei tullut. OK, lähetin sitten viestin jossa kyselin että missäs oot ja myöhästytkö paljonkin. Vastaus: "Sori, en tuu".

Olin siis käyttänyt vapaa-aikaani matkustaakseni paikkaan, johon minulla ei ollut mitään halua mennä. Olin maksanut 25 euroa lipuista elokuvaan, jota en edes halunnut nähdä. Eikä minulle vaivauduta edes ilmoittamaan etukäteen ettei huvita tulla, saati että tapaamista sovittaessa mainittaisiin että kiitti vaan, mutta ei kiitti.

Ilmoitin tytölle sitten että haista vittu, olet leffalipun velkaa. Vihantunne oli sen verran voimakas, että olisi tehnyt mieli lyödä nyrkki jostakin (tai jostakusta) läpi. Kotiin päästyäni huomasin, että tyttö oli poistanut minut Facebook-kavereistaan - olisin tosin tehnyt saman itsekin.

En oikein keksi selitystä sille miksi kukaan toimii näin. Ainoa rationaalinen motiivi tuollaiselle toiminnalle on, että minulle kostettiin tahallaan jostakin. Ehkä olin tehnyt keskusteluissamme vääriä sananvalintoja, ehkä olin vain liian ruma tai liian vanha tai mitä vaan. En vain itse näe, että koskaan voisin tehdä noin. Jos joku ei kiinnosta tai tuntuu jopa epämiellyttävältä, sanoisin suoraan että sori, en halua tavata. Tietoisia ohareita en tekisi kuin aivan äärimmäisissä tapauksissa, esimerkiksi kostona samanlaisesta tempusta.

Tein 40 toiston punnerrussarjan, jotta sain pahinta vihaa pois. Tehtyäni vielä toiset 30 olin sen verran rauhoittunut, että lähetin tytölle viestin jossa kysyin suoraan miksi hän toimi niin kuin toimi. Ei sillä, että haluaisin koskaan enää kuulla tästä tytöstä mitään. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää, mikä saa ihmisen toimimaan kuin sosiopaatti.

Taannoin jutellessani yhden tyypin kanssa hän sanoi, että olen tosi kyyninen. Arvaatteko, mistä johtuu?

Hei postimies, onko kirjeitä?
Kyllä on, yhdeltä tytöltä
Hän sanoo: En susta enää välitä
Hän pitää mua nynnynä