Piiskaa ja nahkaa, anyone?

Jos lukijat niin sallivat, ajattelin taas tehdä tällaisen hieman kiusallisen tunnustuksen. Tätä on jostain syystä vaikeampi kirjoittaa kuin aiempia juttujani, mutta en osaa oikein sanoa miksi.

Alistaminen, nahka, käsiraudat ja muut vastaavat BDSM-pervoilut kiihottavat minua. Jos rehellisiä ollaan, niin ehkä 90% masturbointikerroistani on jo pidemmän aikaa pyörinyt tämän aihepiirin ympärillä. Käytännössä siis hanskaan hakatessani katson videoita näteistä tytöistä, jotka piiskaavat, alistavat ja tietysti naivat toisiaan seksikkäisiin domina-asuihin pukeutuneina. Laittaisin linkkejä havainnollistavaan esimerkkimateriaaliin, mutta se voisi olla nuoremmille lukijoille vahingollista. Toisaalta niin voi olla koko tämä blogikin ja kyllähän ne teini-ikäiset osaavat sitä pornoa muutenkin netistä löytää.

Tässä perversiossani on pari ehkä outoakin säännönmukaisuutta. Ensinnäkin, katson aina lesbopornoa. Ehkä kyse on homofobiastani, superheteroudesta tai yksinkertaisesti hyvästä estetiikan tajusta, mutta en koskaan katso sellaista kinkyilyä (tai oikeastaan muutakaan pornoa), jossa esiintyy miehiä. Jotenkin vain kahden naisen touhuilu keskenään on kiihottavampaa. Lisäksi varsinkin näissä alistamisjutuissa miehet vaikuttavat lähinnä joko iljettäviltä tai koomisilta, vähän tilanteesta riippuen.

Hävettävää, mutta tähän aiheeseen liittyvissä fantasioissani olen myös aika säännönmukaisesti se alistuva osapuoli. Eli saan "kicksejä" siitä ajatuksesta, että joku söpö tyttö käyttää minua törkeällä tavalla seksuaalisesti hyväkseen. Koen myös toisin päin käännetyt tilanteet kiihottavina, mutta en usko että olisin kovin vakuuttava alistaja. Minussa taitaa siis olla selvästi enemmän masokistia kuin sadistia.

Ehkä kummallisinta on se, miten vähän tämä piirre on suhteellisesta hallitsevuudestaan huolimatta häirinnyt seksielämääni aiempien naisystävieni kanssa. En ole koskaan harrastanut mitenkään erityisen pervoa seksiä - jos siis seksillä tarkoitetaan tapahtumaa, johon osallistuu joku muukin ihminen kuin minä. Tästä huolimatta olen kokenut yhdynnät tyydyttävinä ja miellyttävinä.

Tavallaan mieleni tekisi kuitenkin myös kokeilla jonkun naisen kanssa jotain ei-niin-tavallista. Toisaalta pelkään että kun sille tielle kerran lähdetään, siltä ei enää palata. Oikeastaan naisistani vain Hannan kanssa tätä teemaa sivuttiin, mutta asia ei koskaan edennyt kokeiluihin asti. Hannasta tulikin mieleeni hänen tarkkaavaisuutensa tämän asian suhteen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Loppuun vielä outo yksityiskohta: tämä piirre ei juurikaan häiritse minua. Kuten aiemmin kirjoitin, ajatus homoudesta tuntuu syystä tai toisesta vastenmieliseltä ja väärältä. Sen sijaan nämä kinkyjutut tuntuvat jotenkin kuuluvan persoonaani, vaikka se ehkä tavallaan valitettavaa onkin. Ne eivät vaivaa minua henkisesti tai aiheuta minulle huolia. Kummallista, koska olisiko homoilu nyt sitten objektiivisesti arvioituna sen pervompaa kuin sadomasokismiin vivahtava seksi?

Ai niin, piti vielä mainita tuosta sadomasokistisille jutuille masturboinnista yksi asia. Tein sitä viimeksi tänään.

Eventually me and a friend
Sorta drifted along into S&M
I can take about an hour on the Tower of Power
as long as I get a little golden shower

Miksi minulla ei ole naista

Hitto, että oot kiinnostava tapaus. Missä sulla mättää, ujoudessa vai ulkonäössä, kun ei tuommoinen persoona tyttöä itselleen ole saanut.

Ihmisten käymissä sameissa ja turhanpäiväisissä keskusteluissa käy joskus niin, että jokin lausahdus leikkaa lävitse kaiken sen turhanpäiväisen paskan jota toisillemme syötämme. Koen tuon 20.7 julkaisemaani kirjoitukseen lähetetyn kommentin, kaikessa yksinkertaisuudessaankin, juuri tällaiseksi teräväksi havainnoksi.

Miksi helvetissä minä olen yksin? Miksi naissuhteeni kaatuvat omaan mahdottomuuteensa aivan samalla tavalla kuin heikko vuorovaikutus väistämättä hajottaa atomin? Miksi Aurinko kiertää Maata? En tiedä, mutta voin yrittää rakentaa jonkinlaisen teorian.

Puututaan ensin kommentoijan suoraan mainitsemiin tekijöihin. Ulkonäköni ei tietenkään ole sellainen, joka saisi tyttöjen pikkuhousut kostumaan sadan metrin säteellä. On kuitenkin hämmentävän vaikeaa arvioida, miten kaukana ideaaliulkonäöstä lopulta on. Todennäköisesti olen kasvonpiirteiltäni jollain tavalla keskinkertaista hiukan luotaantyöntävämpi. Myös hintelä ruumiinrakenteeni vaikuttaa luultavasti asiaan, sillä naiset tunnetusti pitävät lihaksikkaita miehiä kiihottavampina.

Entä se ujous sitten? No, olen huono pokaamaan ihmisiä suoraan. Pokaamisen yrittäminen on tilanne, jossa ottaa suuren riskin kasvojensa menettämisestä. Vaikka en siis ole sellainen kaveri joka ei seurassa puolta sanaa sano, en myöskään juuri uskalla härskisti yrittää vietellä naisia sänkyyn. En esimerkiksi baariin mennessäni kovinkaan aktiivisesti lähesty vastakkaista sukupuolta, koska havaitsen miten he reagoivat läheisyyteeni esimerkiksi tanssilattialla. Jos vastapuoleen ei saa katsekontaktia, keskustelun yrittäminen on kuin rynnäköinti niityn yli jo kaivautumaan ehtineen vihollisen kimppuun - siitä seuraa vain verta ja valitusta.

Osittain arvoituksen ratkaisu voi siis löytyä yllä mainituista tekijöistä. Kiinnostava vasta-argumentti kuitenkin jää leijumaan ilmaan. Jos olen niin ujo ja ruma, miksi olen saanut elämäni aikana pillua neljältä naiselta? Vaikka olenkin siis ehkä ujo ja ruma, en ole näissä ominaisuuksissa niin kaukana optimialueelta että kaikki hylsyttäisivät minut. Miksi en siis elä onnellisessa seurustelusuhteessa jonkun tämän nelikon jäsenen kanssa?

(Sivuhuomautus: Tarkkaavainen lukija huomaa, että puhun nyt neljästä naisesta, kun blogissani olen maininnut vasta kaksi. Kärsivällisyyttä. Asiat paljastuvat aikanaan.)

Vastausta tähän kysymykseen pitäisi oikeastaan kysyä näiltä naisilta. Luulen, että asia riippuu sekä siitä millainen ihminen olen sisäisesti että siitä miten tämä luonteeni vaikuttaa näihin naisiin. Suureen arvontahattuun piilottamistani paperilapuista tulin tänä iltana poimineeksi nämä syyt:

Emotionaalinen epävakaus: "Damaged goods! Do not accept, do not accept." Harva nainen yksinkertaisesti jaksaa pidempään sellaista miestä, joka ajoittain vajoaa edellisessä kirjoituksessani kuvailemieni kaltaisiin tunnetiloihin. Jokainen meistä tarvitsee joskus haudankaivajan palveluksia, mutta kuka haluaa haudankaivajan saman katon alle asumaan?

Putoan hankalaan lohkoon, koska olen riittävän synkkä karkoittaakseni normaalit naiset, mutta en tarpeeksi synkkä vedotakseni goottityttöihin. Lisäksi psyykkiset ongelmani ovat naismaisesti kääntyneet lähinnä sisäänpäin. Hajotessani siis muutun lähinnä toimintakyvyttömäksi ja synkäksi, enkä mene miehekkään kiihottavasti pistämään jengiä pataan ja rikkomaan kapakan sisustusta.

Eräs ex-naiseni summasi tämän asian hyvin sanomalla jotain sensuuntaista, että hän tarvitsee miehen joka näkee että elämällä on jotain hyvää tarjottavaa ja luottaa siihen että tulevaisuuteen kannattaa uskoa. Hän oli varmaankin oikeassa.

En juuri tunne positiivisia tunteita: Ozzy, tuo vanha kamaveikko, kiteytti joskus hyvin

I need someone to show me
The things in life that I can't find
I can't see the things that make true happiness
I must be blind

Make a joke and I will sigh
And you will laugh and I will cry
Happiness I cannot feel
And love to me is so unreal

Rehellinen kirjallisuuskriitikko sanoisi nyt, että toistan tässä vain sitä, mistä jo äsken kirjoitin. Tavallaan kyllä, mutta kun äsken puhuin siitä miten persoonallisuuteni karkoittaa naisia, nyt puhun siitä miten ne Pavlovin koiraa parisuhteeseen motivoivat tekijät jollain tavalla puuttuvat minusta. Harva nainen pystyy lopulta todellakin sytyttämään minussa jotain ja koskettamaan minua tunnetasolla syvemmältä. Itse asiassa laskisin kohdanneeni näitä tasan kolme, kaksi heistä ala-asteella. Kolmas oli se nainen, jonka kanssa poikuuteni meni.

Haluaisin osata rakastua, haluaisin osata nauttia elämästä, haluaisin olla erilainen ihminen. Mutta en osaa. Tätä ei kuitenkaan kannata käsittää täysin väärin. Tietysti olen joskus iloinen. Mitä seksiin tulee, siitä kaiken oleellisen kertovat ex-naiseni sanat "sä olet niin helppo". Kaikissa parisuhteissani olen aina vähän aikaa tytön vieressä makailtuani tullut siihen lopputulokseen, että nyt olis kiva panna.

Miten vitussa siis voin kirjoittaa, että "vain harva nainen sytyttää minut" ja että "en osaa nauttia elämästä"? No, nuo positiiviset tunteet ovat aina jollain tavalla laimeita varjoja niihin negatiivisiin tunteisiin verrattuna. Seksin harrastaminen nätin tytön kanssa voi olla kivaa ja sillä hetkellä sitä saattaa haluta enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Mutta sellainen syvempi tunne, rakastuminen ja toisesta ihmisestä aidosti välittäminen, onnistuu minulta huonosti. Samoin ilon koen sellaisena hetkellisenä asiana, joka peittää alleen normaalitilan eli kärsimyksen. Voin kokea hetkellistä iloa, mutta en voi kokea onnellisuutta.

Yhteenvetona siis kanssani seurustelu on tylsää. Tarjoan sille toiselle osapuolelle vain tuskallista, harmaata arkea. Ihmiset haluavat elämyksiä, kivoja kokemuksia, nautintoja, pirteyttä, onnellisuutta, mukavia yllätyksiä. Minulla on tarjottavana kylmää kaurapuuroa, hitaasti kuolevia kyläpahasia ja hymytöntä työntekoa. Ei kauppoja!

Morale was high. Herodotus wrote that when Dienekes, a Spartan soldier, was informed that Persian arrows blotted out the sun, he remarked with characteristically laconic prose, "So much the better, we shall fight in the shade."

Memento mori

Mietin tänään töissä koko aamupäivän itsemurhaa. Työkaveri kysyi lounastauolla vaivaako minua jokin. Valehtelin, että päätäni särkee.

Omituista miten nopeasti tilanteet kärjistyvät. Vielä viikko sitten olin ihan OK, jossain määrin loppuunajettu, kuitenkin toimintakykyinen. Nyt en enää ole varma siitä, kykenenkö huomenna menemään työpaikalle. Harrastukset ja ystävien tapaaminen ovat lähestulkoon mahdottomuuksia.

Uskotko kohtaloon? Minusta tuntuu siltä, että elämäni kulkee kohti jonkinlaista traagista loppunäytöstä, enkä voi estää sitä riippumatta siitä mitä teen. Olen sika rännissä, ränni päättyy teurastamon portille. Ponnistelen, jotta elämästäni tulisi parempaa, mutta ponnistelut valuvat hiekkaan. Kohtaloaan ei voi paeta.

Jos tämä olisi hyvä blogi tai elämäni hyvä elokuva, tappaisin itseni tänä iltana. Valitettavasti näin ei ole. En tapa itseäni, ei minussa ole tarpeeksi miestä siihen. Se olisi tyly temppu lähisukulaisilleni, joilla on omiakin ongelmia murehdittavana. Eikä se tunnu oikealta ratkaisulta. On jäätävä tänne, tultava vanhaksi ja sairaaksi, katseltava toisen onnea ja kärsittävä. Ehkä itsesuojeluvaisto vaatii sitä, en tiedä.

Kaksi tilannetta elämäni varrelta nousee jostain syystä vastustamattomasti mieleeni. Ensimmäinen muistikuva on niiltä ajoilta, kun olin vielä pieni lapsi. Istuin vanhempieni auton takapenkillä ja mietin kuinka paljon kärsimystä ja pahoinvointia ihmiset ympäri maailmaa joutuvat kokemaan. Muistan toivoneeni, että voisin kärsiä sen kaiken itse, niin ettei muiden tarvitsisi.

En tiedä, miksi tuo muisto on jäänyt mieleeni niin vahvasti. Vielä vähemmän voin ymmärtää, mikä ihme saa vaahtosammuttimen ajattelemaan tuollaisia. Joskus, kun irrationaalisuus saa vallan, ajattelen että toiveeni on täytetty ja olen saanut niin paljon kärsimystä kuin vaan suinkin jaksan kantaa. Se olisi kaunis ja jalo asia, sillä silloin kaikella tällä paskalla olisi tarkoitus. Pelkään kuitenkin pahoin, että näin ei ole.

Entä se toinen tilanne sitten? Se liittyy siihen ensimmäiseen naiseen, eli Hannaan. Istuin hänen kanssaan joskus sohvalla ja keskustelimme suhteestamme. Sanoin hänelle, etten tiedä, mitä meidän kannattaa tehdä, sillä en ole varma voinko ylipäänsä koskaan olla onnellinen. Hän itki, mikä oli kauniisti tehty. En kuitenkaan yrittänyt itkettää häntä, vaan miettiä sitä millaiset mahdollisuudet minulla realistisesti on onnelliseen elämään.

Pitkään tietysti uskoin siihen kliseeseen että asiat järjestyvät. Minulla ei ole naista, mutta jostain kulman takaa tulee kyllä se ihana prinsessa, jonka kanssa on hyvä olla. Kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta nämä tunteet menevät ohi. Elämä paranee.

Jossain vaiheessa silmät sitten avautuvat. Muistaa, miten ahdistunut oli ennen ensimmäisen luokan alkua ja kuinka ahdistunut oli kun se sitten lopulta alkoi. Kuinka koko koulutaival oli oikeastaan yhtä tuskaa, kuinka mietit viidennellä luokalla työntäväsi keittiöveitsen vatsastasi läpi, jos sinulla olisi vain tarpeeksi sisua. Kuinka asiat ovat siitä asti olleet vain pelkkää taistelua hengissä pysymiseksi. Kuinka se prinsessa osoittautui pelkäksi haavekuvaksi.

Tick tock, aika kuluu. Nuoruus on eletty, pian olet jo vanha. Hyväksy totuus, et saa päätäsi kasaan. Voit esittää muille, että kaikki on OK - hetken ajan kaikki voi jopa ollakin OK. Mutta se ei kestä. Lyijystä ei saa kultaa, sitä mikä on ennalta määrätty ei voi muuttaa. Tyydy osaasi, hyväksy yksinäisyys, hyväksy kärsimys, hyväksy hulluus. Naura, Pajatso!

Koska julkisivuja on pidettävä yllä, otan 4mg Diapamia ja lähden hoitamaan velvollisuuksiani. Mieltäni lämmittää edelleen viime yö, jolloin näin unta nätistä tytöstä, joka tuntui välittävän minusta, edes vähän. Sen lähemmäs onnea en pääse, mutta hetki valheellistakin hyvänolontunnetta riittää. Sen on pakko.

Got to find my destiny
before it gets too late

Penikseni mitta erektiossa

... on äskettäisen mittaukseni perusteella muuten noin 16 cm. Desimaaleja en uskalla laittaa, koska mittavälineenä oli vain halpa viivotin, eikä tarkkaan mittaamiseen paremmin soveltuva väline. Ensi kerralla työntömitta tai lasermittaus? Toistaiseksi minulle on kuitenkin hieman epäselvää se, miten työntömitalla voisi kyrpänsä pituuden mitata leikkaamatta sitä ensin irti. Siis penistä, ei työntömittaa.

Tuloksen perusteella vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä, ettei vähäinen saamiseni aiheudu alapään pienuudesta. Toistaiseksi ainakaan yksikään nainen ei ole rantakäärmeeni nähdessään kääntynyt kannoillaan. Pikemminkin ongelmia on ollut päästä tilanteeseen, jossa sukukalleuksia voi luontevasti ryhtyä esittelemään.

Koska peniksen esilleotto naisseurassa on toistaiseksi tuottanut aika hyvällä prosentilla seksiä, on ehkä aika vaihtaa taktiikkaa. Jos ensi kerralla menisi baarissa kylmästi lähimmän naisseurueen pöydän viereen norkoilemaan ja sopivalla hetkillä läimäyttäisi letkunsa tiskiin kuin HK:n Sinisen. No, okei, "kuin prinssinakin", mutta tajusitte idean! Menestys, tai ainakin alapään menetys, lienee taattu.

Onko 16 senttiä sitten paljon? Ei sillä kisoja voiteta, mutta ainakin yhden hömppätutkimuksen mukaan munani on pidempi kuin suomalaisilla keskimäärin. Itse asiassa se on pidempi kuin ranskalaisilla, joilla sentään on vertailun pisimmät letkut! Fakta faktana, minulla on siis keskimääräistä isompi. Jumalauta. Kyllä nyt tuntuu hyvältä.

Jos lukijalla nyt sattuu olemaan hieman pienempi vehje, hänelle saattaa tästä retostelusta jäädä hieman paha maku suuhun. Voin kuitenkin lohduttaa sillä, että penikselleni tuntuu olevan varsin rajallisesti käyttöä. Vaihtaisin iloisin mielin nykyiseni vaikka 11, hitto vaikka 9-senttiseen, jos saisin vastineeksi kaksi asiaa. Ensinnäkin, pestyä kaiken tämän paskan (katso esimerkiksi edellinen postaus) päästäni ja jonkun kivan tytön, jonka kanssa tuota matoani voisin vähän ulkoiluttaa.

Asiaan sen kummemmin kuulumatta on muuten pakko sanoa, että tällä hetkellä on aika helvetin paha olo, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vittu.

Homojen hommaa

Olin lauantaina pelaamassa tennistä muutaman kaverin kanssa. Mukana oli myös jokunen minulle tuntematon "kaverin kaveri", joista yhden kanssa tuli juteltua vähän enemmänkin. Tämä jätkä oli helvetin hyvä pelaamaan, pesi minut ja muutkin varsin selvin numeroin. Kusi ei kuitenkaan onneksi ollut noussut päähän, vaan tyyppi jakoi ihan auliisti tekniikkavinkkejä ja seurusteli muutenkin leppoisasti.

Kaveri ehti sitten lähteä ennen minua, mutta tullessani pukuhuoneesta pukukaapille huomasin ajattelevani sillä tavalla ohimennen että olisipa söpöä, jos hän olisi jättänyt jonkun lapun, jossa ilmaisisi ihastuneensa minuun. Tämä ajatus oli jollain perverssillä tavalla samanaikaisesti miellyttävä ja kuvottava. Pyyhin sen mielestäni tietysti nopeasti, mutta iljettävähkö jälkimaku jäi suuhun. Olenko homo?

Olen miettinyt tuota kysymystä aiemminkin. Seksikokemusta naisten kanssa on ja masturboidessani tykkään katsella tyttöjä tekemässä tuhmia juttuja. Olen joskus asiaa selvittääkseni vilkaissut homopornoakin, mutta se on tuottanut lähinnä sellaista pelonsekaista ällötystä. Toisaalta, kiihottuminen vaatii jonkinlaista tilanteeseen heittäytymistä, enkä varmaankaan pysty siihen homojuttujen kanssa. Jos katsoisin naisia käsittelevää pornoa samalla kliinisellä tavalla kuin olen noita "poikien kesken"-hommia silmäillyt, en tiedä kiihottuisinko siitäkään.

Kysymys on äärettömän vaikea. En saa erektiota, jos näen kauniin tytön kävelemässä kadulla. En myöskään saa erektiota, jos näen komean miehen. Seksuaalinen kiihottuminen käynnistyy siinä vaiheessa, kun tietää että kohta vois olla luvassa toimintaa, esimerkiksi silloin kun naisen kanssa otetaan kielikontaktia. Miehen kanssa en ole tätä koskaan tehnyt, joten en tiedä, miten siihen reagoisin. Toisaalta en edes halua kokeilla. Jos en kiihottuisi, asiasta ei olisi mitään hyötyä. Jos kiihottuisin, minulla olisi todennäköisesti nykyistäkin suurempi identiteettikriisi.

Myöhemmin samana päivänä menin syömään lähiravintolaan, jossa sattui samaan aikaan olemaan myös joku perhe lapsineen. Jostain syystä yritin pitää aktiivista silmäpeliä perheen todella söpön teini-ikäisen tyttären kanssa, joka jossain määrin onnistuikin. Tarkemmin sanottuna siis minä katselin tätä mimmiä himokkaasti ja hän luultavasti katseli minua ajatellen, että mitäköhän toi vitun irstas ja likainen sika tuijottaa, katselisi nyt välillä muuallekin. Siitä huolimatta tämäkin pieni vastakaiku väräytti sisälläni jotain, vaimeasti, mutta väräytti kuitenkin.

Biseksuaali? Mutta silloin pitäisi myös haluta olla niiden miesten kanssa, mitä en ainakaan tietoisella tasolla halua. Toisaalta, minulle olisi luultavasti OK, jos joku nainen haluaisi nussia minua dildolla perseeseen. Huijaanko siis itseäni, että sillä olisi väliä onko kyrpä muovia vai jonkun rivon rasvaviiksen vehje? Paha sanoa.

Olen kuitenkin ajatellut pysytellä naisissa, mutta jonkinasteisia fobioita tässä tulee mielessään pakostakin pyöriteltyä. Pitää kai kirjoittaa tästä joskus lisää...

Oh God I am the American dream
With a spindle up my butt 'till it makes me scream
And I'll do anything to get ahead
I lay awake nights sayin', "Thank you, Fred!"
Oh God, oh God, I'm so fantastic!
Thanks to Freddie, I'm a sexual spastic

Varma nakki

Hämmennyksekseni satuin törmäämään naispuolisen henkilön (tai ainakin sellaisena esiintyvän) pitämään blogiin, joka käsittelee vähän samanlaista tematiikkaa kuin minä tässä omassa pienessä maailmassani. Blogin nimi on Jotain sutinaa ja pitäjä ilmoittaa että hänen tarkoituksenaan on "saada lakanoihin liikettä".

Korkkasin välittömästi kuoharipullon tämän havaittuani, sillä nyt meikäläiselle lohkeaa. Satavarmasti. Laitoin heti ylläpitäjälle viestin, jossa selvitin tilanteen kaikessa yksinkertaisuudessaan: minä olen seksiä kaipaava mies, hän on seksiä kaipaava nainen, joten meidän kannattaa tavata ja harrastaa seksiä. Loogista, eikö?

Tämä neitokainen ei ole vielä ehtinyt lähettää myöntävää vastaustaan tarjoukseeni, mutta oletan sen olevan vain ajan kysymys. Sillä välillä hekumoin ajatuksella hyvästä seksistä puutteessa olevan neidin kanssa. Sivuutetaan siis toistaiseksi paradoksi enemmän seksiä kaipaavan nuoren naisen olemassaolosta ja uskotaan siihen kuin Joulupukkiin.

Otan vastaan onnitteluja sekä vinkkejä erilaisista asennoista ja sopivan tunnelman virittämisestä kommentteina tai sähköpostitse. Kerron sitten myöhemmin, millaista oli.

Colored lights can hypnotize / sparkle someone elses eyes
now woman / get away
American woman / listen what I say

"Pillua saa, kunhan on siisti"

Muistan katsoneeni televisiosta keskustelua prostituutiosta joskus nuorempana ja naiviimpana, tai ainakin vähemmän kyynisenä. Maksullisesta seksistä puhuttaessa keskustelut ovat yleensä aika tunteellisia ja henkilökohtaisuuksiin meneviä, eikä tuo sattunut olemaan poikkeus.

Tässä keskustelussa eräs nainen valisti äidillisesti studioon saapunutta reilusti ylipainoista poikamiestä siitä tosiasiasta, että kyllä sitä seuraa saa, kun jaksaa käydä joskus suihkussa ja vaivautuu silloin tällöin baariin. Mies yritti tietysti parhaansa mukaan panna vastaan, mutta silloin naisen esittämä argumentti vaikutti mielestäni edes jossain määrin uskottavalta. Sittemminhän minulle on käynyt katkeralla tavalla ilmi että se akka puhui täyttä paskaa.

Tuo täti ei kuitenkaan ole ainoa nainen, jolta olen kuullut tämän "mitä vingut, saaminen on helppoa"-repliikin. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että suurella osalla naisista ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka hankalaa miehelle on saada, ellei tämä sitten satu olemaan sellainen IHKU metroseksuaali geelitukkabodari.

Jutun juju on siinä, että naisia yritetään pokata, aina. Jos he haluavat seksiä, heidän ei tarvitse hakea sitä, vaan seksi tulee heidän luokseen. Miehet kyllä yrittävät tehdä lähestymisyrityksiä baareissa ja muuallakin, joten naisen täytyy vain valita joukosta sopiva muna ja antaa jyystää. Koska saaminen on naiselle helppoa, hän lähtee ihmiselle luontaisesti siitä oletuksesta, että hänen elämänsä ja kokemuksensa voidaan yleistää kaikkiin muihinkin.

Siispä naisen päässä miehen kokema todellisuus baarissa on sellainen, että jatkuvasti toinen toistaan nätimpi tyttö tulee nipistelemään perseestä ja ehdottelemaan tuhmia. Todellisuudessa naiset puhuvat miehelle vain kysyessään voisiko tämä siirtyä muualle, jotta naisen ystävättäretkin mahtuisivat istumaan pöytään.

Sääntöön on vain yksi poikkeus, susirumat naiset. He eivät saa sen helpommin kuin keskivertomiehetkään.

Vaatimukset

Aiemmassa tekstissä tuli mainittua, että itsekin asetan joitakin vaatimuksia kumppanilleni. Tämä on tietysti kiintoisaa, koska koko blogihan perustuu siihen tuskalliseen faktaan etten itse täytä naisten vaatimuksia. Väitän kuitenkin, että vaatimuksia on kaikilla. Niiden olemassaoloa harva kuitenkin mielellään myöntää. Mieluummin puhutaan tekopyhästi siitä että kumppani voi olla "millainen tahansa, kunhan se tuntuu oikealta".

Usein haetaan kuitenkin kumppania, joka edustaa tiettyä sukupuolta (vaatimus), tiettyä ikähaarukkaa (vaatimus), tiettyä hygieniatasoa (vaatimus) ja niin edespäin. Kun vähän mennään eteenpäin, voidaan ruveta jo suoraan puhumaan siitä että jotta kelpaisi misulle, täytyy hilloa löytyä niin perkeleesti ja kyrvän on oltava erektiossa vähintään 25-senttinen.

Näin ollen en häpeile sitä, että minullakin on vaatimuksia, vaikka se hieman raadolliselta tuntuukin. Lisäksi vaatimusten olemassaolo on siinäkin mielessä koomista, että jos saan mielestäni liian vähän naisia, looginen toimenpide olisi laskea rimaa. En tiedä auttaisiko se, sillä en ole saanut lähestymisyrityksiä rimani alittavilta naisilta enkä toisaalta ole yrittänyt heitä pokaillakaan.

Mitä ne paljon puhutut vaatimukseni sitten ovat? Seuraava lista on melko kattava:

Sukupuoli: Nainen, kiitos.

Ikä: 14-30. Koska ikähaarukan alaraja menee rikollisen toiminnan puolelle ja henkinen jänneväli kasvanee useimmissa tapauksissa liian suureksi, lienee viisainta pitäytyä välillä 16-30.

Henkiset ominaisuudet: Ei selkeää jälkeenjääneisyyttä. Ei vittumaista, narsistista asennetta. Kaikki ei siis saa pyöriä oman navan ympärillä. Jos siis pidät blogia jossa itket maailman olevan paha koska et löydä seuraa, et kelpaa.

Fyysiset ominaisuudet: Ei sairaalloista yli- tai alipainoa. Jonkinlainen pärstäkerroin, jonka näppituntumalta n. 50-80% kadulla vastaan kävelevistä naisista läpäisee.

Seksuaaliset ominaisuudet: Ei ole seksikielteinen, mikä ei tarkoita sitä että pitäisi välttämättä pitää juuri niistä pervoista jutuista joista minä pidän tai pervoista jutuista ylipäätään. Jos seksiä kuitenkin harrastetaan kerran kuussa pimeässä peiton alla siten että nainen makaa lahnana, pääni ei kestä.

Asenne: Ei ole yltiönegatiivinen, eli esim. määrittele unelmiensa kumppania negaatioiden kautta ja kieltojen kautta (ei saa olla tällainen ja tuollainen).

Kuulostaako liian kovalta? Koska tässä ollaan, niin ilmeisesti se sitä on. Eikö kuitenkin ole hyvä, että miehessä on ainakin jotain kovaa, edes sitten ne vaatimukset...

Tanssi poika, tanssi tänä yönä

Hesari uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan miehen tanssitaito vaikuttaa hänen viehättävyyteensä.

Uutisen perusteella arvioituna tutkimuksessa on joitakin arveluttavia kohtia. Jos kaikki muut tekijät suljetaan pois ja näytetään henkilö tanssimassa, onko yllättävää että paremmin tanssivat koetaan seksuaalisesti kiinnostavampina? Tanssikyvyn osuus kokonaisvetovoimasta jää kysymysmerkiksi, joten tutkimuksesta ei voi päätellä että mies voisi pelkästään tanssimaan opettelemalla merkittävästi nostaa markkina-arvoaan.

Tanssimisen roolia parinmuodostuksessa ei kuitenkaan kannata täysin rutata. Jos tanssiminen ei liittyisi pokaamiseen, baareissa ei tanssittaisi vaan ratkottaisiin ristisanoja. Tanssilattialla kaksi yksinäistä (lue: kiimaista) löytää toisensa ja sitten homma lähestyykin usein simuloitua yhdyntää. Monet naiset tosin eivät tanssilattiapanoon tarvitse edes kumppania, vaan lantio liikkuu ominkin voimin aika tiukkaan tahtiin. Tämän prosessin taustalla tuntuu olevan paikalla olevien miespuolisten härnääminen.

Joka tapauksessa vaikuttaisi siltä, että tanssiminen on tapa mainostaa itseään. Hyvin tanssiva henkilö on muutenkin motorisilta kyvyiltään hyvällä tasolla, mikä puolestaan vetoaa johonkin alkukantaiseen ominaisuuteen meissä. Ehkä motorinen lahjakkuus kertoi kyvystä huolehtia jälkeläisten ravinnonsaannista tai turvallisuudesta savanniolosuhteissa. Tai sitten kyseessä on nämä kyvyt sisältävän geeniperimän hankkimisesta omille jälkeläisille. Ehkä yhdistelmä molempia?

Mielenkiintoista on, että romanttisissa komedioissa nörtti ja surkea miespäähenkilö yleensä käyttäytyy täysin päinvastoin eli on säälittävän kömpelö kuuman kissan läheisyydessä. Silloin kun surkimus kompastuu omiin jalkoihinsa tai törmää pyöröoveen on tarkoitus nauraa. Tällöin alleviivataan sitä, kuinka mahdotonta naiselle olisi kokea kyseinen pelle seksuaalisesti viehättävänä.

Toisaalta käänteinenkään ei toimi. Jos surkea rillipäinen vellihousu liikkuisi korostetun sulavasti, olisi senkin tarkoitus olla huvittavaa. Kyseessä on klassinen "mies naisen vaatteissa"-sektsi, jonka hauskuus piilee siinä että oikeasti ei voi olla näin. Omituisella tavalla übercooliuden ja toivottoman säälittävyyden yhdistävä Austin Powers on varmaan tämän genren kärjistetyin esimerkki.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että tanssimisella on merkittävä rooli partnerin houkuttelemisessa. Tanssitaito ei kuitenkaan yksin riitä, vaan imagon täytyy olla muiltakin osin kohdallaan. Muussa tapauksessa tuloksena on koominen vaikutelma. Lisäksi voimme päätellä, että bloginpitäjä tanssii aika kehnosti...

Täällä mun täytyy rähjätä vaikken minä tiedä mitä mulla olis semmosta jonka vois viedä. Henki ny on, mutta se kai säästys paremmin jossakin mualla kun täällä. Isänmaata ei ole, uskonto jäi rippikouluun. Koto ny jonkinnäkönen on, mutta huoneet on yhtiön. Vanhempia tars puolustaa sano pastori. Muttei mulla ole kun äite, ja jos ryssä semmosella vanhalla ämmänkropsalla luulee jotakin tekevänsä niin vieköön perkele...

What a woman wants

Feministisen liikkeen piiristä on ajoittain noussut esille "Madonna ja huora"-teesi, eli ajatus siitä että miehet asettavat naisille vaatimuksia joiden täyttäminen on täysin mahdotonta. Naisen pitäisi olla pyhimys, kiltti Elovena-tyttö joka huolehtii kodista ja lapsista puhtaudelta tuoksuen. Samalla naisen tulisi kuitenkin olla kuin likainen katuhuora, joka on milloin tahansa valmis täyttämään miehen kaikki seksuaaliset halut, olivat ne miten iljettäviä tahansa.

Ainakin tuo lyhyttukkaisten naisten porukka tulee harvemmin ajatelleeksi sitä, millaisia vaatimuksia miehille asetetaan. Aiemmin näitä vaatimuksia on joutunut selvittelemään tuskaisten tosielämän kokeiden avulla, joiden seurauksena on lähes poikkeuksetta sydänsuruja.

Jos olet mies, elämäsi on tästä päivästä eteenpäin helpompaa! Tunnistamalla allaolevasta listasta muutamia ominaisuuksiasi saat nopeasti selville, mitä nainen sinusta ajattelee. Ei enää piinallisia tilanteita, joissa tyttö joutuu tekemään sinulle selväksi millainen ihminen oikein olet. Ei enää epävarmuutta.

Jos omistaudut työlle tai opiskelulle: Monomaanikko. Sillä on toinen. Kyllä se töitä jaksaa tehdä, mutta eipä tunnu meidän parisuhde kiinnostavan! Menkööt naimisiin pomonsa kanssa.
Jos et omistaudu työlle tai opiskelulle: Ei kunnianhimoa, luuseri. Siitä tulee nelikymppisenä katkeroitunut kaljamaha, joka saa pitää duuninsa vain nuolemalla pomon persettä. Ton kanssa jos pysyy, niin me syödään pelkkää maksalaatikkoa ja asutaan haisevassa, homeisessa seiskytluvun elementtikerrostalossa.

Jos sinulla on voimakas libido: Pervo, ajattelee vaan sitä. Varmaan runkkaakin! Yhtenä niistä pornotähdistäänkö se mua pitää? Oikein ällöttää moinen, ei se halua naista vaan panopuun. Pillun perässä juokseva häntäheikki, kannattaa jättää.
Jos sinulla ei ole voimakasta libidoa: Miks mä en koskaan löydä miestä, joka kykenisi tyydyttämään mut seksuaalisesti? Seksiä on kaks minuuttia kerran kuussa! En kestä tätä.

Jos baariin mennessäsi tanssit: Pelle. Kato nyt miten se hytkyy. Nauretaan sille. Vitun vammanen tyyppi. Ku mun poikaystävä Jaska tulee kuselta, ni täytyy sanoo sille et hakkaa ton surkimuksen. Onneks Jaska on MIES eikä nolaa mua tanssimalla!
Jos baariin mennessäsi et tanssi: Pelkuri, ei uskalla tehdä mitään ettei mokais. Tollaset jätkät on kaikessa muussakin samanlaisia, kattoo vaan ku muut tekee eikä ite saa koskaan mitään aikaan. Jos antaisin tolle, niin se varmaan soittais sängystä kaverinsa hoitaan panon jottei ite vahingossakaan tulis mokattua!!!

Jos käytät päihteitä: Onhan se muuten tosi namu, mut mä en jaksa sitä jatkuvaa dokaamista. Aina vaan baariin ja naamat tauluun, sit mun täytyy vahtia ettei se taas alota tappelua tai hukkaa kamojaan. Vittu mä en jaksa tätä lapsenvahdin hommaa enää minuuttiakaan!
Jos et käytä päihteitä: Just joo, taas näitä vitun vesipoikia. Onkohan toi pitäny koskaan elämässään oikeesti hauskaa? Istuu ihan takuulla kaikki illat kotona lukemassa jotain Raamattua tai ydinfysiikkaa. Tai sit se on narkki! Vetää vessassa kamaa suoneen, siks se ei juo. Kyllä tosimiehen pitää viinaa kestää.

Jos olet koulutettu: Munaton kirjatoukka. Ei osaa autostaan palanutta lamppua vaihtaa. Missä ne entisajan tosimiehet nykyään on? Se varmaan kattoo mua alaspäin, ikään ku joku tyhmännäkönen tohtorinhattu tekis siitä joteki paremman ihmisen!
Jos et ole koulutettu: Karjalalippis, jolla aivosolu toistaan etsii. Ei siitä koskaan mitään tule. Pystyy korkeintaan keskioluen lipittämiseen lähiöpubissa. Noi hädin tuskin peruskoulun käyneet on just sellasia vaimonhakkaajia, yhteiskunnan pohjasakkaa.

Jos pidät kämppäsi siistinä: Ei miehet siivoo. Kaappihomo, mä tiesin tän! Ei sen luona uskalla olla, ku kaiken pitää olla just järjestyksessä. Noi siivousintoilijat on kaikki tiukkapipoja, ottais rennosti.
Jos et pidä kämppääsi siistinä: Ai että siivoojaks pitäis ruveta? Heräis toiki juntti nykyaikaan, mä en sen paskasia sukkia ja kalsareita rupee lattialta noukkimaan. Miksei miehet tajuu, ettei kotitöiden tekeminen tee niistä yhtään vähempää miehekkäitä, päinvastoin!!!!!

Jos annat kalliita lahjoja: Kyl mä tiedän mitä se ajattelee, 'ku mä hommaan tolle käsilaukun ni illalla se antaa mun viimeinki tehä kaikki ne pervot jutut, joista oon haaveillu'. Turha luulo!! MÄ EN OO HUORA. Luuleeks se, et mulla ei oo omaa rahaa, et mä en oo itsenäinen? Vitun sovinisti.
Jos et anna kalliita lahjoja: Pihi paska, mä tiedän et sil on rahaa eikä se silti ostanu mulle niit ihanii Guccin kenkii! Vittu ne ei maksanu ku puoltoist tonnii, ei oo mitkää malliston kalleimmat eikä mitää. Munko ne rahat pitäis hikoilla kasaan jossain kaupan kassal, ku sil kuitenki sitä fyffee on!? Ekse koskaan voi näyttää mulle et rakastaa????

Jos puhut tytölle paljon: Miten toi ei tajua, ettei tota lässytystä kestä kukaan? Okei, kiva että sen kanssa voi puhuu, mut jotain mysteeriä ja jännitystä pitäis miehessä olla. Pari sanaa ku sanoo ni sieltä tulee heti kaikki, kumminkaiman kuulumisia myöten. Tää on niinku jonkun juoruämmän kanssa seurustelis.
Jos et puhu tytölle paljon: Miten me saadaan ikinä tää suhde toimimaan, ku se ei koskaan sano mitään? Miks niistä tunteista puhuminen on miehille niin vaikeeta? Taitaa olla joku helvetin autisti tai ehkä se on vaan niin tyhmä, ettei keksi ikinä mitään sanottavaa. Täytyy kysyy Minnalta et kantsisko mun jättää se heti, ehkä se tietää jonkun paremman joka on vapaana.

Jos pidät tiiviisti yhteyttä: Takertuja, ei pärjää omillaan. Se tukahduttaa mut! Naisen pitää saada olla vapaa. Eks se tajuu, et kyl mä soittelen jos mä haluun tavata. On mul muitaki menoja ku toi äijä.
Jos et pidä tiiviisti yhteyttä: Ei se välitä musta. Yhyy! Mä tiesin ettei tätä suhdetta ois kannattanu koskaan alottaa, ei tästä tuu ku sydänsuruja. Mähän en sille soita, on mullaki ylpeyteni! Se varmaan kuvittelee et jos se ei soita, ni mä ryömin sen luokse ja anelen huomiota. Sika. Mä en tommosten kanssa aikaani tuhlaa.

Asettavatko miehet naisille sitten vaatimuksia? Olettaisin näin, itse ainakin asetan. Mutta se onkin jo toisen tekstin juttu se.

Like a fossil tree
from which we gather no flowers
sad has been my life
fated no fruit to produce

Fantasioita, onko niitä?

Seksuaaliset fantasiat ovat hassu juttu. Joskus teini-ikäisenä minulla oli niitä paljonkin. Mitään suoranaisia vakiofantasioita en muista, vaikka samantyyppinen tematiikkahan niissä pyöri. Käytännössä siis unelmoin tapaavani jonkun tytön, joka sitten jollain söpöllä tavalla ilmaisi olevansa kiinnostunut minusta ja koko juttu johti tietysti seksiin. Usein fantasioitteni kohteena oli joku samalla luokalla oleva tyttö, josta satuin olemaan kiinnostunut. Näitä kiinnostuksen kohteitakin oli tosin lähinnä kaksi ja vieläpä eri aikaan, mutta siitä ehkä enemmän joskus myöhemmin...

Joka tapauksessa jossain vaiheessa fantasiat vain katosivat. Ehkä se johtui osittain pornosta, jonka kanssa pääsin tai ajauduin kosketukseen jo aika nuorena. Mihinpä sitä mielikuvitustaan tarvitsisi, kun voi hakata hanskaansa katsellen jotain rivoa aktikuvaa paperilta tai tietokoneen näytöltä? Vain Herra kuitenkin tietää varman vastauksen siihen miksi nuo unelmat söpöistä naisista hävisivät elämästäni.

Jossain vaiheessa asiasta muuttui melko ahdistavaksi, sillä ihmisen seksuaalisuus ja seksuaali-identiteetti rakentuu kuitenkin paljolti oman fantasiamaailman pohjalle. Jos ei fantasioi mistään, millainen oma seksuaalisuus on, vai onko sitä edes olemassakaan? Seksistä tulee pornoa katsellessa suoritettava mekaaninen tyhjennysoperaatio, joka ei herätä enää minkäänlaisia tunteita. Jos lukijaa oudoksuttaa se, että puhun seksistä ikään kuin se olisi aina yksin suoritettava tapahtuma, voin vakuuttaa että minulle näin olikin hyvin pitkään elämässäni.

Syystä tai toisesta minulla on viime päivinä kuitenkin ollut fantasia yhdestä tytöstä, jonka olen tavannut viimeksi varmaankin yli puoli vuotta sitten. Asia ei sinänsä ole poikkeuksellinen, koska jotain puolivillaisia seksuaaliunelmia minullakin sentään on ollut, ehkä tiheydellä kerran parissa kuukaudessa. Nyt yksinkertainen unelma tästä naisesta, siitä että hän tulee kämpilleni, härnää minua esittelemällä itseään "muka viattomasti" ja vie lopulta sänkyyn saa aikaan säälittävähkön puolilöysän erektion. Se on helvetin paljon enemmän, kuin mihin olen tottunut.

Kaikkein omituisinta on, että satuin törmäämään tyttöön sattumalta muutama päivä sitten, juuri kun nämä fantasiat olivat alkaneet. Hän on mukava, mutta elää ilmeisesti jonkinlaisessa vakipanosuhteessa erään toisen kanssa. Eikä meidän välillämme tunnu muutenkaan suurempaa kipinää olevan, näemmekin keskimäärin pari kertaa vuodessa. Miksi siis nyt nämä fantasiat, naisesta josta minun ainakaan ei pitäisi välittää ja jonka olen nähnyt viimeksi ajat sitten? Ja miksi ihmeessä tuo nainen pölähtää näköpiiriin juuri silloin, kun olen unelmoinut nussivani häntä takaapäin sängylläni, tytön pureskellessa huuliaan ja anellessa minua jatkamaan?

Joku taitaa pilailla kustannuksellani...

Step from under the eaves and you're a dead man.
Leave the gate and the enemy is waiting.

Toinen nainen

Ennen kuin jäin spontaanille tauolle, olin kertomassa elämäni toisesta naisesta. Sanotaan häntä vaikka Sannaksi. Kuten aiemmin tuli sanottuna, seksuaalisesti Sannan kanssa oli aivan mahtavaa. Muutenkin tunnuimme tulevan hyvin toimeen, keskustelimme kaikennäköisistä asioista, kävimme yhdessä opiskelijatapahtumissa ja teimme arkisia juttuja.

En tiedä, mihin kaikki sitten lopulta kaatui. Yksi suuri ongelma oli se, että en koskaan rakastunut häneen samalla tavoin kuin ensimmäiseen naiseeni. Vaikka yhdessäolo oli mukavaa ja sängyssä kivaa, niin suuret tunteet puuttuivat. Emme koskaan puhuneet aiheesta, mutta ehkä hänkään ei tuntenut minua kohtaan mitään alkuihastusta kummempaa. Ironista, että siitä edellistä kohtaan minulla oli tunteita, mutta seksuaalisesti suhde ei toiminut kovinkaan hyvin.

Opiskelukiireet ja tunteiden puute johtivat siihen, että yhteydenpito välillämme hiipui. Asiaan vaikutti varmasti sekin, että olen likainen perverssi. Aina tavatessamme halusin seksiä ja lopulta sitä myös sain, vaikka ennen jokaista tapaamista ajattelinkin että tuskinpa se puoli jaksaa kiinnostaa. Käytännössä siis tapasimme lopulta vain harrastaaksemme seksiä, mikä on suhteen terveenä säilymisen kannalta hyvin vaarallista.

Eräänä päivänä hän tuli hakemaan luokseni jääneitä tavaroita, jolloin tajusin, että tähän se sitten loppuu. Ja niinhän se loppuikin. Tästä kaikesta on aikaa jo reilusti yli vuosi, mutta silti tunnen jonkinlaista haikeutta. Omalla tavallaan Sanna on hieno tyttö, joka nyt tuntuu vihaavan minua itselleni tuntemattomasta syystä. Se on sääli. Ehkä olen sen verran järkiperäinen ihminen, että minulle olisi voinut riittää suhde jossa on mukavaa, sen IhkaAinoanOikeanKultsiPultsiPuppelin loputtoman jahtaamisen sijasta. Hänelle selvästikään ei.

Voi voi pientä

Hyvistä aikeista huolimatta olen päivittänyt blogia hyvin laiskasti, edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo neljä kuukautta. Jotain huvittavaa ironiaa voinee löytää siitä, että mies pitää blogia siitä kuinka on liian saamaton ja surkea saadakseen naisen - ja sitten kaveri on niin saamaton ja surkea, että blogikin jää päivittämättä.

Ei kuitenkaan laiteta lappua luukulle ihan vielä, sillä vasta vähän on kerrottu, paljon on kertomatta. Hullun hommaahan tämä koko juttu on, sillä edessäni on sellainen kasvojen menetys että huh huh, jos kärähdän siitä että kirjoitan tätä. Luotan kuitenkin siihen, että lukijakuntani on liian typerää niiden varsin yksinkertaisten johtopäätösten tekemiseen, joiden avulla minut voisi bustata.

Tänään en ajatellut kirjoittaa mitään sen yksityiskohtaisempaa kuin että olo on paska. Aivan helvetin paska. Osittain se johtunee huonosti nukutusta edellisestä yöstä, suuremmaksi osaksi luultavasti elämääni vaivaavista kroonisista ongelmista joiden kanssa olen tapellut osapuilleen koko ikäni. Suhteiden muodostamisesta nämä tosiseikat tekevät tietysti vielä vaikeampaa. Helvetti, fakta on niin että olen täynnä kaikenlaista ikävää paskaa. Jos jollekin tytölle kertoisin, mitä päässäni oikeasti liikkuu ja mitä tunnen, niin se juoksisi pois ja nopeasti. Juoksevat ne tosin nytkin...

Täysi rehellisyys ja avoimuus ei siis meikäläiseltä onnistu. Pahinta on se, että olen vielä säälittävä, heikko ja herkkä mammanpoika. Seurustelumarkkinoilla on huonosti kysyntää psyykkisesti sairaille nyhveröille.

Joku vittumainen ihminen saattaisi todeta, että minä en tarvitse tyttöystävää vaan psykoterapeuttia. Ajatuksessa saattaa olla vinha perä, mutta sellaiset fraasit ovat myös kätevä tapa riisua ihmisarvo meiltä mielenvikaisilta. Et sä tarvitse ketään joka sua rakastaa, vaan jonkun joka 'ymmärtää' sinua hintaan 100€/tunti.

Tämä jääköön tällaiseksi typeräksi teiniangstiseksi avautumiseksi joka pohjustaa tulevaa. Mennään itse asiaan seuraavissa postauksissa...

Hang out our banners on the outward walls.
The cry is still "They come!"
Our castle's strength
Will laugh a siege to scorn