Ei kuitenkaan laiteta lappua luukulle ihan vielä, sillä vasta vähän on kerrottu, paljon on kertomatta. Hullun hommaahan tämä koko juttu on, sillä edessäni on sellainen kasvojen menetys että huh huh, jos kärähdän siitä että kirjoitan tätä. Luotan kuitenkin siihen, että lukijakuntani on liian typerää niiden varsin yksinkertaisten johtopäätösten tekemiseen, joiden avulla minut voisi bustata.
Tänään en ajatellut kirjoittaa mitään sen yksityiskohtaisempaa kuin että olo on paska. Aivan helvetin paska. Osittain se johtunee huonosti nukutusta edellisestä yöstä, suuremmaksi osaksi luultavasti elämääni vaivaavista kroonisista ongelmista joiden kanssa olen tapellut osapuilleen koko ikäni. Suhteiden muodostamisesta nämä tosiseikat tekevät tietysti vielä vaikeampaa. Helvetti, fakta on niin että olen täynnä kaikenlaista ikävää paskaa. Jos jollekin tytölle kertoisin, mitä päässäni oikeasti liikkuu ja mitä tunnen, niin se juoksisi pois ja nopeasti. Juoksevat ne tosin nytkin...
Täysi rehellisyys ja avoimuus ei siis meikäläiseltä onnistu. Pahinta on se, että olen vielä säälittävä, heikko ja herkkä mammanpoika. Seurustelumarkkinoilla on huonosti kysyntää psyykkisesti sairaille nyhveröille.
Joku vittumainen ihminen saattaisi todeta, että minä en tarvitse tyttöystävää vaan psykoterapeuttia. Ajatuksessa saattaa olla vinha perä, mutta sellaiset fraasit ovat myös kätevä tapa riisua ihmisarvo meiltä mielenvikaisilta. Et sä tarvitse ketään joka sua rakastaa, vaan jonkun joka 'ymmärtää' sinua hintaan 100€/tunti.
Tämä jääköön tällaiseksi typeräksi teiniangstiseksi avautumiseksi joka pohjustaa tulevaa. Mennään itse asiaan seuraavissa postauksissa...
Hang out our banners on the outward walls.
The cry is still "They come!"
Our castle's strength
Will laugh a siege to scorn
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti