Uutisen perusteella arvioituna tutkimuksessa on joitakin arveluttavia kohtia. Jos kaikki muut tekijät suljetaan pois ja näytetään henkilö tanssimassa, onko yllättävää että paremmin tanssivat koetaan seksuaalisesti kiinnostavampina? Tanssikyvyn osuus kokonaisvetovoimasta jää kysymysmerkiksi, joten tutkimuksesta ei voi päätellä että mies voisi pelkästään tanssimaan opettelemalla merkittävästi nostaa markkina-arvoaan.
Tanssimisen roolia parinmuodostuksessa ei kuitenkaan kannata täysin rutata. Jos tanssiminen ei liittyisi pokaamiseen, baareissa ei tanssittaisi vaan ratkottaisiin ristisanoja. Tanssilattialla kaksi yksinäistä (lue: kiimaista) löytää toisensa ja sitten homma lähestyykin usein simuloitua yhdyntää. Monet naiset tosin eivät tanssilattiapanoon tarvitse edes kumppania, vaan lantio liikkuu ominkin voimin aika tiukkaan tahtiin. Tämän prosessin taustalla tuntuu olevan paikalla olevien miespuolisten härnääminen.
Joka tapauksessa vaikuttaisi siltä, että tanssiminen on tapa mainostaa itseään. Hyvin tanssiva henkilö on muutenkin motorisilta kyvyiltään hyvällä tasolla, mikä puolestaan vetoaa johonkin alkukantaiseen ominaisuuteen meissä. Ehkä motorinen lahjakkuus kertoi kyvystä huolehtia jälkeläisten ravinnonsaannista tai turvallisuudesta savanniolosuhteissa. Tai sitten kyseessä on nämä kyvyt sisältävän geeniperimän hankkimisesta omille jälkeläisille. Ehkä yhdistelmä molempia?
Mielenkiintoista on, että romanttisissa komedioissa nörtti ja surkea miespäähenkilö yleensä käyttäytyy täysin päinvastoin eli on säälittävän kömpelö kuuman kissan läheisyydessä. Silloin kun surkimus kompastuu omiin jalkoihinsa tai törmää pyöröoveen on tarkoitus nauraa. Tällöin alleviivataan sitä, kuinka mahdotonta naiselle olisi kokea kyseinen pelle seksuaalisesti viehättävänä.
Toisaalta käänteinenkään ei toimi. Jos surkea rillipäinen vellihousu liikkuisi korostetun sulavasti, olisi senkin tarkoitus olla huvittavaa. Kyseessä on klassinen "mies naisen vaatteissa"-sektsi, jonka hauskuus piilee siinä että oikeasti ei voi olla näin. Omituisella tavalla übercooliuden ja toivottoman säälittävyyden yhdistävä Austin Powers on varmaan tämän genren kärjistetyin esimerkki.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että tanssimisella on merkittävä rooli partnerin houkuttelemisessa. Tanssitaito ei kuitenkaan yksin riitä, vaan imagon täytyy olla muiltakin osin kohdallaan. Muussa tapauksessa tuloksena on koominen vaikutelma. Lisäksi voimme päätellä, että bloginpitäjä tanssii aika kehnosti...
Täällä mun täytyy rähjätä vaikken minä tiedä mitä mulla olis semmosta jonka vois viedä. Henki ny on, mutta se kai säästys paremmin jossakin mualla kun täällä. Isänmaata ei ole, uskonto jäi rippikouluun. Koto ny jonkinnäkönen on, mutta huoneet on yhtiön. Vanhempia tars puolustaa sano pastori. Muttei mulla ole kun äite, ja jos ryssä semmosella vanhalla ämmänkropsalla luulee jotakin tekevänsä niin vieköön perkele...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti