Toinen nainen

Ennen kuin jäin spontaanille tauolle, olin kertomassa elämäni toisesta naisesta. Sanotaan häntä vaikka Sannaksi. Kuten aiemmin tuli sanottuna, seksuaalisesti Sannan kanssa oli aivan mahtavaa. Muutenkin tunnuimme tulevan hyvin toimeen, keskustelimme kaikennäköisistä asioista, kävimme yhdessä opiskelijatapahtumissa ja teimme arkisia juttuja.

En tiedä, mihin kaikki sitten lopulta kaatui. Yksi suuri ongelma oli se, että en koskaan rakastunut häneen samalla tavoin kuin ensimmäiseen naiseeni. Vaikka yhdessäolo oli mukavaa ja sängyssä kivaa, niin suuret tunteet puuttuivat. Emme koskaan puhuneet aiheesta, mutta ehkä hänkään ei tuntenut minua kohtaan mitään alkuihastusta kummempaa. Ironista, että siitä edellistä kohtaan minulla oli tunteita, mutta seksuaalisesti suhde ei toiminut kovinkaan hyvin.

Opiskelukiireet ja tunteiden puute johtivat siihen, että yhteydenpito välillämme hiipui. Asiaan vaikutti varmasti sekin, että olen likainen perverssi. Aina tavatessamme halusin seksiä ja lopulta sitä myös sain, vaikka ennen jokaista tapaamista ajattelinkin että tuskinpa se puoli jaksaa kiinnostaa. Käytännössä siis tapasimme lopulta vain harrastaaksemme seksiä, mikä on suhteen terveenä säilymisen kannalta hyvin vaarallista.

Eräänä päivänä hän tuli hakemaan luokseni jääneitä tavaroita, jolloin tajusin, että tähän se sitten loppuu. Ja niinhän se loppuikin. Tästä kaikesta on aikaa jo reilusti yli vuosi, mutta silti tunnen jonkinlaista haikeutta. Omalla tavallaan Sanna on hieno tyttö, joka nyt tuntuu vihaavan minua itselleni tuntemattomasta syystä. Se on sääli. Ehkä olen sen verran järkiperäinen ihminen, että minulle olisi voinut riittää suhde jossa on mukavaa, sen IhkaAinoanOikeanKultsiPultsiPuppelin loputtoman jahtaamisen sijasta. Hänelle selvästikään ei.