Salama iskee samaan mieheen

Yllättäen se baari-illan päätteeksi sattunut yhden illan juttu sai jatkoa kaverin mökillä pidetyissä bileissä. Tapasin nimittäin siellä yhden puolitutun naisen, sellaisen parikymppisen opiskelijaneitokaisen. Hän on jo pitempään yrittänyt vokotella kaveriani, mutta ei ole onnistunut saamaan tätä sänkyyn kanssaan. Onneksi on olemassa Edelleen yksin, joka on Helppo Kuin Mikä(tm).

Ilta meni siinä mielessä tutun kaavan mukaan, että neiti kävi taas lepertelemässä kaverilleni kaikenlaista saamatta tätä lämpenemään. Minäkin kävin tytön vähän sellaisia vihjailevia keskusteluja, joista saattoi päätellä mitä hänellä oli sinä iltana mielessään. Niinpä menin sopivan tilaisuuden tullen tanssimaan hänen kanssaan, asia johti toiseen ja lopulta suudeltiin seinää vasten.

Kysyin, haluaisiko hän mennä johonkin vähän yksityisempään tilaan jatkamaan. Hän halusi, joten etsimme syrjäisen huoneen ja ryhdyimme tutustumaan toisiimme. Oikein mukava tyttö, joka suostui heti ehdotukseeni kuusysistä ja otti kiltisti suihin. Eikä minullakaan ollut mitään hänen nuolemistaan vastaan.

Pienen esileikin jälkeen tyttö meni nelinkontin ja ryhdyin nussimaan häntä takaapäin. Samalla tulivat puheeksi tytön fantasiat ja selvisi, että hän nauttii pienestä alistamisesta. Niinpä annoin neidille avokämmenellä piiskaa pyllylle samalla kun pumppasin hänen mukavan liukasta pilluaan. Tyttö tykkäsi ja hyvältä se minustakin tuntui, vaikka itseäni taisi piiskaamisessa lähinnä kiihottaa uutuudenviehätys ja tytön nautinnon seuraaminen.

Vaihdoimme asentoa vielä lähetyssaarnaajaan ja takaisin takaapäin-asentoon. Halusin lopuksi vielä 69:ää, jota onneksi myös sain. Tyttö käsitteli kaluani huolella ja minä puolestani liikuttelin kahta sormea hänen suloisessa pillussaan. Jotenkin olin härskillä päällä ja työnsin vielä yhden sormen tytön tiukkaan pyllyyn. Hiljalleen paine alkoi kertyä alapäähän ja laukesin neidin suuhun. Kilttinä tyttönä hän ei protestoinut, vaan nieli kuuliaisesti kaiken.

Ihanaa seksiä, siis. Valitettavasti meillä ei ollut keskenämme suurempaa vetovoimaa ja seuraavana päivänä tyttö kohtelikin minua osapuilleen kuin ilmaa. Sääli, sillä vaikka en häneenkään rakastunut, olisin voinut mielelläni kuitenkin tavata hänet vielä uudestaankin. Enkä välttämättä pelkän panemisen merkeissä, vaikka lukijakuntani saattaa näin olettaakin.

Joka tapauksessa tämäkin juttu taisi jäädä kertalaakiksi ja näin ollen olen edelleenkin kumppania vailla eli oikeutettu piinaamaan teitä näillä teksteillä.

Jouluevankeliumi

Olen kirjoittanut paljon seksistä ja naisista, ajoittain aika raadollisellakin tavalla. Varmaan tätä blogia lukiessa tulee tunne siitä, että olen kunnon saastainen pervo, jonka päässä ei liiku mikään muu kuin seksi.

Osittain se on ehkä tottakin, seksillä ja naisilla on elämässäni suuri rooli - tai ainakin toivoisin niillä olevan. Elämässäni on kuitenkin paljon muutakin, josta en täällä tule kertoneeksi. Osittain siksi, että se tuskin kiinnostaisi ketään ainakaan yhtään enempää kuin seksielämäni. Osittain taas siksi, että en erityisemmin halua että minut tunnistetaan.

Sanottakoon nyt kaikille naisille; en näe teitä pelkkinä seksiobjekteina. Olette parhaimmillanne todella ihania ihmisiä. Toivottavasti yksi teistä joskus pystyy raaputtamaan pintaani kertynyttä likaa ja näkemään, että sen alla on mies, jolla on hyviäkin persoonallisuuspiirteitä. Toivon myös, että minä opin arvostamaan teissä enemmän sisäistä kuin ulkoista kauneutta, koska se on lopulta merkityksellisempää.

Hyvää joulua.

Jenni

- Haluutsä et mä teen sen nyt?

- Joo.

- No okei, missä ne on?

- Oikeanpuoleinen hylly, ylin laatikko.

Jenni nyrpisti nenäänsä, mutta totteli kuitenkin. Vasta täysi-ikäiseksi tulleen tytön kasvoilta näki, ettei asia häntä oikeastaan juuri innostanut. Vaaleahiuksinen nuori nainen kumartui kuitenkin tottelevaisesti hyllykön eteen. Kireät farkut saivat pienen pyöreän pyllyn näyttämään kuin koskettelua anovalta. Vaikka tytön kaula-aukko ei ollut poikkeuksellisen paljastava, asennon ja push-up -liivien yhdistelmä pakotti keskikokoiset, täyteläiset rinnat melkein pulpahtamaan esille.

- Emmä löydä niitä.

- On ne siellä.

Jenni löysi pian etsimänsä - pienen peilin, partavaahtopurkin ja partahöylän. Hän asettui istumaan sängylleni ja laittoi tarvikkeet viereensä. Kiirettä pitämättä tyttö alkoi riisua itseään. Hän otti pois puseronsa ja ryhtyi napittamaan hitaasti farkkujaan auki samalla minua ilkikurisesti katsellen. Tyttö nousi seisomaan sängyn viereen, veti housut pois jalastaan ja kumartui samalla minuun päin. Teini-ikäisen kiinteät rinnat törröttivät liivien sisällä kutsuvina. Vaikutelmaa tehostaakseen Jenni laittoi kätensä rintojensa alle ja työnsi niitä ulospäin hymyillen viehättävintä hymyään.

- Näistä sä tykkäät.

- Ehkä.

Tytön hymy hyytyi ja hän palasi sängylle. Pian pois lähtivät myös rintaliivit ja alushousut. Jenni levitti haaransa auki minua kohden. Tiukka, ohuen karvan ympäröimä pillu näytti kutsuvalta. Tulivuoren muotoiset paljaat rinnat tytön kauniiden kasvojen alapuolella eivät suinkaan vähentäneet näyn houkuttelevuutta. Tunsin, kuinka keskivartaloni alkoi jäykistyä.

Jenni asetti peilin eteensä ja tarttui partavaahtopurkkiin. Hän levitti vaahtoa kädelleen ja siitä haarojensa väliin. Huolellisesti, kuten olin käskenyt. Kun vaahtoa oli riittävästi, tyttö tarttui partahöylään ja napsautti sen värinätoiminnon käyntiin. Hiljaa ja keskittynein ilmein hän alkoi kuljettaa höylää pillunsa ympärillä. Vaahdon alta paljastui sileää ihoa, joka vaikutti huutavan kielen kosketusta osakseen.

Nähdessäni tämän minun oli vietävä toinen käteni housujeni etumukselle ja ryhdyttävä hyväilemään itseäni. Jenni jatkoi työtään silmät lähes ummessa ja huulet hieman raollaan. Huomasin, että tytön nännit olivat kovettuneet. Pikkupimppikin tuntui nauttivan höylän värinästä, sillä sen suuaukolla kiilteli tytön kiihottumisesta kertovia pisaroita. Havaitessaan tekemiseni Jennin toinen käsi karkasi seikkailemaan tytön vartalolla. Hieroessaan toista nänniään pikkuneiti ei kyennyt olemaan nuolaisematta huuliaan ja heittämästä päätään taaksepäin niin että tuuhea vaalea poninhäntä heilahti villisti.

Laitoin toisen käteni housuihini, mutta en ottanut niitä pois. Pieni määrä spermaa oli hätäillyt tiensä boksereitani sotkemaan, vaikka laukeamiseen oli vielä matkaa. Ryhdyin liikuttamaan kättäni rivakasti farkkujen nitistessä vastalauseitaan. Teiniprinsessani ei tätä havainnut, vaan oli täysin omissa maailmoissaan. Alapää oli jo täysin ajeltu kauniiksi, pehmeäksi posliinipilluksi joka kiilteli tytön omista eritteistä. Keskittyessäni itseeni Jennin käsi olikin jo ehtinyt hylätä partahöylän ja siirtyä haarojen väliin. Yhä leveämmälle jalkojaan levittäen tyttö hieroi sormillaan rytmikkäästi klitoristaan ja häpyhuuliaan. Jos jo pillusta valuvan kirkkaan liman määrä ei olisi kertonut vaalean pikkuneidin kiihotustilasta, niin viimeistään häpykukkulan turvotuksesta ja punoituksesta olisi sokeakin sen huomannut.

- Sä tiedät mitä mieltä mä oon tosta, sanoin.

Jennin kädet lopettivat vastentahtoisesti tytön hyväilyn. Toinen käsi lepäsi klitoriksen päällä villiä liikettä tehden, kun taas toisen sormet olivat tunnustelemassa sisäänpääsyä liukkaaseen emättimeen. Poninhäntäblondi mutristi suutaan ja ilme näytti siltä, että hän olisi mielellään näyttänyt minulle kieltään.

- Säkin runkkaat.

- Enkä, sanoin, vetäen samalla käden nopeasti pois housuistani.

Tyttö otti mielenosoituksellisesti vuoteen vieressä olevasta pinosta muutaman paperipyyhkeen, ryhtyen kuivaamaan partavaahdon ja pilluliman sekoitusta haaroistaan. Puhdistusoperaation käydessä klitoriksen kohdalla turhankin perusteelliseksi pikku blondi erehtyi katsomaan minuun. Paheksuvan katseeni nähdessään tyttö luopui ajatuksesta, vaikka se selvästikin otti koville. Vartalon hennon tärinän ja tytön kiihtyneen hengityksen perusteella orkku ei enää ollut kovin kaukana.

Jenni otti sängylle laittamansa rintaliivit ja puki ne päälleen. Kivikovat nännit työntyivät väkisin kankaasta läpi paljastaen sen, mitä tytön olisi tehnyt mieli. Vaaleaverikkö poimi myös pikkuhousunsa. Hän pyllisti provosoivasti edessäni, levittäen tarpeettomasti haarojaan niin että häpyhuulet erkaantuivat toisistaan paljastaen tytön kaikkein salaisimman paikan. Kiusoittelevan hitaasti Jenni veti pikkuhousut jalkaansa, pyörittäen samalla pikku pyllyään minua härnäten.

- Mee suihkuun siitä, sanoin mahdollisimman eleettömällä äänellä. Todellisuudessa kiehuin himosta, saaden vain vaivoin estettyäni itseäni nousemasta tuolistani ja työntämästä kivikovaa kyrpääni tytön pieneen pilluun. Tuskin olisin siinä tilassa kestänyt kahta työntöä pidempään.

Tyttö tuhautti protestiksi ja heilautti poninhäntäänsä. Hän ehti ottaa muutaman askeleen ovea kohti, kunnes keskeytin matkanteon.

- Ootas, tuu vähän tänne.

Menin sängylle makaamaan ja viitoin tytön tulemaan päälleni. Hän asettui tiiviisti makaamaan ylleni, sijoittaen häpykumpunsa ilman eri käskyä housujeni kovan etumuksen kohdalle. Laitoin käteni hänen pikkuhousujen verhoamalle takamukselleen ja nautin prinsessani läheisyyden tunteesta. Tytön rinnat puristuivat minua vasten ja hänen hengityksensä tuntui kiivaana. Vaalea pikkuneitini ei ollut niin raskas, että oloni olisi tuntunut epämukavalta, muttei myöskään törröttäväluinen anorektikko. Juuri sopivan naisellisen muodokas.

Hitaasti ja pienin liikkein tyttö alkoi tiedostamattaan hieroa itseään minua vasten. Silmät oli puserrettu kiinni ja vaaleat hiukset roikkuivat kasvoillani. Puristin hellästi Jennin pakaroita ja myötäilin hänen liikkeitään. Pian tytön liikerata laajeni, poninhäntä alkoi heilua vaimeasti ja häpykukkula painui minua vasten yhä tiukemmin. Pienet, pehmeät huulet hakeutuivat omilleni ja tyttö avasi varovaisesti suutaan. Suutelin häntä intohimoisesti ja puristin pikkuteinäni pakaroista itseäni vasten yhä kovemmin.

Kauaa Jenni ei malttanut suutaan suullani pitää, vaan vei päänsä pääni sivulle. Katkonainen, voimakas huohotus ja rytmikkäät liikkeet kertoivat siitä, että tyttö alkoi jälleen lähestyä huippuaan. Hän näykki korvaani ja kaulaani intohimoisesti, pitäen samalla hiljaista voihkinaa. Vein toisen käteni hellästi tytön ihanan pehmeään vaaleaan tukkaan ja toisen hänen pakaroidensa väliin. Painelin sormellani emättimen aukkoa tunnustelevasti läpimärkien pikkuhousujen läpi. Tulisin työntämään kaluni tuon pikkupillun pohjaan saakka, mutta en aikonut tehdä sitä vielä.

- Saaks mä tulla?, Jenni kysyi anelevalla äänellä.

- No tuu nyt sit, mut tuut kans kunnolla!

Läimäisin toisella kädelläni Jenniä pakaroille. Se oli tytölle liikaa ja hänen koko vartalonsa alkoi täristä orgasmin kourissa. Pillun aukolla olevat sormeni tunsivat, kuinka teinitytön emätin supisteli voimakkaasti nautinnon virratessa hänen vartalonsa lävitse. En kestänyt enää itsekään, vaan laukesin omiin housuihini. Kyrpäni pumppasi spermaa ympäri boksereitani, eikä ejakulaatiosta tuntunut tulevan loppua. Tartuin tytön tuuheaan poninhäntään ja pakotin hänen suunsa omalleni, työntäen kieleni vastustamattomasti sisään. Jenni ei tästä pahastunut, vaan vastasi suudelmaani liikuttaen itseään orgasmin jälkimainingeissa vielä hellästi minua vasten.

- Sano se, vaadin.

Tyttö ei kehdannut katsoa minua silmiin, vaan vei päänsä sivulleni. Huomasin, kuinka hänen poskensa punehtuivat entisestään. Tiesin, että noiden sanojen sanominen sekä hävetti että kiihotti Jenniä suunnattomasti. Eniten häntä hävetti se, ettei hän voinut kiihoittumiselleen mitään.

- Mä oon sun pikkuhuoras, tyttö sopersi korvaani nolona.

Ohjasin lempeästi hänen kasvonsa omiani vasten ja suutelimme intohimoisesti uudestaan. Suudelman päättyessä katsoin häntä ja hän katsoi minuun. Tiesin, että rakastin tuota naista ja että hän rakasti minua. Ja yhteisiä leikkejämme, vaikka Jenni ei sitä julkisesti olisi koskaan myöntänytkään.

Huomasin, että kolme päivää sitten kirjoittamani teksti kuulostaa ihan kirjalliselta tasoltaan huonolta eroottiselta fantasialta, vaikka sisältö olikin totisinta totta. Ajattelin siis osoittaa että en ole ihan noin paska kirjoittaja ja ilahduttaa teitä, rakkaat lukijat, tällä pienellä tarinalla. Se on (valitettavasti) täyttä haaveunta, ainakin toistaiseksi. Toivottavasti kynäilyni saa silti sankan naispuolisten lukijoideni joukon alapäät liukkaiksi kuin jalkakäytävät ulkona.

Valkeus nauraa pimeyden töille

Sain siis ihanalta nuorelta naiselta hyvää seksiä. Mahtavaa. Aamulla ajattelin, että tätä tyttöä voisi tavata uudestaankin. Parisuhdettahan minä haen, enkä pelkkää satunnaispimppiä. Mistään ihastumisesta voi tuskin tuollaisen ohimenevän kohtaamisen yhteydessä puhua, mutta silti... Saatoin tytön bussipysäkille ja pussailimme varovasti.

Ymmärsinhän minä rationaalisella tasolla kaikista pienistä merkeistä mitä tuleman pitää, mutta toivonkipinöiden elättely on aina houkuttelevaa. Olin onkinut tytöltä puhelinnumeron ja ehdotinkin hänelle myöhemmin tapaamista. Siitä tietysti kieltäydyttiin kohteliain sanankääntein - ne tyypilliset kiertoilmaukset 'katellaan loppuviikosta', 'mä oon just menos töihin' ja niin edespäin.

Hieman alentavaa on se, että kun neiti ilmaisi tekstiviestitse ettei etsi mitään vakavampaa suhdetta tällä hetkellä, tarjosin hänelle yksinkertaisesti satunnaista paneskelua. Joo-o. Olen siis mies, joka isketään elegantin sivistyneesti perseestä puristamalla ja joka on jälkikäteen valmis tyytymään panokoneen osaan, jos ei suhteeseen kelpaa. Olen niin helppo että hävettää.

No satunnaista paneskeluakaan ei sitten yllättäen tullut. Sääli, koska olisin halunnut kokeilla tyttöön käsirautojani ja ehkä antaa vähän piiskaa pyllylle, jotta turha ylpeys olisi hänestä karissut. Tekemättä jäi.

Mikäköhän naisten kanssa siinä on, että yhden illan munaksi saattaa kelvata, mutta uusinta ei sitten kiinnostakaan? On helppo ymmärtää, että joku ei jossain tilanteessa hae mitään vakavampaa, mutta itsestäni tuntuu oudolta ettei revanssia kohtaan osoiteta mitään mielenkiintoa. Tietysti jos seksi on todella huonoa tai aamulla herätessään huomaa toisen olevankin paljon rumempi kuin kaljalasien läpi katsottuna, niin silloin uusi pano tuskin innostaa. Tästä mimmistä tuntui jo kuitenkin kauan ennen panoa huokuvan, että häneltä saa kerran ja siinä se.

Mistä lienee tässä ollut kyse? Pitäisköhän soittaa ja pyytää kirjallista selitystä?

Sain pillua

Ei, en siis tietenkään eilen. Ajattelin vaan hieman valottaa niitä tapahtumia, joita pääsi sattumaan sillä välillä kun te, rakkaat lukijat, olitte informaatiokatkoksen riivaamia. Sain siis tässä välillä pimppiä. Jösses.

Satuin olemaan päivänä muutamana parin kaverin kanssa kapakassa. Sellaisessa perseenkeikutuspaikassa, tietenkin. Ilta alkoi istuskelulla ja keskenäisellä paskanjauhannalla, mutta kun tanssilattia täyttyi niin pakkohan sinne oli mennä.

Pyörimme porukassa lattian reunalla parhaamme mukaan heiluen. Etsin ympäriltä taas potentiaalisia kumppaniehdokkaita. Niitä oli läsnä kiitettävästi, mutta yksikään ei tuntunut erityisen kiinnostuneelta juuri minusta. Hakeuduin tanssimaan yhden tytön taakse ja ajattelin, että ehkä se tästä lähtee.

Äkkiä tunsin, kuinka joku puristi persettäni.

Ajattelin ensin, että kyse oli vieressä pyörineen kaverin läpästä, mutta sitten huomioni kiinnittyi takanani selin minuun tanssineeseen brunetteen. Mietin että ei kai sentään ja annoin käsieni varovaisesti hipaista neidin persettä. Kun vastustelua ei ilmennyt, käännyin ja lähestyin yhä rohkeammin. Hiljalleen päästiinkin varsin miellyttävään vartalokontaktiin.

Pienen leikkimisen jälkeen tytön kaveri katosi jonnekin ja me kaksi päädyimme tanssilattian viereen sylkeä vaihtamaan. Tyttö oli varsin vetävän näköinen ja kiinnostuneen oloinen, joten keskustelu muuttui pian hieman asiattomaksi. Päädyin ehdottamaan että siirryttäisiin kämpilleni jatkoille. Ja niinpä sitten siirryttiin. Häpeäkseni on myönnettävä, että kavereiden katseet ja pienet kannustavat tönäisyt ohi kulkiessamme hivelivät kohtalaisen paskaa itsetuntoani aika lailla.

Tajusin, että tyttö on aika nuori, joten päädyin taas turvautumaan epärehellisyyteen ikäkysymyksen noustessa esiin. Myönnän olevani vanha, likainen setä, mutta tiesin että totuudella tämä juttu ei etene läheskään niin suotuisasti kuin valheella. Ja valheellahan se eteni.

Kämpilleni päätyessämme päädyimme oikeastaan suoraan sängylleni suutelemaan. Kovinkaan pitkään ei tarvinnut odottaa sitä, että vaatteet alkoivat vähetä. Kauniiden kasvojen lisäksi tytön vartalo oli oikein nätti ja alakropassa olikin jo pitkään ollut melkoista jäykkyyttä. Boksereiden lähtiessä jalasta neiti alkoi hihittää katsoessaan seisovaa kaluani.

Kysyvän ilmeeni nähtyään tyttö hihitti enemmän ja sai kakisteltua että "toi on ihan mielettömän kokonen!". Hyvä että kelpaa, vaikka ei se kauhean paljon keskimittaa pidempi taida olla. Tyttö kävikin reippaasti vehkeeseen kiinni ja upotti sen punattujen huuliensa väliin. Enpä olisi uskonut, että 19-vuotias neiti osaa ottaa suihin niin hyvin. Katselin, kuinka kaluni liukui sisään ja ulos hänen pienestä suustaan ja tytön ruskea tukka heilahteli rytmikkäästi. Jonkin ajan jälkeen tyttöä oli pakko pyytää lopettamaan, koska alkoi tuntua siltä että tämä loppuu muutoin ennen aikojaan.

Siispä neiti selälleen ja alushousut pois. Sieltä paljastuikin ihana, siistiksi vaan ei valitettavasti sentään täysin posliiniksi ajeltu pillu. Pimpin nuoleminen on aina ollut mielestäni mahtavaa, enkä tälläkään kertaa voinut pidättäytyä kiusauksesta. Työnsin siis pääni neitosen haarojen väliin ja ryhdyin kiusoittelemaan häntä kielelläni. Sormeni etsiytyivät hitaasti kostealle reiälle ja siitä varovaisesti sisään. Lopulta päädyin imeskelemään hänen klitoristaan ja pumppaamaan samaan aikaan sormiani edestakaisin mukavan märässä pillussa.

Kun tyttö kihersi "sä kiusottelet mua", ajattelin että tästä kannattaa varmaankin siirtyä tositoimiin. Niinpä nousin hänen päälleen ja työnnyin tytön sisään lähetyssaarnaajassa. Miellyttävän liukkauden ansiosta pääsimme hyvin alkuun, vaikka tyttö olikin ihanan tiukka. Aloin liikkua rytmikkäästi ja tyttö piti pientä, suloista vaikerrusta, vaikka luulenkin sen olleen lähinnä filmaamista. Joka tapauksessa seksi tuntui aivan mahtavalta. Suutelimme liikkuessani edestakaisin hänen kireässä teinipimpissään. Lopulta en enää kestänyt tätä ihanuutta, vaan laukesin hänen sisäänsä. Leikimme vielä vähän takaapäin-asennossa, mutta toista perättäistä orgasmia en samantien jaksanut.

Tyttö ei valitettavasti tainnut saada. Olisin halunnut antaa hänellekin saman mahtavan tunteen, mutta valitettavasti naiset ovat pääsääntöisesti liian ujoja sanoakseen mitä haluavat ja miten heidät voisi saada laukeamaan. Päädyimme siis vain nukkumaan. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja vietimme yön yhdessä. Tarinan jatkosta lisää seuraavassa blogikirjoituksessa...

Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan

Mikä pahan tappaisi?

Syvimmät pahoitteluni viimeaikaisesta hiljaisuudesta, vaikka moni onkin saattanut olla ihan tyytyväinen siihen että verbaalisen roskan määrä Internetissä on tilapäisesti vaikenemiseni myötä vähentynyt. Valitettavasti kaikki hyvä päättyy aikanaan. Joudutte siis tästä eteenpäin taas lukemaan kirjoituksiani, halusitte tai ette. Eihän netissä mitään muutakaan mielenkiintoista ole.

Mistä tämä yli kuukauden hiljaisuus? Ajattelinko lopettaa kokonaan? Oliko minulla intohimoinen suhde joka oli lyhyt kuin Lapin kesä? Kaappasivatko somalialaiset merirosvot?

No ei oikeastaan. Pahaksi onnekseni olen - kuten tiedätte - opiskelija. Vaihteen vuoksi opiskelut menivät taas sen verran tiukoiksi, että aikaa piti leikata tarpeettomista asioista. Esimerkiksi nukkumisesta. Valitettavasti se tarkoitti myös sitä, että olennaiset asiat, kuten tämä blogi, jäivät hunningolle. Väsyneenä ja kiireisenä on paha kirjoittaa. Tietysti olisin voinut blogata ja tinkiä opiskelusta, mutta tästä hommasta ei saa opintopisteitä. Ja sehän aiheuttaa hankaluuksia KELAn kanssa, joka puolestaan johtaa tukien katkeamiseen ja ajautumiseen kadulle rappioalkoholistiksi. Yritän toistaiseksi välttää sellaisen tilanteen.

Nyt on kuitenkin syyslukukausi ohi, joten voidaan palata asiaan. Kirjoitan tätä baarista tultuani puoli neljältä aamuyöllä. Tästä voinee päätellä, että kukaan neiti ei suostunut lähtemään kanssani vuodeakrobatiaa harjoittamaan.

Itse asiassa tämä kerta oli jollain tavalla väsyttävä. Olin vakiopaikassani ja yritin taas tanssilattialla saada jotakuta rysään. Tanssittuani yhden mimmin takana vähän aikaa kyllästyin siihen, etten saanut kauheasti vastakaikua. Ajattelin itsekseni että helvetti, ei tästä mitään tuu, mähän ajan päälle ja katotaan miten käy. Sitten puskin kiinni sen tytön perseeseen ja vein kädet sen lanteille.

Yllättäen se neiti ei työntänyt minua pois, vaan siinä vähän aikaa sitten hinkattiin. Ajattelin että tästähän ne taivaan portit aukesi. Vaan näinhän siinä kävi perinteiset, eli tämä pikkuhuora* sitten vähän ajan kuluttua hylkäsi meikäläisen ja haki jonkun räppipojan kanssaan kiehnäämään. Toisen muijan kanssa kävi vähän vastaavalla tavalla. Onhan tähän jo totuttu, joten en jaksanut ahdistua asiasta sen kummemmin. Muutenkin nuo ihan pienimmät pissaliisat alkavat jo vähän väsyttää, koska niiden käytös on kuitenkin usein niin hiekkalaatikkoleikkitasoa ettei sitä tervepäinen mies kestä.

Lähtiessäni baarista katsoin itseäni peilistä ja huomasin, että näytän vanhalta ja kuluneelta. Molemmat huomiot taitavat valitettavasti pitää paikkansa.

*: Huorahan on määritelty siten, että jos nainen antaa kaikille paitsi minulle, on hän huora. Jos nainen antaa myös minulle, hän on ihana, söpö ja kaikin puolin mukava ihminen.

Oh, but he's back
He's the man behind the mask
And he's out of control
He's back
The man behind the mask
And he crawled out of his hole

Urheilija ei tervettä päivää näe

Kaikkialla vellova syysflunssa on iskenyt minuunkin. Oikeastaan tunsin itseni jo parin viikon potemisen jälkeen terveeksi, mutta menin sitten harrastamaan liikuntaa. Edellisestä viestistänihän selkeni, että kunnon sohvaperunan ei kannata kauheasti pillunsaantihakemuksia lähetellä. Jotain siis tarvitsee tehdä, jos sen tytön kainaloonsa haluaa.

Urheilun jälkeen oli suunnitelmana laittaa itsensä parhaaseen mahdolliseen iskukuntoon ja suunnata yökerhoon keskiviikon kunniaksi. Hiljalleen pusakkaan hiipineen huonon olon jälkeen tarkistus kuumemittariin, joka ilmoitti lievän lämmönnousun olevan tosiasia. Pienen kelailun jälkeen oli pakko todeta, että ilta meni nyt tässä; vaihtoehtoina joko baariin hetkumaan ja viiden tunnin yöunien jälkeen koululle, tai sairauden myöntäminen ja yritys korjata tilanne nukkumalla kunnolla.

Mieli teki lähteä etsimään sitä unelmien naista (klisee: ei sua kukaan ovelta hakemaan tuu), mutta laskeskelin että se johtaa hyvällä todennäköisyydellä johonkin jälkitautiin, seurauksena perjantain ja lauantain metsästysajan menettäminen.

Siispä menen nukkumaan, kuunnellen ruumiini rapistumista ja markkina-arvoni samanaikaista hupenemista. Syntymäpäiväni saapuu taas pian - joskus aikanaan sekin oli iloinen tapahtuma.

Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.

Millainen mies on seksikäs?

Cosmopolitanin sivuilla on mielenkiintoinen video, jossa kysytään naisilta millainen mies on seksikäs. Vaatimukset ovat paria poikkeusta lukuunottamatta aika tylyjä. Tämä seikka käy ilmi jo ensimmäisen haastateltavan mielipiteistä:

- Minkälainen mies on sun mielest seksikäs?
- Lihaksikas.
- Miks just lihaksikas?
- Koska pitää olla hyvät lihakset, se näyttää hyvält. Aa, no hiukset kans.
- Minkälaiset hiukset on seksikkäät?
- No se riippuu vähän, mut vähän sellaset... ei liian lyhyet eikä liian pitkät.
- Pitääks ne olla jotenkin laitettu määrätyllä lailla?
- Joo, mut ei liikaa.
- Mil taval?
- No sillee et niinku vähän laitettu sillee täst sillee, mut ei mitenkään liikaa sillee. Ei saa näyttää et niit on laitettu mut sillee et niit on kuitenki laitettu

Tämä selvä. Menenpä tästä opiskelemaan parturikampaajaksi jotta voisin laittaa hiukseni sillä tavalla että käy selväksi että ne on laitetut, mutta ne eivät kuitenkaan näytä laitetuilta. Muiden naisten vaatimuksista tulee esille mm. sellaisia kriteerejä kuin sikspäkki, silmien väri, ruskettuneisuus, hyvä peppu ja hyvä kroppa.

Myönnän auliisti olevani pinnallinen paskiainen. Tämän seikan voi vahvistaa jo pelkästään lukemalla naisille asettamani kriteerit, joissa on ulkonäköön liittyviä seikkoja ihan kivasti. Mutta helvetti, ei tulisi pieneen mieleenikään asettaa kriteeriksi jotain niin naurettavaa ja ylipinnallista kuin hyvää persettä tai muuta sellaista nippeliä, jollainen noille pikku teiniprinsessoille on äärettömän välttämätön ennakkoehto suhteen muodostamiselle.

Rehellisyydestä annan kuitenkin videolla haastatelluille pisteet. On miellyttävämpää, että ne todelliset kriteerit sanotaan suoraan kuin että toistetaan niitä iänikuisia mantroja kiltteyden ja rehellisyyden tärkeydestä, jonka jälkeen mennään panemaan hyväperseisiä geelitukka-gigoloja. Miss Midnight sanoo asian muutenkin hyvän blogikirjoituksensa kommenteissa nasevasti:

Naiset arvostavat uskollisuutta miehissä, jotka saavat heidät kostumaan -- jos mieheltä puuttuvat kiihotuksen laukaisevat ominaisuudet, on aivan yksi ja sama, vaikka tämä olisi kuinka uskollinen, luotettava ja herkkä.

Aiempaa suuremman misogynian tunteen lisäksi sain videosta jotain hyödyllistä, eli pähkinänkuoressa sen mitä naiset haluavat - lihaksikkaan ja itsevarman miehen.

En olisi säälittävä itseni, ellen työskentelisi jatkuvasti parantaakseni itseäni molemmilla osa-alueilla.

The bullets fall from the hand of God ... Sooner or later they will hit us.

Takaisin todellisuuteen

Osallistuin opiskelijajuhliin, vaihteen vuoksi. Teema oli eroottinen, joten baarissa kokemani menestyksen perusteella voisi olettaa, että olisin nyt panemassa. Koska kirjoitan tätä, on varmaankin selvää että seksi jäi tällä(kin) kertaa kokematta. Sinänsä ikävää, koska satsasin näihin bileisiin sekä rahallisesti että ajallisesti melko paljon.

Normaali ihminen voisi nähdä tässäkin illassa paljon positiivisia asioita. Minun ongelmani on, että mennessäni ulos menen etsimään naista. Viina ei tunnu juuri miltään. Tuttavien kanssa seurustelu on tietysti mukavaa, mutta jollain tasolla koen olevani seurassakin yksin. Jäljelle jäävät siis naiset. Jos saan osakseni mielenkiintoa vastakkaiselta sukupuolelta, ilta on hyvä. Jos en, olen hukannut aikaani.

Ehkä tämä on yleinenkin ongelma. Joka tapauksessa on ironista, että vaivaudun kirjoittamaan aiheesta ja vieläpä tähän sävyyn. Olen aina pitänyt individualismiin ja omaan ainutlaatuisuuteen uskovia vähän lapsellisena. Lopulta kai minunkin sisälläni kuitenkin asuu se teiniprinsessa, joka huutaa kahdeksan siiderin kännissä silmämeikit poskille itkettynä "MuT te ETTE tajuu, MÄ EN oo NiinKu TE, mÄ Ooon ERILAINEN!?!?!?!?!?". Hauskaa.

Oli miten oli, palataan juhliin. Opiskelen miesvoittoisella alalla, joten sukupuolijakauma oli tietysti masentava. Kun mennään tasolle "miehiä 3 tai enemmän yhtä naista kohden", naisen mielenkiinnon herättämistä varten pitää olla jo melko hyvätasoinen uros. Minun resurssini eivät siinä leikissä pitkälle riitä. Okei, yksi tai kaksi hassua narttua hinkkasi itseään hetken minua vasten ja dumppasi sitten. Tytöillehän tällainen ympäristö on käsittättömän hyvä tilaisuus oman itsetunnon nostamista varten, eivätkä he jätä sitä käyttämättä.

Kummaa koko jutussa on sekin, että vielä eilen odotin juhlia innolla ja, suoraan sanottuna, kiimaisena. Tapahtuma oli kuitenkin antikliimaksi. Paikalla olleet stripparitkaan eivät saaneet viisariani edes värähtämään. Sen sijaan jos joku näyttävä nainen kiinnittää minuun huomiota, alakerrassa alkaa tapahtua. Mielenkiintoista. Olen elänyt siinä illuusiossa, että stripparin tarkoituksena on miesten kiihottaminen, mutta syttyisin varmaan yhtä paljon maalin kuivumisen katselusta.

No, tiesin jo muutenkin olevani päästäni enemmän tai vähemmän sekaisin.

Yhden hyvän asian tällaisista illoista kuitenkin systemaattisesti saan, vaikka ne muutoin aika karvaita ovatkin. Tuntuu siltä, kuin joku pesisi tuulilasin ja vaihteen vuoksi näkee maailman sellaisena kuin se on. Jos ilta on hyvä, todellisuus saa ympärilleen pehmustavan valheiden kalvon. Pieni turpiinsa saaminen auttaa taas muistamaan, että elämä on raadollista. Ja niin olen minäkin.

Et missään saa viivähtää
Koirat niskaasi hengittää
tähtää kiiltävän piipun suu
Kannet arkkuusi valmistuu

2 girls 1 bar

Omituista, miten tekevälle sattuu. Vielä oudompaa on, miten vähän yöelämästä ja naisten sielunelämästä lopulta tiedän.

Viimeksi ulkona ollessani päädyin näet tanssilattialla heti upean ja hyvin nuoren tytön lähestymisen kohteeksi. Pieni myötäily ja äkkiä edessä oli taas symbolista yhdyntää tanssilattialla. Kivaa, mutta keskitytään yksityiskohtaisen kuvailun sijasta nyt muihin aiheisiin, koska muutoin tämä viesti olisi vain edellisten toisinto.

Ensimmäinen näiden muutaman hassun kokemuksen perusteella tehty havainto on, että monet nuoret naiset ovat aika helvetin tuhmia. Viime kerrallahan päädyin leikkimään sellaisen naisen kanssa joka alkuillasta hinkkasi itseään toiseen mieheen erittäin kiihkeästi. Nyt kävi toisin päin, eli minua viihdytettiin vähän aikaa rintojen puristelulla ja kielisuudelmilla, jonka jälkeen neiti vaihtoi toiseen kaveriin. Ja kuten jo silloin arvelin, lopulta sekin jätkä jäi tanssimaan yksikseen. Epäilen, että tytön jalkojen väliin pääsi lopulta kurkistelemaan paikalla ollut, ystäväksi vähän liian läheiseltä vaikuttanut tyttö.

Lievästi tästä kokemusta musertuneena jäin jatkamaan hillumista ja päätin yrittää seksikkäintä vieressä tanssineista naisista. Pienen alkukylmyyden jälkeen tilanne menee siihen, että tyttö vie käteni varsin ihanille ja muodokkaille rinnoilleen. En katsonut tarpeelliseksi vastustella turhan voimakkaasti. Suutelun ja koskettelun jälkeen juttelimme, jossa selvisi että tyttö on jo varattu. Yllättäen sama asia muuten paljastui jälkikäteen siitäkin neidosta, joka viimeksi päätti kruunata iltani ottamalla minulta suihin.

Kummallisinta on, että olen nyt aika suorasukaisesti päässyt hyväilemään n. neljää tyttöä hyvin lyhyessä ajassa eli suunnilleen tuplannut niiden naisten määrän, joiden kanssa olen ollut intiimissä kanssakäymisessä. Yhdeltäkään en ole kuitenkaan saanut. Ennakko-oletuksenani on ollut, että jos nainen tahtoo rintojansa puristeltavan, hän luultavasti tahtoo myös seksiä. Miksi kontaktit sitten johtavat seksiin niin huonolla prosentilla? Ja miksi hitossa varatut tytöt menevät baareihin, tanssilattialle ja hinkkaavat itseään vieraisiin miehiin?

Joka tapauksessa olen löytänyt jonkinlaisen paratiisin tai käänteismaailman, koska vastakkainen sukupuoli on viimeinkin osoittanut mielenkiintoa minuun. Johtuuko se sitten tekemästäni pienestä tyylimuutoksesta, kasvaneesta itseluottamuksesta vai sopivan yökerhon valinnasta, mene tiedä. Tilanne on silti äärimmäisen hämmentävä. Aion nauttia siitä niin kauan kuin suinkin voin valehdella olevani todellista ikääni nuorempi.

Blue balls

"Erotic sexual denial, also known as orgasm denial, is a sexual practice in which a person is kept in a heightened state of sexual arousal for an extended length of time, without being allowed to orgasm, and is commonly practiced in association with BDSM and sexual bondage."

Näin kertoo meille Wikipedia artikkelissa Erotic sexual denial, mutta miten se liittyy Naisettomuuteen?

No, olin taas baarissa. Se on sinänsä looginen toimenpide, koska olen tämän blogin kirjoituksissanikin sivunnut ajan kulumista ja kaiken katoavaisuutta. Jos haluan hakea noista paikoista kumppania, se on tehtävä nyt. Kuusikymppisenä on liian myöhäistä.

Mennessäni sisään paikka oli vielä hiljainen. Näin kuitenkin todella seksikkään vaaleaverikön istumassa kaverinsa kanssa ja ajattelin että voi pojat, tuon kanssa kun pääsisi vähän leikkimään.. Ohi kulkiessani katsoin tyttöä niin, että hän varmasti huomasi mitä minulla on mielessä. Ujon luonteeni vuoksi en kuitenkaan kehdannut mennä juttelemaan, vaan ajattelin että jos tanssilattialla tulee sopiva tilaisuus niin pitää kokeilla mitä tapahtuu.

Tanssilattia aktivoitui joskus puolen yön aikaan, kuten aina tuntuu käyvän. Yksi kaverini on filosofoinut tästä aiheesta ansiokkaasti, pitäen sitä jonkinlaisena luonnonilmiönä - "kahdeltatoista se täyttyy ja kahdelta se tyhjenee, niin se vaan menee". Joka tapauksessa kun porukkaa oli riittävästi, uskalsin itsekin mennä heilumaan sinne.

Tanssin aluksi erään toisen blondin vierellä, joka flirttaili kanssani vähän, mutta ei tunnut kuitenkaan lämpenevän sen enempää. Samalla näin, kuinka tämä paikalle saapuessani näkemäni blondi tanssi melko härskisti jonkun toisen kaverin kanssa, joten siirsin mielessäni tämänkin tytön kategoriaan "menetetyt tapaukset". Mutta sitten tämä blondi tulikin minun luokseni...

Voi pojat ja porsaat, niin irstasta 'tanssia' en ole koskaan tanssinut kenenkään kanssa. Laitoin tanssimisen lainausmerkkeihin, koska oikeasti kyse oli simuloidusta, julkeasta yhdynnästä. Paikat jäykistyvät pelkästä muistosta. Tyttö nimittäin hinkkasi itseään minua vasten niin rivosti, että suorastaan hävetti. Kädet hän veti pillunsa ja rintojensa päälle sen kummemmin kiertelemättä.

Tämän jälkeen seurasi edellisen kerran tapainen kuvio, eli välillä tanssimista ("tanssimista") ja keskustelua. Tämä neiti oli jollain tavalla ihan holtiton, tuntui siltä että vauhtia ja seksuaalista röyhkeyttä oli paljon enemmän kuin laki sallii. Jossain vaiheessa iltaa seurasi se pakollinen ikäkysymys, jossa selvisi että seuralaiseni oli jälleen sieltä ikähaitarin alapäästä. Vahingosta viisastuneena valehtelin kylmästi oman ikäni - tuntui selvältä, että jos olen rehellinen, leikki loppuu tähän.

Ilta päättyi siihen, että tyttö otti minulta porttikongissa suihin, joskaan valitettavasti loppuun asti ei päädytty. Vaikka neiti oli ehkä paras koskaan kohtaamani kyseisen taidon harjoittaja, minua on suuseksillä todella vaikea saada tulemaan. Etenkin sen jälkeen, kun ensin on seisotettu kyrpä turraksi hieromalla itseään tuntikausia sitä vasten.

Neiti hävisi sitten jonnekin ja minä jäin yksin. Kotimatka oli varsin tuskallinen hirvittävien alapääkipujen vuoksi, jotka helpottivat vasta kun pääsin purkamaan paineet omin päin. Tytöstä jäi muistoksi puhelinnumero ja miete siitä minkälaisia tauteja voi saada suojaamattomassa suuseksissä.

En nyt tiedä mitä vittua tässä pitäisi tehdä. Mimmi kielsi minua ottamasta yhteyttä ja sanoi soittelevansa itse, eli kaipa olin vain klassisen härnäyksen kohde. Olen kuulemma kuitenkin hottis, mikä on aika hassusti sanottu Naisettomasta miehestä :).

Joka tapauksessa vakavan suhteen rakentaminen taitaa tältä pohjalta olla aika mahdotonta. Sääli, että se viimekertainen hylkäsi minut, koska hänen kanssaan olisi ollut paljon paremmat mahdollisuudet saada juttu toimimaan - jos vain olisin nuorempi.

Life's a game where they're bound to beat you
And time's a trick they can turn to cheat you
And we only waste it anyway,
And that's the hell of it.

Con Lengua

Perjantaina oli taas vuorossa väkivaltainen tiedustelu kaupungin yöelämään. Noudatin tutuksi tullutta taktiikkaa. Hakeuduin sopivan oloiseen paikkaan ja nökötin pöydässä nättejä tyttöjä tiiraillen. Kun tanssilattia täyttyi, hivuttauduin sinne nöyryyttämään itseäni. Sain aluksi jälleen lähinnä paskaa niskaani, kunnes jotain omituista tapahtui.

Jostain tungoksen keskeltä minua lähestyi erittäin kaunis nuori blondi.

Tanssin.

Ei se mua ole tulossa pokaamaan.

Blondi asettui tanssimaan lähelleni ja katseli minua samalla aseistariisuvan söpösti. Hän hakeutui hiljalleen yhä lähemmäs. Tytön kaverit katselivat meitä virnuillen ja tönivät pariin otteeseen häntä minua kohti.

Helvetti.

Siirryin lähemmäs. Koska tässä uskaltaa koskea? Ja mihin? Ennen kaikkea, onko tuo tyttö hullu, humalassa vai sekä että? Etäisyys välillämme väheni yhä. Vein kasvoni lähemmäs hänen kasvojaan. Sitten suutelimme, ilman että sanaakaan olisi sanottu. Tyttö liikutti lantiotaan minua vasten tavalla, jonka kuvailemiseen ilmaisu 'erittäin miellyttävä' on yhtä riittämätön kuin 9-senttinen kondomi keskimääräiselle afroamerikkalaiselle miehelle.

Jonkin ajan kuluttua hakeuduimme tanssilattialta rauhallisempaan paikkaan. Emme valitettavasti kuitenkaan kämpilleni, vaikka sitä varovaisesti ehdotinkin. Päädyimme istumaan baarissa, suutelemaan toisiamme ja juttelemaan sitä sun tätä. Osaatte varmaan arvata, miten hyvältä tuntui kaiken tämän jälkeen pitää kainalossaan uskomattoman söpöä naista jonka kanssa syntyi jonkinlainen kemia niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Korjataan edellistä - ei, ette te osaa.

Hieno ilta. Sitten tuli esille kiusallinen seikka. Tyttö oli hyvin nuori ja minä.. no, minä en ole.

Tiedät varmaan, millaista on lentää polkupyörän tangon ylitse sopivan ajovirheen jälkeen. Yllättävän pitkältä tuntuvan hetken ajan tajuaa, että peli on auttamatta menetetty; kuljettajasta on tullut matkustaja. Tajuaa senkin, että kohta sattuu. Mutta vielä ei satu, eikä todellisuus välttämättä ole vakio. Ehkä maanpinta on muuttunut vaahtomuoviksi tai olet huomaamattasi oppinut lentämään.

Tai sitten saat kohta asfaltti-ihottumaa, poju.

Ja näinhän siinä kävi. Seuraavana päivänä ehdotin, että tavattaisiin uudelleen. Vaahtomuovi-metamorfoosi oli jäänyt tapahtumatta ja sain odotetun vastauksen - ei, ikäero on liian suuri. Kohteliaisuussyistä tähän pilleriin oli lisätty tavanomainen sokerikuorrutus juuri päättyneestä suhteesta ja sen jälkikuohuista. Sillä ei hämättäisi edes naapurin alkoholisoitunutta kirahvia.

Olisi mahtavaa raivota elämän epäoikeudenmukaisuutta, syyttää tyttöä pinnalliseksi huoraksi - ei, syyttää kaikkia naisia pinnallisiksi huoriksi - ja osoittaa induktiotodistuksella kuinka hänen velvollisuutensa olisi ollut pyrkiä rakentamaan seurustelusuhdetta kanssani. Siinä ei kuitenkaan olisi järkeä.

En ole erikoisen kiinnostunut selvästi itseäni vanhemmista naisista. Miksi siis minua selvästi nuorempien tyttöjen pitäisi olla kiinnostuneita minusta? Fakta on, että olen vain ajautunut ulos siitä aikaikkunasta josta tuollaisia tyttöjä voidaan pokata. Hänen kaltaisensa viehättävät nuoret naiset ovat minulle saavuttamattomissa, enkä ikinä enää pysty tuota asiantilaa miksikään muuttamaan.

Mutta jos hyväksyn kaiken tämän, miksi helvetissä minusta sitten tuntuu nyt niin pahalta? Jos oletetaan että olen elänyt elinajanodotteestani noin kolmanneksen, mistä tulee läpitunkeva tunne siitä että elämäni on oikeastaan jo ohi?

Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen

Pokaamassa ja pokaamisen kohteena

Olin lauantaina vaihteeksi baarissa pyörähtämässä muutaman tutun kanssa. Alun istuskelun jälkeen tuli lähdettyä tanssilattialle, jossa illan isojako oli taas käynnissä. Kuten blogista on käynyt kiusallisen selväksi, minulla ei ole sitä jotakin jolla ne naiset sieltä viedään. Keskityin tekemään säälittäviä lähestymisyrityksiä ujuttamalla lähemmäs kiinnostavia neitosia, mutta olin aika lailla ilmaa. Kai niitä pitäisi läpsiä pari kertaa kasvoihin, tarttua tisseistä kiinni ja sanoa että "nyt perkele tanssit mun kanssa kaks minuuttia kun oon tänne vaivautunut".

Jos iskuyritykseni menivät kiville, niin jotain mielenkiintoista sentään tapahtui. Minut yritettiin pokata, mikä ei ole kovinkaan yleistä. Itse asiassa sitä tapahtuu ehkä keskimäärin kerran vuodessa, jos tuurini on kohdallaan. Ilta ei kuitenkaan päättynyt yhteiseen hikoiluun lakanoiden välissä tai edes niiden päällä.

Iskuyrityksen tekijä oli nimittäin mies.

Seisoskelin siinä tanssilattian vieressä. Yhtäkkiä joku suht. normaalin maahanmuuttajan näköinen jätkä taputtaa perseelle ja kysyy "meille vai teille?". No, ajattelin sitä vaan karkeaksi läpäksi ja puistelin päätäni. Homma meni vähän häiritsevämmäksi kun sama ukko tuli myöhemmin nojailemaan perseellään persettäni vasten. Siinä vaiheessa tajusin jo että saatana, sehän taitaa olla tosissaan.

Annoin koko jutun olla, koska ajatus miehekkäästä intiimistä toiminnasta ei sykähdyttänyt. Sanotaanhan sitä tosin, että kun kunnolla ruvetaan panemaan niin siinä on naiset vaan tiellä, mutta en silti kiinnostunut. Miehekäs valinta olisi tietysti ollut vetää kaveria turpaan heti kättelyssä. Se jäi kuitenkin tekemättä, koska kaveri hoiti lähentelyt sen verran siististi, ts. ei jäänyt sössöttämään mitään homojuttujaan vaan pisti poikki kun tajusi etten lämpene. Ja, säälittävää kyllä, tässä tilanteessa alkaa olla jo aika imarreltu että edes joku kiinnostuu, vaikka väärää sukupuoltakin oleva.

Toinen hyvä syy olla muotoilematta kaverin lärviä uudelleen oli se, että olisin varmaan saanut pikemminkin itse turpaani. Hassua kyllä, olen tästä huolimatta havainnut että olen useimmiten aika konfliktihakuinen, vaikka luultavasti jäisin tappelussa helposti pohjimmaiseksi. Konfliktihakuisuudella en tarkoita että varsinaisesti haastaisin riitaa, mutta jos joku kaveri tulee esimerkiksi vähän tönimään, niin minähän perkele tönin takaisin vaikka eroa painossa, koossa ja lihasmassassa olisi reippaamminkin. Tyhmä jätkä, ei voi muuta sanoa.

Sunnuntaina aamulla maa oli huurteen peitossa. Ja minulla oli taas yksi päivä vähemmän aikaa löytää elämäni nainen.

Tell me, how long will it take
Before you finally realize
That the carnival is over
And you've seen much better days
You have wasted too much time
In too many different ways

Kuka vittu on Jenna?

Mainitsin aiemmin Jennan. Jenna on itse asiassa ainoa tyttö, jolta olen saanut tämän vuoden puolella pillua. Traagista, koomista tai tragikoomista - päättäkää te. Mutta kuka ihme on Jenna ja miten hän erehtyi antamaan minulle "sitä parasta"?

No, Jenna oli minulle aika poikkeuksellinen tyttö. Hän on nimittäin ensimmäinen ja ainoa nainen, jonka olen iskenyt baarista. En tosin tiedä iskinkö minä Jennan vai iskikö Jenna minut, mutta niin siinä kävi että löysimme toisemme. Juttuhan meni niin, että minä istuskelin baarissa - selvin päin, taas - ja näin tämän söpön tytön. Katselin häntä ja yllättäen, hänkin tuntui katselevan minua. Koska hän istui yksin, keräsin itseni, menin hänen viereensä istumaan ja aloitin jonkinlaisen keskustelun.

Pian tein sen klassisen 'kiedonpa käteni ympärillesi ja katson mitä tapahtuu'-liikkeen. Ja hän työnsi kielensä kurkkuuni. En vastustellut.

Myöhemmin illalla saatoin tytön bussille. Ei, emme päätyneet sänkyyn, mutta sovimme tapaamisesta seuraavana päivänä. Kiertelimme kaupungilla ja lopulta Jenna tahtoi viedä minut kotiinsa. Lienee selvää, mitä siitä seurasi. Se oli joka tapauksessa ihanaa ja Jenna oli muutenkin mukavan tuntuinen tyyppi, vaikka en voi väittää niin lyhyessä ajassa mitenkään rakastuneeni häneen. Joka tapauksessa ajattelin jo, että tästähän voisi syntyä jotain pitempiaikaistakin.

Tapasimme vielä muutaman kerran. Mielestäni meillä oli ihan mukavaa, mutta ilmeisesti se ei sitten lopulta riittänyt. Parin panon jälkeen minut siis dumpattiin ja syyn määrittely jäi tuossa aiemmassa viestissä todetulle "ei vaan nappaa"-asteelle.

Jennan jälkeen on sitten ollut vähän hiljaisempaa ja Jennastakin on jo useampi kuukausi aikaa. Mitäköhän Kelan tädit sanoisivat, jos hakisin penikselleni työttömyyseläkettä?

You sit around getting older
there's a joke here somewhere and it's on me
I'll shake this world off my shoulders
come on baby this laugh's on me

Nettitreffien kulku - kirjeenvaihtajamme raportoi

Kun ensi-ilta on tyrmäävä menestys, ei esitystä voi lopettaa. Siispä uutta matoa koukkuun nettideittien suhteen ja rohkeasti yrittämään. Kaikille meillehän on se oma pikku kulta tuolla jossakin ja sitten kun kohdataan niin elämä on yhtä vaaleanpunaista unelmaa aina lopputeksteihin saakka.

Tässä tarinassa kävi niin, että nainen pääsi yllättämään tekemällä aloitteen. Hän lähestyi minua viestillä, jota seurasi jokunen edestakainen sähköposti. Juttu luisti kohtuullisen hyvin ja pian nainen lähetti kuvansakin. Se oli mielestäni ihan söpö, joten muutaman viikon kirjoittelun jälkeen päädyin ehdottamaan tapaamista.

En tiedä miksi, mutta minulla oli jälleen aika huono tunne ennen treffejä. Ei jännittynyt vaan epäileväinen sen suhteen että näinköhän tästä tulee mitään. Ongelmani on, että aika harva nainen lopulta sytyttää minua oikein kunnolla. Vastaavasti blogia lukeneet varmaan ymmärtävät, että tällä persoonallisuudella minä puolestani sytytän aika harvan naisen oikein kunnolla. Joka tapauksessa siistit kuteet päälle ja muutoinkin valmistautuneena ajoissa paikalle.

Menimme syömään.

Ruoka oli hyvää, muu osuus ei. Tällä kertaa ulkonäkö ei ollut (minulle) ongelma, koska neiti oli luonnossa jopa selvästi viehättävämpi kuin valmiiksi nätissä kuvassa. Muuten mikään ei sitten oikein toiminut. Treffikumppani puhui, oli itsevarma ja eloisa. Minä olin hiljainen ja tyhmänoloinen, jotenkin puhekykyni menettänyt. Jos olisin tuntenut suurta kemiaa, olisin varmaan saanut itsestäni paljonkin enemmän irti. Nyt välillämme oli jännitettä suunnilleen saman verran kuin tyhjäksi käytetyn AAA-pariston napojen välillä.

Niinpä söimme pääruoan ja poistuimme omille teillemme. Ääneen asiaa ei tietenkään sanottu, mutta oli täysin selvää että vastapuoli oli minusta osapuilleen yhtä innostunut kuin minä hänestä. Jo paljon ennen "kiitti, oli kivaa"-tyyppisten kommenttien vaihtamista tiesin, että en tule enää koskaan kuulemaan tästä naisesta mitään. Se ei sinänsä ole suuri onnettomuus, koska vaikka nainen oli sinänsä kaikin puolin hieno ja miellyttävä, en usko että pystyisimme rakentamaan yhteistä elämää.

Erottuamme kruunasin illan osaltani mulkoilemalla säälittävästi jotain teinipissistä, saaden häneltä ja hänen kavereiltaan osakseni naurua ja ivallisia katseita. Luultavasti ihan ansaitusti. Loppujen lopuksihan minä olen likainen vanha mies, joka ei vaan kykene muodostamaan suhteita itseään vanhempien naisten kanssa. Eikä oikeastaan muidenkaan.

Kävelin kotiin. Sateessa. Yksin.

Tästä alkaa tulla tapa.

Vanhat toverit

Joskus aikaisemmin kaveripiiriini kuuluivat Mika, Pete ja Pera. Tunsimme kaikki toisemme ja pidimme tiiviisti yhteyttä. Jokainen näistä kolmesta oli omanlaisensa persoona. Mika oli sosiaalinen ja hauska kaveri, se joka aina kutsuttiin kaikkiin bileisiin. Hän tiesi aina mikä juttu on nyt trendikäs ja mikä ei, piti huolta tyylistään ja löysi oikeat sanat vaikuttaakseen coolilta.

Pete oli filosofinen ja mietteliäs kaveri. Hänessä sekoittuivat erikoisella tavalla poikamainen vintiömäisyys ja suuri syvällisyys. Pete oli boheemi ja jollain tavalla kaikkien niiden järjettömien normien yläpuolella joihin ihmiset itsensä kahlitsevat. Hänelle pahinkin spurgu oli aidosti ihmisenä yhtä arvokas kuin pintakiiltoisin teiniprinsessa. Varmaan usein arvokkaampikin, koska Pete katsoi enemmän ulkokuoren alla olevaa ihmistä kuin ulkokuorta.

Pera oli porukan hiljainen kaveri. Matemaattisesti lahjakas ja hyväntahtoinen suomalaisen perusjässikän oloinen tyyppi, joka ei koskaan oikein tuntunut pärjäävän sosiaalisissa tilanteissa. Hänestä puuttui kyky siihen turhaan paskanjauhantaan, jota sosiaalisuus paljolti on. Niinpä Pera olikin usein hiljaa ja seurasi tapahtumia ikään kuin sivusta. Hän oli kavereista se, jonka en uskoisi koskaan tekevän pahaa kärpäsellekään.

Aikaa kului.

Mikalla oli aina kysyntää naisten keskuudessa. Oli hän sinkkunakin joskus, mutta fakta on että Mika sai. Paljon. Huolimatta siitä, että hän ei ollut ulkonäöltään mielestäni mitenkään kummoinen jo mainittua trendikkyyttä huolimatta. Vaikka Mikassa oli paljon hauskoja puolia - muutoinhan emme olisi olleet ystäviä - hän oli myös röyhkeä ja narsistinen. Mika asetti aina itsensä ja omat tarpeensa etusijalle.

Petelle ja Peralle kävi huonommin. Kumpikin on reilusti päälle kahdenkympin. Tietääkseni molemmilla poikuus on yhä tallella. Elämää ovat värittäneet masennus ja muut ongelmat. Naiset eivät ota heihin kontaktia, eivätkä hekään osaa oikein lähestyä naisia. Ne harvat yritykset joita nämä kaverit ovat tehneet ovat lähes järjestään päättyneet kiusallisiin katastrofeihin. Heillä ei vain ole sitä sosiaalista silmää, joka Mikalla on.

Vuosia sitten istuin Mikan ja Peten kanssa kaljalla. Puhuimme Perasta, jonka elämä oli silloin - ja on yhä edelleen - huonolla tolalla. Sanoin, että olisi hyvä jos pyrkisimme pitämään Peraan yhteyttä, koska uskoin hänen olevan sen tarpeessa. Mika mietti hetken ja sanoi sitten että "Joo.. Mut sitä vapaa-aikaa ei kyl kauheesti ainakaan mul oo ja sit sitä mietti et mimmoses seuras sen vähän ajan haluu käyttää". Kaveristaan, jonka oli tuntenut reilusti yli kymmenen vuotta.

Mikan kanssa olen virallisesti vielä väleissä, vaikka epävirallisesti - meillä on aina ollut jonkinlainen viha-rakkaussuhde - minun tekisi mieli leipoa häntä turpaan. Peteä ja Peraa en ole kyennyt heidän ongelmissaan auttamaan. Enhän kykene auttamaan edes itseäni. Yhteydenpito on harvennut satunnaisiksi soitteluiksi, pitäis joskus tavata, katellaan.

Miksi naiset valitsevat Mikan? Miksi elämä kohtelee niin julmasti Peten ja Peran kaltaisia, pohjimmiltaan äärettömän hyviä miehiä? Miksi naiset suhtautuvat heihin kuin halpaan makkaraan, mutta räpyttelevät silmiään Mikan kaltaisille vitut muista, kunhan mulla menee hyvin -tyypeille?

Tämä ei ole oikein.

Now the neighborhood's cracked and torn
The kids are grown up but their lives are worn
How can one little street
Swallow so many lives

Work is the bane of the drinking classes

Töissä 12,5 tuntia putkeen ja olo on sen mukainen. Pahinta on, että en saanut koko helvetin päivänä yhtään mitään aikaan. Koska työtehtävät ovat abstrakteja, joskus käy niin että vaivalloinenkin tehtävä osoittautuu lopulta hyödyttömäksi ja sen tulokset heitetään käytännössä roskiin. Viime aikoina näin on tuntunut tapahtuvan kohdallani yhä useammin.

Omituista on, että virallisesti työpäiväni on se normaali kahdeksan tuntia. Kukaan ei vaatinut minua jäämään ylitöihin, hitto vie, kukaan ei edes pyytänyt. Silti jäin, koska eräs tehtävä oli kesken. Ja kesken se jäikin, koska lopulta kaikki polut osoittautuivat umpikujiksi. Turhaa.

Jos olisin järkevä mies, osaisin suhtautua asioihin toisin. Palkka juoksisi ihan samalla tavalla, vaikka käyttäisin koko päivän käteen vetämiseen työpöydän ääressä. Siitä huolimatta en kestä lainkaan epäonnistumisia tai tilanteita, joissa kollega osoittautuu jollain tavalla etevämmäksi. Minun on oltava hyvä, mikä käytännössä kääntyy muotoon paras. Pelkään jatkuvasti olevani muiden silmissä epäpätevä tai typerä. Jos en koe saavani mitään hyödyllistä aikaan, masennun. Ja kuten todettua, viime aikoina kaikki ponnistelut tuntuvat valuvan hiekkaan...

Kaikkein hulluimman säväyksen tähän koko kuvioon tekee se, että minulla ei ole työpaikkaani minkäänlaista riippuvuussidosta. Jos minut erotettaisiin, olisi se todennäköisesti lähinnä helpotus. En ole taloudellisesti ahtaalla eikä minulla ole työtovereihini sen erikoisempaa tunnesidettä. Tilanteessa jossa kuolema tuntuu lähinnä vapauttavalta ajatukselta on täysin älytöntä välittää paskaakaan yhdestä keskinkertaisesta työpaikasta tai siitä, mitä siellä minusta ajatellaan.

En kuitenkaan tunnu voivan persoonani vinoumille mitään. Luultavasti en edes merkkaa ylityötunteja, koska en mielestäni saanut asioita aikaan edes kahdeksankaan tunnin edestä. Paljon muutaman lantin menettämistä pahempaa olisi että ihmiset saisivat tietää minun epäonnistuneen. Jälleen kerran.

Työ ihmisen
tuo tekijälleen
mielen niin iloisen

Rajallista aikaa haaskaamassa

Käyty on. Onnistuin viivyttämään baariin lähtöä sen verran myöhäiseksi, että sain tuplavoiton; ovelle ehti kertyä jonoa ja alkoi myös sataa. Loistavaa!

Ilta menikin sitten suunnilleen odotetusti. Hakeuduin sopivaan paikkaan katselemaan kivannäköisiä neitejä ja olemaan passiivinen. Rohkein asia, jonka uskalsin tehdä, oli yhdelle ohikulkevalle tytölle vilkuttaminen. Yllättäen hän kyllä hymyili nätisti, mutta jatkoi tietysti matkaansa.

OK, soimaan itseäni siitä etten yrittänyt lähestyä ketään. Kuten aiemmassa valitusvirressäni manailin, baariin tulevilla naisilla on joko mukanaan se ihku poikaystävä tai sitten liikutaan ainakin kolmen tytön ryhmässä. Yksinäiset naiset ovat paljon miellyttävämpiä pokauskohteita, mutta heitä tuntuu näkyvän baareissa yllättävän vähän. Ehkä siksi, että baariin menevä yksinäinen nainen ei ole yksinäinen pitkään..

Baarimatematiikka on vaikeaa. Keskimäärin paikalla tuntuu olevan enemmän miehiä kuin naisia. Jos tämä ei vielä aiheuta epätoivoa, mieli mustuu viimeistään siinä vaiheessa kun tajuaa että vain harva naisista on baarissa hakemassa (oman seurueensa) ulkopuolista seuraa. Sen sijaan taas miehistä varsin korkea prosentti pokaa ihan mielellään mukaansa jonkun vieraan tytön. Lopputulos on se, että puolet baarista piirittää kourallista edes teoreettisesti saatavissa olevia naisia.

"Voin vakuuttaa, että on minullakin melkoisia vaikeuksia matematiikan kanssa", totesi Albert Einstein. Se on kuitenkin tässä tilanteessa laiha lohtu.

Rehellisenä tunnustuksena myönnettäköön, että yhden selvästi itseäni vanhemman naisen olisin voinut ehkä pienellä yrityksellä saada sieltä lähtemäänkin. Tällaisena sairaana puolipedofiilina minun on kuitenkin vaikea syttyä 35-vuotiaista naisista. Niinpä yritän itseäni nuorempia, joka on jo nyt epätoivoista ja tietysti muuttuu vuosi vuodelta epätoivoisemmaksi. Pelikellossa on vain vähän aikaa jäljellä, eikä tilanne näytä hyvältä. Pian olen likainen, 50-vuotias teinipissiksiä jahtaava setä.

Baarin sulkeutuessa kävelin sateessa kotiin. Yksin. Tick, tock. Tick, tock.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Varmassa vara parempi

Tarkkaavaisimmat ehkä muistavat, että heinäkuussa bongasin nuoren seksiä kaipaavan naisen blogin ja aloitin välittömästi neuvottelut tulevaa coitusta koskien. Ällistyttävää kyllä vaikuttaa siltä, että käymämme keskustelu ei johda seksiaktiin. Olen suuresti yllättynyt.

Siispä täytyy yrittää tutkia muita vaihtoehtoja. Tietysti olen tehnyt sitä jatkuvasti muutenkin, mutta laihoin tuloksin. Eilen olisi ollut suotavaa jaksaa vääntäytyä baariin, mutta olin liian väsynyt tehdäkseni niin. Tänään on varmaankin pakko.

Baareilu on turhauttavaa, koska menen sinne vain hakemaan kumppania. Tiedossa oleva ilta on siis kokoelma säälittäviä "en mä kehtaa mennä puhumaan tolle" tilanteita, joiden sekaan ripotellaan sopiva määrä yhtä säälittäviä iskuyrityksiä ja niiden kautta saatuja pakkeja.

Pahinta on se, että tämä kaikki pitää tehdä selvin päin, koska en oikein jaksa enää juoda. Ryyppääminen ei tuota minulle juurikaan nautintoa, enkä usko että kunnon kaljamahan hankkiminen tilannettani ainakaan parantaisi. Siispä roikun paikalla ja toivon että joku kiinnostuu. Turhaan.

Seksin puute ei ole oikeastaan ongelma, koska fyysisiä paineitahan voi aina purkaa itsekin. Ongelma on siinä, että läheisyyttä ja - herra paratkoon - rakkautta voit saada vain toiselta ihmiseltä. Uskoisin suurimman osan kaipaavan tunnetta siitä, että joku välittää ja että kelpaa tälle jollekulle sellaisena kuin on. Kun tällaista tunnetta ei saa, silloin ajaudutaan vaikeuksiin.

Siis jos joku suruistansa piittaa,
niin silloin ne kaikki merkit kuolemaan jo viittaa,
kun tässä elää maailmassa niin ylen ihanassa
hyvinvointivaltiossa.

Lämmitetään tähteitä

Ex-tyttöystävien numerot pitäisi aina poistaa heti, koska niiden olemassaolo helposti johtaa tarpeettomiin nöyryytyksiin. Niin tälläkin kertaa, sillä yksinäisyydessäni sorruin ja tulin lähettäneeksi kahdelle eksälleni jonkinlaisia varovaisia lähestymisyrityksiä. Toinen kohteista oli Hanna, joka oli yksi tähänastisen elämäni suuria rakkauksia. Toinen taas oli Jenna, jonka olemassaolosta te ette vielä olleet tietoisia. Kerron hänestä myöhemmin lisää.

Olisi hienoa, jos olisin lähettänyt noita viestejä suuresta rakkaudesta. Valitettavasti kyse oli paljon raadollisemmasta tilanteesta. Tunsin olevani yksin ja kaipasin naisen läheisyyttä. Myönnettävä on myös, että seksiäkin teki mieli. Enimmäkseen halusin kuitenkin vain jonkun, jota halata ja silittää. Kaipa sekin on jokin ihmisen perustarpeista.

Tällä kertaa toiveet olivat kuitenkin turhia. Jenna, jonka kanssa minulla oli verrattain tuore suhteenpoikanen, ilmoitti että hänellä ei vaan ole tunteita minua kohtaan eikä hän jaksa yrittää, jos tunteita ei heti alusta pitäen synny. Kaveriksi olisin kuulemma kelvannut. En oikein usko sellaisiin suhteisiin joissa toinen haluaa olla hyvänpäiväntuttu ja toinen paljon enemmän.

Hannan kanssahan oli aikanaan jotain vakavampaakin, mutta häneen en ole ollut yhteydessä aikoihin. En oikeastaan tiedä miksi häntä edes lähestyin, sillä suhteen taustat huomioonottaen oli ilmeistä miten siinä käy. Muutaman kuivakkaan asiallisen mutta kohteliaan viestin kautta tuli selväksi, että meidän tunnesiteemme on osapuilleen yhtä voimakas kuin minun ja Brunein sulttaanin välinen.

Tuntuu hassulta ajatella miten tämä nainen joskus oli surullinen siitä, ettei ollut tavannut minua aikaisemmin ja sitä kautta voinut auttaa minua elämäni aikaisemmissa hankalissa vaiheissa. Tajusin jo silloin, että ajatus oli lapsellinen, koska jos Hanna ja minä olisimme kohdanneet muutamaa vuotta aikaisemmin, hän olisi todennäköisesti kohdellut minua kuin räkää. Hormonit saavat ihmiset sanomaan omituisia asioita. Suurista tunteista on vain muutaman vuoden välimatka "kiva-kuulla-susta-toivottavasti-menee-hyvin-kaikkea-hyvää-ei-nähdä-enää-koskaan" -asetelmaan, mutta sellaistahan tämä elämä on.

Lukiessani tätä kirjoitusta se kuulostaa hieman siltä kuin syyllistäisin näitä kahta naista jostakin. Vaikutelma on kuitenkin tarpeeton, koska eiväthän he mitään pahaa ole tehneet. Jokaisen meistä on lopulta vastattava itse omasta elämästään; emme voi odottaa toisten tyydyttävän emotionaalisia tarpeitamme vain siksi, että se tuntuisi meistä hyvältä.

Ei ole oljen syy jos se katkeaa hukkuvan tarratessa siihen kiinni, mutta on silti vaikeaa olla tuntematta jonkinlaista haikeutta. Molempien tyttöjen kanssa olisi ehkä, joskus, jossain toisessa universumissa, ollut mahdollisuus onneen. Hyvä yritys, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa.

Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.

Maaottelun tulos

Edellisestä unohtui toissapäivänä tekemäni kenttäkokeen tulos. Latasin netistä lyhyitä pätkiä sekä lesbo- että homopornoa ja katsoin niitä peräjälkeen. Sehän on kätevä tapa kartoittaa seksuaalista identiteettiään kun seuraa mille viisari värähtää ja mille ei.

Lopputulos oli 0-0, kummastakaan ei kulli noussut. Kinkymmästä lesbopornosta olisin varmaan saanut pystyyn, mutta sitten vastapainoksi olisi täytynyt varmaan ottaa jotain sadomasohomopornoa. Ja sitten taas päädyttäisiin miettimään sitä että kiihottuuko niistä miehistä vai yksinkertaisesti siitä alistamisesta.

Aika paskamaista. Ei kauheasti huvita järjestää näitä testejä uudestaan, koska homopornon katsominen on jollain tavalla ikävää. Jotenkin tuntuu vaan omituiselta katsella jotain jätkää tunkemassa kumihanskakättään toisen kaverin persreikään samalla kun jälkimmäinen vetää käteensä.

Maalittomasta tasapelistä tulevat molemmat osapuolet vaan vihaisiksi...

When they've tortured and scared you for twenty odd years
then they expect you to pick a career
when you can't really function you're so full of fear

A working class hero is something to be
A working class hero is something to be

Identiteettikriisejä ja itsemurha-ajatuksia

Olen taas käyttänyt aikaa seksuaalisuuteni pohtimiseen. Epävarmuus seksin ja seksuaalisuuden suhteen tuntuu jostain syystä olevan minulle krooninen ongelma, enkä tiedä miten pääsisin siitä eroon. Kroonisin ongelma on takaraivossani kummitteleva ajatus "entäs jos mä oonki homo?", joka tuntuu hyvin epämiellyttävältä.

Tuntuu oudolta, että tämä asia vaivaa minua niin paljon. Muistan, kun joskus innokkaana 12-vuotiaana eräs söpö tyttö tuli kiehnäämään syliini, miten hyvältä se tuntui ja miten hirvittävän erektion silloin sain :). Samanikäisenä tanssin kotibileissä hitaita senaikaisen ihastukseni (joo, oli se tyttö) kanssa. Voi pojat, olisittepa nähneet miten farkuissa silloin pullotti.

No okei, tuo viimeinen kommentti meni jo vähän homoilun puolelle, mutta tajunnette mitä ajan takaa.

Jos lähimenneisyyttä tarkastellaan, olin viimeksi muutama kuukausi sitten yhdynnässä erään tytön kanssa. Halusin sitä, se tuntui hyvältä ja sain orgasmin. Myös (vähät) fantasiani koskevat naisia - ex-tyttöystäviä ajeltuine pilluineen tarjoamassa minulle nautinnollista kuusysiä tai halailua heidän kanssaan, jonka tiimellyksessä käteni ajautuukin hiljalleen märkiin pikkuhousuihin.

Kun fantasiani kerran ovat tällaisia ja saan niistä erektion, mitä helvetin järkeä minulla on pelätä olevani homo? Tietääkseni he eivät koe tällaisia asioita kiihottavina, ainakin se vaikuttaa jotenkin koko käsitteen vastaiselta...

Miksi siis pelkään? En tiedä. Ehkä minussa on myös homoseksuaalinen puoleni, mutta jostain syystä koen sen jollain tavalla vieraana ja iljettävänä. Suhteeni miehiin on kuitenkin jotenkin kieroutunut, koska saatan jollain omituisella tavalla "ihastua" heihin.

Otetaan esimerkiksi eräs miespuolinen työkaverini. Hän on melko komea ja mukava tyyppi, joten tulenkin kohtuullisen usein leikitelleeksi ajatuksella millaista olisi suudella hänen kanssaan. Ajatus on sekä iljettävä että kiinnostava - en luultavasti kokeilisi sitä vaikka minulla olisikin siihen mahdollisuus, mutta silti se vaivaa minua.

Tätä ajatusta seuraa aina jonkinlainen voimakas epämiellyttävä tunne, jonka tunnistaminen on vaikeaa. Sanoisin, että se on jonkinlainen sekoitus ahdistusta ja häpeää. Toisaalta, samantyyppisen tunteen saatan tuntea silloinkin, kun joku tyttö yllättäen tekee selväksi että pillua voisi olla tarjolla. Tiedättehän, sellainen "*glup* nyt pitäis äkkiä piiloutua jonnekin koska kohta on kuumat paikat *punastus*"-tyyppinen fiilis. Eli selvää homoutta, siis?

Toisaalta vaikka minulla onkin noita jollain tavalla pakonomaisia "mitäs jos miesten kesken"-ajatuksia ja tsekkaan suihkussa kavereiden vehkeet, niin nämä jutut eivät elä fantasiamaailman puolella. En siis ikinä fantasioi jostain yhteisistä illanistujaisista kavereiden kanssa jotka muuttuvat homo-orgioiksi.

Asia on siis vaikea. Nuoruudenkokemuksiin vedoten uskaltaa kai sanoa, että ainakin joskus tuntemani veto naisia kohtaan on ollut hyvin voimakas. Nykyisyyden osalta selkeältä tuntuu myös se että olen edelleen kiinnostunut naisista, vaikka seksuaaliset haluni ovat pelottavasti vuosien myötä laantuneet. Suhteeni miehiin taitaa olla jossain määrin epäselvä, mutta oma tahtoni olisi pitää se platonisena. Ydinkysymys onkin, miksi vitussa tämä asia vaivaa minua niin paljon?

Olisikohan joku kaunis tyttö kiinnostunut antamaan pientä eheytymisterapiaa...?

PS. Itsemurha-ajatukset jäivät nyt tästä tarkemmin kirjoittamatta, mutta tämä teema on yksi niitä eteenpäin ajavista voimista, joskaan ei ainoa. Kerron niistä sitten myöhemmin lisää - tietysti sillä varauksella, etten ensin ehdi toteuttamaan niitä! Heh heh.

Käsi ei käy, ei hanska heilu

Jos muistini ei petä, en ole masturboinut - tai hakannut hanskaan, kuten korrektimpi ilmaisu kuuluu - 28.7 jälkeen. Siitä on kohta kaksi viikkoa. En ole mitenkään yrittänyt olla vetämättä käteen, mielenkiinto hommaa kohtaan on vain ollut täysin olematonta. Paras suoritukseni seksuaalisuuden alalla viime ajoilta taitaa olla se puolilöysä erektio, jonka sain tuijottaessani erästä teinityttöä bussissa ja miettiessäni millaista olisi viedä käsi hänen pikkuhousuihinsa ja kosketella märkää pillua kunnes tyttö saisi orgasmin.

Säälittäväksi menee. Mielestäni toimiva libido on yksi keskeisistä ihmisen elämälle merkitystä luovista tekijöistä. Säilyykö elämän mielekkyys, jos seksihalut ja -kyvyt katoavat?

Epämiellyttävää kyllä, seksuaalisuus on tahdosta riippumatonta toimintaa. Voihan siihen tietyissä rajoissa vaikuttaa, esimerkiksi pyrkimällä kontrolloimaan halujaan tai päästämällä ne valloilleen. Itse haluja ja mielenkiinnon kohteita on kuitenkin vaikea muuttaa, herätellä tai tukahduttaa. Niitä joko on tai sitten ei ole, eikä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin joko elää sen tilanteen kanssa tai olla elämättä.

Kohtaan siis ongelman johon minun on hankala vaikuttaa. Haluaisin tietysti normaalit, terveet seksuaaliset halut, mutta asia ei taida olla minun päätettävissäni.

Havaitsin muuten tässä samalla, että ei ole järkevää kirjoittaa kitinää omien seksuaalisten halujen heikkoudesta ja samalla palauttaa mieleensä sitä ainoaa heikkoa kipinää, joka niistä on viime aikoina ilmennyt. Sitä päätyy helposti sängylleen vemppaamaan munaansa haaveillen pervosta seksistä sen yllä mainitun teinitytön kanssa. No, kohta olen ollut kaksi minuuttia runkkaamatta...

Hard pressed on my right. My center is yielding. Impossible to maneuver. Situation excellent. I attack.

Blood on the Dance Floor

Töistä kotiin, Iltalehden nettisivut auki. Tänään siellä oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen uutinen. Yhdysvaltalainen mies tappoi kuntosalilla neljä ihmistä, itsensä mukaan lukien. Ampumistapaukset USA:ssa eivät sinänsä ole harvinaisia, mutta tämä oli poikkeuksellinen:

Kolme naista ja itsensä viime yönä ampunut mies piti blogia, jossa hän kertoi vaikeuksistaan löytää tyttöystävää.

Tekijän, nimeltään ilmeisesti George Sodini, blogi on edelleen verkossa. Hänestä on myös kuva, jossa kaveri näyttää oikeastaan aika komealta. Seurustelukumppanin löytämiseen liittyvät ongelmat olivat siis luultavasti enemmän henkisistä syistä johtuvia.

En tunne tyypin taustoja, enkä edes mene vannomaan että hänen kirjoittamakseen väitetty blogi on todellakin hänen kirjoittamansa. Silti tästä uutisesta lukiessani jollain tavalla leuka putosi lattiaan. Tietysti pitäisi löytää se oikea, poliittisesti korrekti vastaus kaikkeen - hän oli hullu, vain hullut tappavat ihmisiä. Piste.

Mutta jotkut katkelmat tuon raukan blogista olivat sellaisia, jotka olisin voinut varmaan itsekin kirjoittaa:

January 5, 2009:
No matter how many changes I try to make, things stay the same. Every evening I am alone, and then go to bed alone. Young women were brutal when I was younger, now they aren't as much, probably because they just see me just as another old man.
I see twenty something couples everywhere. I see a twenty something guy with a nice twentyish young women. I think those years slipped right by for me. Why should I continue another 20+ years alone? I will just work, come home, eat, maybe do something, then go to bed (alone) for the next day of the same thing. This is the Auschwitz Syndrome, to be in serious pain so long one thinks it is normal.
 
May 4, 2009:
I know I will never enjoy life. This is an over 30 year trend. Some people are happy, some are miserable. It is difficult to live almost continuously feeling an undercurrent of fear, worry, discontentment and helplessness. I can talk and joke around and sound happy but under it all is something different that seems unchangable and a permanent part of my being. I need to realize the details of what I never accomplished in life and to be convinced the future is merely a continuation of the past - WHICH IT ALWAYS has been. ... I always had hope that maybe things will improve especially if I make big attempts to change my life. I made many big changes in the past two years but everything is still the same. Life is over. Even though I look good, dress well, well groomed - nails, teeth, hair, etc. Who knows.

Mitä tästä pitäisi ajatella? En oikein tiedä. Elämä on monien tekijöiden summa ja joitakin ihmisiä ne tekijät vaan painavat vääjäämättä polulle, jossa käytettävissä on enää huonoja valintoja. Ehkä Sodini oli oikeassa; jotkut ihmiset ovat vain syntyneet elämään onnettomina. Ihminen ei ole kone. Jos elämä on ollut onnetonta, on nykyisellään onnetonta ja tulee hyvin todennäköisesti olemaan jatkossakin onnetonta, miksi jatkaa sitä?

Olen joskus miettinyt, mitä tapahtuisi, jos kaikki maailman yksinäiset, hyljeksityt, vailla seurustelukumppania tai ystäviä olevat ja muut modernin paarialuokan edustajat eräänä päivänä vaan toteaisivat etteivät enää jaksa vetää sitä hovinarrin roolia, joka heille tässä yhteiskunnassa on tarjolla.

Enää ei tarvitse miettiä?

Don't say you want me
Don't say you need me
Don't say you love me
It's understood

Don't say you're happy
Out there without me
I know you can't be
'cause it's no good

Tyhjää täynnä

Hankkimani kortsupakkaus, nimittäin. Vasemmassa reunassa normaalisti ehkäisyvälineen sisältävä kääre. Kaksi oikeanpuolimmaista ovat mielenkiintoisia tapauksia - täysin ehjiä pakkauksia, mutta kumia niissä ei ole sisällä.

Perkele, tämä alkaa olla minusta jo melko paksua. Saantini on kieltämättä ollut viime aikoina huonolla tolalla, mutta että RFSU:n pojat kehtaavat viedä paketeista kortsutkin sisältä 'kun ei se niitä kuitenkaan tarvii'.

Pitänee lahjoittaa nuo ihan vittumaisuuttaan eteenpäin jollekulle, jolla on enempi vientiä. Siinä sitten kolmen promillen humalassa ihmetellään että mihis vittuun se spärdäri on täältä sisältä taiottu, kun vosu makaa sängyllä valmiina odottamassa.

Vaikka noille kavereillehan tuo olisi yksinkertaisesti tilaisuus painaa kerrankin paljaalla, koska neiti tulisi tietysti siihen lopptulokseen että se on kummiski nii ihana eikä niit kortsui sit ollukaa...

Pohjanoteerauksia

Jos ennen suoritusta ei kykene uskomaan onnistumiseen, on yleensä järkevää miettiä kannattaako suunnitelmaa sellaisenaan toteuttaa. Etenkin tämä pätee sosiaalisiin tilaisuuksiin. Kun ennen lähtöä on sellainen olo ettei tästä tule lasta eikä paskaa, ei välttämättä ole järkevää mennä ollenkaan. Yleensä tuossa tilanteessa päätyy omalla huonolla tuulellaan pilaamaan ilon muiltakin.

Aikamme täällä maan päällä on kuitenkin rajallinen, eikä se unelmieni prinsessa tule minua kotoa hakemaan. Väänsin siis itseni eilen baariin, vaikka se ei kiinnostanut vittujakaan. Kai se on tässä tilanteessa järkevämpää kuin jäädä kämpille tuijottamaan televisiota.

Siis sopivaan paikkaan sisään hieman ennen puoltayötä pienen jonotuksen jälkeen. Tilanne osoittautui heti ongelmalliseksi, koska paikalla oli (tietysti) enemmän miehiä kuin naisia ja naisista yllättävän suuri osa ei ollut mitenkään puoleensavetäviä. Menin silti pyörimään tanssilattian läheisyyteen, josta löytyikin muutama ihan miellyttävän näköinen naaraspuolinen otus. Mitään silmäpeliä ei kuitenkaan yhdenkään tahon kanssa yrityksistä huolimatta syntynyt, enkä surkean ujouteni vuoksi tehnyt lähestymisyrityksiäkään.

Naisten lähestyminen noissa paikoissa on monestakin syystä vaikeaa. Tulette paikalle kaksistaan tai kolmistaan, jolloin yksinäisenä miehenä on vittumaista tulla pokailemaan yhtä muiden samanaikaisesti arvioidessa suoritusta - ja yleensä parhaansa mukaan torpedoidessa sitä. Helvetinmoinen meteli tekee minkäänlaisen keskustelun ylläpidosta hankalaa. Lisäksi tietysti olette yleensä liikkeellä niin vitun hienolla "älä vaan tuu puhuun mulle"-ilmeellä, että tuntuu paskamaiselta tulla keskustelemaan kanssanne.

Koska olen hyvä pelle, päätin kuitenkin osoittaa pelleilytaitojani tanssilattialla. Siellä seurasin mielenkiintoista näytelmää, jossa naama norsunvitulla oleva nuori, suhteellisen puoleensavetävä nainen torppasi erään kaverin lähentelyt melko alkuunsa. Heti perään paikalle saapui toinen, joka jaksoi hetkua mimmin edessä vaikka kuinka kauan, vaikka vierestä katsottuna yritys näytti melko epätoivoiselta. Jotain ihmeen taikasanoja se kaveri kuitenkin tytön korvaan aina välillä kuiskutteli ja ehkä niillä oli se vaikutus, että lopulta tämä jääkuningatar ja äijä harrastivat suusta-suuhun -menetelmää. Kateeksi kävi.

Ketkuttelin siinä sitten persettäni yhden toisen naisseurueen jäsenen vieressä, joka tanssi selkä suhteellisen lähellä minua. Taistelumoraalin rippeetkin putosivat sitten siihen, kun seurueen naisista toinen sanoi tälle lähelläni tanssineelle "Älä mee liian lähelle", jonka jälkeen nainen otti hieman etäisyyttä minusta. Kiva. Vaikka sattuukin olemaan omituinen friikki, niin on aina vitun mukavaa kun se tuodaan ilmi ääneen.

Homma alkoi siis olla tämän jälkeen ns. taputeltu. Lähdin kello kahden maissa helvettiin, koska totesin etten enää jaksa nöyryyttää itseäni enempää. Koska ujouteni kuitenkin vitutti minua, koska suora toiminta tuntuu olevan homman juju ja koska jokainen tällainen ilta lisää halveksuntaani naissukupuolta kohtaan, oli tehtävä vielä jotakin.

Jäin sopivaan paikkaan notkumaan ja odotin yksinäistä naista, joka täyttäisi edes jonkinlaiset ulkonäkökriteerit. Kun ohi sattui laahustamaan sopiva luuska, käytiin seuraavanlainen dialogi:

- Anteeksi.
- (Pysähtymättä tai minuun katsomatta) Joo
- Lähetsä meille panee?
- (Edelleen samaa toimintamallia noudattaen) En

Ei olisi oikeastaan kiinnostanutkaan. Lähdin kävelemään kämpille ja nauroin kävellessäni. Hauskinta oli, että en ollut juonut koko iltana mitään.

Kaipaa ei mua ainoakaan.
Syksyn tuulesta seurani saan.
Ajomies, älä kiirehdi suotta,
pakoon pääse ei kohtaloaan.

Nettideittailun ihmeellinen maailma

Naisen löytäminen reaalitodellisuudesta on osoittautunut vaikeaksi. Ystäväpiiriini ei vapaita naisia kuulu. Valitettavasti sama pätee myös muihin elämäni osa-alueisiin. Ympärilläni pyörii siis lähinnä miehiä ja varattuja naisia. Baareilua olen yrittänyt, mutta toistaiseksi siltä suunnalta ei ole mitään kestävää löytynyt.

Niinpä minullakin on jonkin aikaa ollut profiili eräällä treffisivustolla. Yritykseni lähestyä naisia viesteillä ovat kuitenkin lähes järjestään epäonnistuneet. Todennäköisesti kohderyhmäni on ollut väärä. Olen nimittäin koittanut pokailla itseäni nuorempia ja nättejä n. 19-vuotiaita. Heillä on tietysti sulhasehdokkaita tarjolla korttelin ympäri ulottuvan jonon verran.

Yllättäen muutama nainen on oma-aloitteisesti ottanut minuun yhteyttä. Toistaiseksi yksikään heistä ei ole ollut sellainen, joka esiintyy palvelussa omalla kuvallaan... Erään kanssa vaihdoimme pari viestiä ja ehdotin tapaamista. Tällainen järjestyikin. Tapaamisen sopimisen jälkeen neiti lähetti myös kuvansa. Ollakseni rehellinen, minun täytyy sanoa että kuvan nähtyäni ymmärsin ettei tästä tule ikinä mitään. Tunnen itseni todelliseksi paskiaiseksi kun sanon näin, mutta niin siinä vaan kävi.

Kyse ei ollut siitä, että nainen olisi ollut jotenkin iljettävän ruma ja epämuodostunut. Hän ei vain minusta ollut viehättävä, vaan toi jollain tavalla mieleeni ala-asteen tiukkapipoisimmat naisopettajat. En tuntenut lainkaan seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan. Tapaamisemme oli siis tuhoontuomittu alusta lähtien, mikä oli aika masentavaa.

Sovimme kuitenkin treffit erääseen kahvilaan, jonne molemmat ilmestyivät paikalle. Joimme kahvit ja juttelimme niitä näitä. Tunnelma oli ehkä hiukan varautunut - minä en halunnut häntä, eikä hänkään tainnut haluta minua. Pari tuntia istuskeltuamme erosimme ilman sen kummempia seremonioita. Tästä tapaamisesta on nyt pari viikkoa, eikä yhteydenottoja ole sen jälkeen harjoitettu puolin tai tosin. Siis hukkareissu, mutta tulipahan tehtyä.

Mitä tästä opimme? Nettitreffailu on turhauttavaa, jos jo toisen henkilön kuvaa katsomalla sinulle tulee tunne, ettei tästä ikinä synny mitään sen kummempaa. Siksi kannattaisikin tehdä varmaan kuten eräs naispuolinen blogaaja neuvoi, "kuva heti tiskiin kuin se HK:n Sininen". Toisaalta, eipä tämäkään tapaaminen minulle maksanut kuin muutaman euron ja hiukan aikaa, vaikka tiesinkin jo etukäteen että perseelleen menee.

Pahinta tässä on tietoisuus siitä, että kohtaamani ilmiö toimii myös toisin päin. Moni nainen varmasti katsoo kuvaani - joka muuten on treffipalvelussa esillä - ja toteaa, että tolle en antaisi edes kolmen promillen humalassa.

Retreat, hell! We're not retreating, we're just advancing in a different direction.

Piiskaa ja nahkaa, anyone?

Jos lukijat niin sallivat, ajattelin taas tehdä tällaisen hieman kiusallisen tunnustuksen. Tätä on jostain syystä vaikeampi kirjoittaa kuin aiempia juttujani, mutta en osaa oikein sanoa miksi.

Alistaminen, nahka, käsiraudat ja muut vastaavat BDSM-pervoilut kiihottavat minua. Jos rehellisiä ollaan, niin ehkä 90% masturbointikerroistani on jo pidemmän aikaa pyörinyt tämän aihepiirin ympärillä. Käytännössä siis hanskaan hakatessani katson videoita näteistä tytöistä, jotka piiskaavat, alistavat ja tietysti naivat toisiaan seksikkäisiin domina-asuihin pukeutuneina. Laittaisin linkkejä havainnollistavaan esimerkkimateriaaliin, mutta se voisi olla nuoremmille lukijoille vahingollista. Toisaalta niin voi olla koko tämä blogikin ja kyllähän ne teini-ikäiset osaavat sitä pornoa muutenkin netistä löytää.

Tässä perversiossani on pari ehkä outoakin säännönmukaisuutta. Ensinnäkin, katson aina lesbopornoa. Ehkä kyse on homofobiastani, superheteroudesta tai yksinkertaisesti hyvästä estetiikan tajusta, mutta en koskaan katso sellaista kinkyilyä (tai oikeastaan muutakaan pornoa), jossa esiintyy miehiä. Jotenkin vain kahden naisen touhuilu keskenään on kiihottavampaa. Lisäksi varsinkin näissä alistamisjutuissa miehet vaikuttavat lähinnä joko iljettäviltä tai koomisilta, vähän tilanteesta riippuen.

Hävettävää, mutta tähän aiheeseen liittyvissä fantasioissani olen myös aika säännönmukaisesti se alistuva osapuoli. Eli saan "kicksejä" siitä ajatuksesta, että joku söpö tyttö käyttää minua törkeällä tavalla seksuaalisesti hyväkseen. Koen myös toisin päin käännetyt tilanteet kiihottavina, mutta en usko että olisin kovin vakuuttava alistaja. Minussa taitaa siis olla selvästi enemmän masokistia kuin sadistia.

Ehkä kummallisinta on se, miten vähän tämä piirre on suhteellisesta hallitsevuudestaan huolimatta häirinnyt seksielämääni aiempien naisystävieni kanssa. En ole koskaan harrastanut mitenkään erityisen pervoa seksiä - jos siis seksillä tarkoitetaan tapahtumaa, johon osallistuu joku muukin ihminen kuin minä. Tästä huolimatta olen kokenut yhdynnät tyydyttävinä ja miellyttävinä.

Tavallaan mieleni tekisi kuitenkin myös kokeilla jonkun naisen kanssa jotain ei-niin-tavallista. Toisaalta pelkään että kun sille tielle kerran lähdetään, siltä ei enää palata. Oikeastaan naisistani vain Hannan kanssa tätä teemaa sivuttiin, mutta asia ei koskaan edennyt kokeiluihin asti. Hannasta tulikin mieleeni hänen tarkkaavaisuutensa tämän asian suhteen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Loppuun vielä outo yksityiskohta: tämä piirre ei juurikaan häiritse minua. Kuten aiemmin kirjoitin, ajatus homoudesta tuntuu syystä tai toisesta vastenmieliseltä ja väärältä. Sen sijaan nämä kinkyjutut tuntuvat jotenkin kuuluvan persoonaani, vaikka se ehkä tavallaan valitettavaa onkin. Ne eivät vaivaa minua henkisesti tai aiheuta minulle huolia. Kummallista, koska olisiko homoilu nyt sitten objektiivisesti arvioituna sen pervompaa kuin sadomasokismiin vivahtava seksi?

Ai niin, piti vielä mainita tuosta sadomasokistisille jutuille masturboinnista yksi asia. Tein sitä viimeksi tänään.

Eventually me and a friend
Sorta drifted along into S&M
I can take about an hour on the Tower of Power
as long as I get a little golden shower

Miksi minulla ei ole naista

Hitto, että oot kiinnostava tapaus. Missä sulla mättää, ujoudessa vai ulkonäössä, kun ei tuommoinen persoona tyttöä itselleen ole saanut.

Ihmisten käymissä sameissa ja turhanpäiväisissä keskusteluissa käy joskus niin, että jokin lausahdus leikkaa lävitse kaiken sen turhanpäiväisen paskan jota toisillemme syötämme. Koen tuon 20.7 julkaisemaani kirjoitukseen lähetetyn kommentin, kaikessa yksinkertaisuudessaankin, juuri tällaiseksi teräväksi havainnoksi.

Miksi helvetissä minä olen yksin? Miksi naissuhteeni kaatuvat omaan mahdottomuuteensa aivan samalla tavalla kuin heikko vuorovaikutus väistämättä hajottaa atomin? Miksi Aurinko kiertää Maata? En tiedä, mutta voin yrittää rakentaa jonkinlaisen teorian.

Puututaan ensin kommentoijan suoraan mainitsemiin tekijöihin. Ulkonäköni ei tietenkään ole sellainen, joka saisi tyttöjen pikkuhousut kostumaan sadan metrin säteellä. On kuitenkin hämmentävän vaikeaa arvioida, miten kaukana ideaaliulkonäöstä lopulta on. Todennäköisesti olen kasvonpiirteiltäni jollain tavalla keskinkertaista hiukan luotaantyöntävämpi. Myös hintelä ruumiinrakenteeni vaikuttaa luultavasti asiaan, sillä naiset tunnetusti pitävät lihaksikkaita miehiä kiihottavampina.

Entä se ujous sitten? No, olen huono pokaamaan ihmisiä suoraan. Pokaamisen yrittäminen on tilanne, jossa ottaa suuren riskin kasvojensa menettämisestä. Vaikka en siis ole sellainen kaveri joka ei seurassa puolta sanaa sano, en myöskään juuri uskalla härskisti yrittää vietellä naisia sänkyyn. En esimerkiksi baariin mennessäni kovinkaan aktiivisesti lähesty vastakkaista sukupuolta, koska havaitsen miten he reagoivat läheisyyteeni esimerkiksi tanssilattialla. Jos vastapuoleen ei saa katsekontaktia, keskustelun yrittäminen on kuin rynnäköinti niityn yli jo kaivautumaan ehtineen vihollisen kimppuun - siitä seuraa vain verta ja valitusta.

Osittain arvoituksen ratkaisu voi siis löytyä yllä mainituista tekijöistä. Kiinnostava vasta-argumentti kuitenkin jää leijumaan ilmaan. Jos olen niin ujo ja ruma, miksi olen saanut elämäni aikana pillua neljältä naiselta? Vaikka olenkin siis ehkä ujo ja ruma, en ole näissä ominaisuuksissa niin kaukana optimialueelta että kaikki hylsyttäisivät minut. Miksi en siis elä onnellisessa seurustelusuhteessa jonkun tämän nelikon jäsenen kanssa?

(Sivuhuomautus: Tarkkaavainen lukija huomaa, että puhun nyt neljästä naisesta, kun blogissani olen maininnut vasta kaksi. Kärsivällisyyttä. Asiat paljastuvat aikanaan.)

Vastausta tähän kysymykseen pitäisi oikeastaan kysyä näiltä naisilta. Luulen, että asia riippuu sekä siitä millainen ihminen olen sisäisesti että siitä miten tämä luonteeni vaikuttaa näihin naisiin. Suureen arvontahattuun piilottamistani paperilapuista tulin tänä iltana poimineeksi nämä syyt:

Emotionaalinen epävakaus: "Damaged goods! Do not accept, do not accept." Harva nainen yksinkertaisesti jaksaa pidempään sellaista miestä, joka ajoittain vajoaa edellisessä kirjoituksessani kuvailemieni kaltaisiin tunnetiloihin. Jokainen meistä tarvitsee joskus haudankaivajan palveluksia, mutta kuka haluaa haudankaivajan saman katon alle asumaan?

Putoan hankalaan lohkoon, koska olen riittävän synkkä karkoittaakseni normaalit naiset, mutta en tarpeeksi synkkä vedotakseni goottityttöihin. Lisäksi psyykkiset ongelmani ovat naismaisesti kääntyneet lähinnä sisäänpäin. Hajotessani siis muutun lähinnä toimintakyvyttömäksi ja synkäksi, enkä mene miehekkään kiihottavasti pistämään jengiä pataan ja rikkomaan kapakan sisustusta.

Eräs ex-naiseni summasi tämän asian hyvin sanomalla jotain sensuuntaista, että hän tarvitsee miehen joka näkee että elämällä on jotain hyvää tarjottavaa ja luottaa siihen että tulevaisuuteen kannattaa uskoa. Hän oli varmaankin oikeassa.

En juuri tunne positiivisia tunteita: Ozzy, tuo vanha kamaveikko, kiteytti joskus hyvin

I need someone to show me
The things in life that I can't find
I can't see the things that make true happiness
I must be blind

Make a joke and I will sigh
And you will laugh and I will cry
Happiness I cannot feel
And love to me is so unreal

Rehellinen kirjallisuuskriitikko sanoisi nyt, että toistan tässä vain sitä, mistä jo äsken kirjoitin. Tavallaan kyllä, mutta kun äsken puhuin siitä miten persoonallisuuteni karkoittaa naisia, nyt puhun siitä miten ne Pavlovin koiraa parisuhteeseen motivoivat tekijät jollain tavalla puuttuvat minusta. Harva nainen pystyy lopulta todellakin sytyttämään minussa jotain ja koskettamaan minua tunnetasolla syvemmältä. Itse asiassa laskisin kohdanneeni näitä tasan kolme, kaksi heistä ala-asteella. Kolmas oli se nainen, jonka kanssa poikuuteni meni.

Haluaisin osata rakastua, haluaisin osata nauttia elämästä, haluaisin olla erilainen ihminen. Mutta en osaa. Tätä ei kuitenkaan kannata käsittää täysin väärin. Tietysti olen joskus iloinen. Mitä seksiin tulee, siitä kaiken oleellisen kertovat ex-naiseni sanat "sä olet niin helppo". Kaikissa parisuhteissani olen aina vähän aikaa tytön vieressä makailtuani tullut siihen lopputulokseen, että nyt olis kiva panna.

Miten vitussa siis voin kirjoittaa, että "vain harva nainen sytyttää minut" ja että "en osaa nauttia elämästä"? No, nuo positiiviset tunteet ovat aina jollain tavalla laimeita varjoja niihin negatiivisiin tunteisiin verrattuna. Seksin harrastaminen nätin tytön kanssa voi olla kivaa ja sillä hetkellä sitä saattaa haluta enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Mutta sellainen syvempi tunne, rakastuminen ja toisesta ihmisestä aidosti välittäminen, onnistuu minulta huonosti. Samoin ilon koen sellaisena hetkellisenä asiana, joka peittää alleen normaalitilan eli kärsimyksen. Voin kokea hetkellistä iloa, mutta en voi kokea onnellisuutta.

Yhteenvetona siis kanssani seurustelu on tylsää. Tarjoan sille toiselle osapuolelle vain tuskallista, harmaata arkea. Ihmiset haluavat elämyksiä, kivoja kokemuksia, nautintoja, pirteyttä, onnellisuutta, mukavia yllätyksiä. Minulla on tarjottavana kylmää kaurapuuroa, hitaasti kuolevia kyläpahasia ja hymytöntä työntekoa. Ei kauppoja!

Morale was high. Herodotus wrote that when Dienekes, a Spartan soldier, was informed that Persian arrows blotted out the sun, he remarked with characteristically laconic prose, "So much the better, we shall fight in the shade."

Memento mori

Mietin tänään töissä koko aamupäivän itsemurhaa. Työkaveri kysyi lounastauolla vaivaako minua jokin. Valehtelin, että päätäni särkee.

Omituista miten nopeasti tilanteet kärjistyvät. Vielä viikko sitten olin ihan OK, jossain määrin loppuunajettu, kuitenkin toimintakykyinen. Nyt en enää ole varma siitä, kykenenkö huomenna menemään työpaikalle. Harrastukset ja ystävien tapaaminen ovat lähestulkoon mahdottomuuksia.

Uskotko kohtaloon? Minusta tuntuu siltä, että elämäni kulkee kohti jonkinlaista traagista loppunäytöstä, enkä voi estää sitä riippumatta siitä mitä teen. Olen sika rännissä, ränni päättyy teurastamon portille. Ponnistelen, jotta elämästäni tulisi parempaa, mutta ponnistelut valuvat hiekkaan. Kohtaloaan ei voi paeta.

Jos tämä olisi hyvä blogi tai elämäni hyvä elokuva, tappaisin itseni tänä iltana. Valitettavasti näin ei ole. En tapa itseäni, ei minussa ole tarpeeksi miestä siihen. Se olisi tyly temppu lähisukulaisilleni, joilla on omiakin ongelmia murehdittavana. Eikä se tunnu oikealta ratkaisulta. On jäätävä tänne, tultava vanhaksi ja sairaaksi, katseltava toisen onnea ja kärsittävä. Ehkä itsesuojeluvaisto vaatii sitä, en tiedä.

Kaksi tilannetta elämäni varrelta nousee jostain syystä vastustamattomasti mieleeni. Ensimmäinen muistikuva on niiltä ajoilta, kun olin vielä pieni lapsi. Istuin vanhempieni auton takapenkillä ja mietin kuinka paljon kärsimystä ja pahoinvointia ihmiset ympäri maailmaa joutuvat kokemaan. Muistan toivoneeni, että voisin kärsiä sen kaiken itse, niin ettei muiden tarvitsisi.

En tiedä, miksi tuo muisto on jäänyt mieleeni niin vahvasti. Vielä vähemmän voin ymmärtää, mikä ihme saa vaahtosammuttimen ajattelemaan tuollaisia. Joskus, kun irrationaalisuus saa vallan, ajattelen että toiveeni on täytetty ja olen saanut niin paljon kärsimystä kuin vaan suinkin jaksan kantaa. Se olisi kaunis ja jalo asia, sillä silloin kaikella tällä paskalla olisi tarkoitus. Pelkään kuitenkin pahoin, että näin ei ole.

Entä se toinen tilanne sitten? Se liittyy siihen ensimmäiseen naiseen, eli Hannaan. Istuin hänen kanssaan joskus sohvalla ja keskustelimme suhteestamme. Sanoin hänelle, etten tiedä, mitä meidän kannattaa tehdä, sillä en ole varma voinko ylipäänsä koskaan olla onnellinen. Hän itki, mikä oli kauniisti tehty. En kuitenkaan yrittänyt itkettää häntä, vaan miettiä sitä millaiset mahdollisuudet minulla realistisesti on onnelliseen elämään.

Pitkään tietysti uskoin siihen kliseeseen että asiat järjestyvät. Minulla ei ole naista, mutta jostain kulman takaa tulee kyllä se ihana prinsessa, jonka kanssa on hyvä olla. Kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta nämä tunteet menevät ohi. Elämä paranee.

Jossain vaiheessa silmät sitten avautuvat. Muistaa, miten ahdistunut oli ennen ensimmäisen luokan alkua ja kuinka ahdistunut oli kun se sitten lopulta alkoi. Kuinka koko koulutaival oli oikeastaan yhtä tuskaa, kuinka mietit viidennellä luokalla työntäväsi keittiöveitsen vatsastasi läpi, jos sinulla olisi vain tarpeeksi sisua. Kuinka asiat ovat siitä asti olleet vain pelkkää taistelua hengissä pysymiseksi. Kuinka se prinsessa osoittautui pelkäksi haavekuvaksi.

Tick tock, aika kuluu. Nuoruus on eletty, pian olet jo vanha. Hyväksy totuus, et saa päätäsi kasaan. Voit esittää muille, että kaikki on OK - hetken ajan kaikki voi jopa ollakin OK. Mutta se ei kestä. Lyijystä ei saa kultaa, sitä mikä on ennalta määrätty ei voi muuttaa. Tyydy osaasi, hyväksy yksinäisyys, hyväksy kärsimys, hyväksy hulluus. Naura, Pajatso!

Koska julkisivuja on pidettävä yllä, otan 4mg Diapamia ja lähden hoitamaan velvollisuuksiani. Mieltäni lämmittää edelleen viime yö, jolloin näin unta nätistä tytöstä, joka tuntui välittävän minusta, edes vähän. Sen lähemmäs onnea en pääse, mutta hetki valheellistakin hyvänolontunnetta riittää. Sen on pakko.

Got to find my destiny
before it gets too late

Penikseni mitta erektiossa

... on äskettäisen mittaukseni perusteella muuten noin 16 cm. Desimaaleja en uskalla laittaa, koska mittavälineenä oli vain halpa viivotin, eikä tarkkaan mittaamiseen paremmin soveltuva väline. Ensi kerralla työntömitta tai lasermittaus? Toistaiseksi minulle on kuitenkin hieman epäselvää se, miten työntömitalla voisi kyrpänsä pituuden mitata leikkaamatta sitä ensin irti. Siis penistä, ei työntömittaa.

Tuloksen perusteella vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä, ettei vähäinen saamiseni aiheudu alapään pienuudesta. Toistaiseksi ainakaan yksikään nainen ei ole rantakäärmeeni nähdessään kääntynyt kannoillaan. Pikemminkin ongelmia on ollut päästä tilanteeseen, jossa sukukalleuksia voi luontevasti ryhtyä esittelemään.

Koska peniksen esilleotto naisseurassa on toistaiseksi tuottanut aika hyvällä prosentilla seksiä, on ehkä aika vaihtaa taktiikkaa. Jos ensi kerralla menisi baarissa kylmästi lähimmän naisseurueen pöydän viereen norkoilemaan ja sopivalla hetkillä läimäyttäisi letkunsa tiskiin kuin HK:n Sinisen. No, okei, "kuin prinssinakin", mutta tajusitte idean! Menestys, tai ainakin alapään menetys, lienee taattu.

Onko 16 senttiä sitten paljon? Ei sillä kisoja voiteta, mutta ainakin yhden hömppätutkimuksen mukaan munani on pidempi kuin suomalaisilla keskimäärin. Itse asiassa se on pidempi kuin ranskalaisilla, joilla sentään on vertailun pisimmät letkut! Fakta faktana, minulla on siis keskimääräistä isompi. Jumalauta. Kyllä nyt tuntuu hyvältä.

Jos lukijalla nyt sattuu olemaan hieman pienempi vehje, hänelle saattaa tästä retostelusta jäädä hieman paha maku suuhun. Voin kuitenkin lohduttaa sillä, että penikselleni tuntuu olevan varsin rajallisesti käyttöä. Vaihtaisin iloisin mielin nykyiseni vaikka 11, hitto vaikka 9-senttiseen, jos saisin vastineeksi kaksi asiaa. Ensinnäkin, pestyä kaiken tämän paskan (katso esimerkiksi edellinen postaus) päästäni ja jonkun kivan tytön, jonka kanssa tuota matoani voisin vähän ulkoiluttaa.

Asiaan sen kummemmin kuulumatta on muuten pakko sanoa, että tällä hetkellä on aika helvetin paha olo, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vittu.

Homojen hommaa

Olin lauantaina pelaamassa tennistä muutaman kaverin kanssa. Mukana oli myös jokunen minulle tuntematon "kaverin kaveri", joista yhden kanssa tuli juteltua vähän enemmänkin. Tämä jätkä oli helvetin hyvä pelaamaan, pesi minut ja muutkin varsin selvin numeroin. Kusi ei kuitenkaan onneksi ollut noussut päähän, vaan tyyppi jakoi ihan auliisti tekniikkavinkkejä ja seurusteli muutenkin leppoisasti.

Kaveri ehti sitten lähteä ennen minua, mutta tullessani pukuhuoneesta pukukaapille huomasin ajattelevani sillä tavalla ohimennen että olisipa söpöä, jos hän olisi jättänyt jonkun lapun, jossa ilmaisisi ihastuneensa minuun. Tämä ajatus oli jollain perverssillä tavalla samanaikaisesti miellyttävä ja kuvottava. Pyyhin sen mielestäni tietysti nopeasti, mutta iljettävähkö jälkimaku jäi suuhun. Olenko homo?

Olen miettinyt tuota kysymystä aiemminkin. Seksikokemusta naisten kanssa on ja masturboidessani tykkään katsella tyttöjä tekemässä tuhmia juttuja. Olen joskus asiaa selvittääkseni vilkaissut homopornoakin, mutta se on tuottanut lähinnä sellaista pelonsekaista ällötystä. Toisaalta, kiihottuminen vaatii jonkinlaista tilanteeseen heittäytymistä, enkä varmaankaan pysty siihen homojuttujen kanssa. Jos katsoisin naisia käsittelevää pornoa samalla kliinisellä tavalla kuin olen noita "poikien kesken"-hommia silmäillyt, en tiedä kiihottuisinko siitäkään.

Kysymys on äärettömän vaikea. En saa erektiota, jos näen kauniin tytön kävelemässä kadulla. En myöskään saa erektiota, jos näen komean miehen. Seksuaalinen kiihottuminen käynnistyy siinä vaiheessa, kun tietää että kohta vois olla luvassa toimintaa, esimerkiksi silloin kun naisen kanssa otetaan kielikontaktia. Miehen kanssa en ole tätä koskaan tehnyt, joten en tiedä, miten siihen reagoisin. Toisaalta en edes halua kokeilla. Jos en kiihottuisi, asiasta ei olisi mitään hyötyä. Jos kiihottuisin, minulla olisi todennäköisesti nykyistäkin suurempi identiteettikriisi.

Myöhemmin samana päivänä menin syömään lähiravintolaan, jossa sattui samaan aikaan olemaan myös joku perhe lapsineen. Jostain syystä yritin pitää aktiivista silmäpeliä perheen todella söpön teini-ikäisen tyttären kanssa, joka jossain määrin onnistuikin. Tarkemmin sanottuna siis minä katselin tätä mimmiä himokkaasti ja hän luultavasti katseli minua ajatellen, että mitäköhän toi vitun irstas ja likainen sika tuijottaa, katselisi nyt välillä muuallekin. Siitä huolimatta tämäkin pieni vastakaiku väräytti sisälläni jotain, vaimeasti, mutta väräytti kuitenkin.

Biseksuaali? Mutta silloin pitäisi myös haluta olla niiden miesten kanssa, mitä en ainakaan tietoisella tasolla halua. Toisaalta, minulle olisi luultavasti OK, jos joku nainen haluaisi nussia minua dildolla perseeseen. Huijaanko siis itseäni, että sillä olisi väliä onko kyrpä muovia vai jonkun rivon rasvaviiksen vehje? Paha sanoa.

Olen kuitenkin ajatellut pysytellä naisissa, mutta jonkinasteisia fobioita tässä tulee mielessään pakostakin pyöriteltyä. Pitää kai kirjoittaa tästä joskus lisää...

Oh God I am the American dream
With a spindle up my butt 'till it makes me scream
And I'll do anything to get ahead
I lay awake nights sayin', "Thank you, Fred!"
Oh God, oh God, I'm so fantastic!
Thanks to Freddie, I'm a sexual spastic