lauantai 1. elokuuta 2009

Nettideittailun ihmeellinen maailma

Naisen löytäminen reaalitodellisuudesta on osoittautunut vaikeaksi. Ystäväpiiriini ei vapaita naisia kuulu. Valitettavasti sama pätee myös muihin elämäni osa-alueisiin. Ympärilläni pyörii siis lähinnä miehiä ja varattuja naisia. Baareilua olen yrittänyt, mutta toistaiseksi siltä suunnalta ei ole mitään kestävää löytynyt.

Niinpä minullakin on jonkin aikaa ollut profiili eräällä treffisivustolla. Yritykseni lähestyä naisia viesteillä ovat kuitenkin lähes järjestään epäonnistuneet. Todennäköisesti kohderyhmäni on ollut väärä. Olen nimittäin koittanut pokailla itseäni nuorempia ja nättejä n. 19-vuotiaita. Heillä on tietysti sulhasehdokkaita tarjolla korttelin ympäri ulottuvan jonon verran.

Yllättäen muutama nainen on oma-aloitteisesti ottanut minuun yhteyttä. Toistaiseksi yksikään heistä ei ole ollut sellainen, joka esiintyy palvelussa omalla kuvallaan... Erään kanssa vaihdoimme pari viestiä ja ehdotin tapaamista. Tällainen järjestyikin. Tapaamisen sopimisen jälkeen neiti lähetti myös kuvansa. Ollakseni rehellinen, minun täytyy sanoa että kuvan nähtyäni ymmärsin ettei tästä tule ikinä mitään. Tunnen itseni todelliseksi paskiaiseksi kun sanon näin, mutta niin siinä vaan kävi.

Kyse ei ollut siitä, että nainen olisi ollut jotenkin iljettävän ruma ja epämuodostunut. Hän ei vain minusta ollut viehättävä, vaan toi jollain tavalla mieleeni ala-asteen tiukkapipoisimmat naisopettajat. En tuntenut lainkaan seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan. Tapaamisemme oli siis tuhoontuomittu alusta lähtien, mikä oli aika masentavaa.

Sovimme kuitenkin treffit erääseen kahvilaan, jonne molemmat ilmestyivät paikalle. Joimme kahvit ja juttelimme niitä näitä. Tunnelma oli ehkä hiukan varautunut - minä en halunnut häntä, eikä hänkään tainnut haluta minua. Pari tuntia istuskeltuamme erosimme ilman sen kummempia seremonioita. Tästä tapaamisesta on nyt pari viikkoa, eikä yhteydenottoja ole sen jälkeen harjoitettu puolin tai tosin. Siis hukkareissu, mutta tulipahan tehtyä.

Mitä tästä opimme? Nettitreffailu on turhauttavaa, jos jo toisen henkilön kuvaa katsomalla sinulle tulee tunne, ettei tästä ikinä synny mitään sen kummempaa. Siksi kannattaisikin tehdä varmaan kuten eräs naispuolinen blogaaja neuvoi, "kuva heti tiskiin kuin se HK:n Sininen". Toisaalta, eipä tämäkään tapaaminen minulle maksanut kuin muutaman euron ja hiukan aikaa, vaikka tiesinkin jo etukäteen että perseelleen menee.

Pahinta tässä on tietoisuus siitä, että kohtaamani ilmiö toimii myös toisin päin. Moni nainen varmasti katsoo kuvaani - joka muuten on treffipalvelussa esillä - ja toteaa, että tolle en antaisi edes kolmen promillen humalassa.

Retreat, hell! We're not retreating, we're just advancing in a different direction.

2 kommenttia:

  1. Hei hyvää settiä sulla! Onnistut kirjottamaan viihdyttävästi ja sopivan itseironisesti näinkin arasta aiheesta.

    Mulla oli kerran aika vastaavanlainen tapaus, kun mitä kerroit äsken. Maileissa juttu luisti paremmin kuin ikinä, tuli sellanen match made in heaven -fiilis. Kuvien vaihtaminen ei tuntunut tarpeelliselta (miten naiivia!) kun tultiin muuten niin hyvin toimeen. Kuitenkin kun nähtiin oikeasti, tiesin noin viiden sekunnin kuluessa, että tästä ei voi tulla mitään... Mulla ei oo edes noin hyvää tekosyytä kuin sulla, että tyttö olisi ollut opettajatätimäinen, vaan tämä tapaus oli vaan yksinkertaisesti hoitamaton ja läski. Yritin melkein kuukauden tapella pinnallista itseäni vastaan, deittailtiin ja sellasta, mutta se oli tuhoontuomittua. Mulla ittelläni oli myös paska fiilis siitä, kun huomasin lopulta olevani näinkin ulkonäkökeskeinen. Tää tapaus oli itseasiassa niinkin masentava, että sen jälkeen en oo nettideittailua enää yrittänyt.

    Niinjoo ja tuli mieleen, että aika harvassa on kai ne jätkät, joiden kaveripiiriin kuuluu vapaita naisia. Taisiis tarkoitan, että tässäkin taitaa olla kyseessä sellainen kasaantumisilmiö, että vähemmistöllä miehistä on enemmistö vapaista naisista kavereinaan. Mutta pointti siis olikin, että yritä niiden varattujen naisten vapaita kavereita (VNVK)! Paitsi että oon sattumoisin itse havainnut sen hyväksi strategiaksi (yllättikö?), niin on siinä muutakin järkeä. Tämä VNVK on todennäköisesti nähnyt tai kuullut sinusta aiemminkin ja vaikkei olisikaan, pelkästään tieto siitä, että olet hänelle kaverin kaveri tai edes kaverin poikaystävän kaveri luo tietyn siteen teidän välille. Tällä siteellä esimerkiksi vältetään se "Mikä friikki toi on?" -efekti, mistä taisit muutama postaus myöhemmin puhua. Lisäksi VNVK mahdollistaa sellaisen pidempiaikaisen ja ovelamman asemasodankäynnin, koska todennäköisesti pystyt hankkiutumaan tämän kanssa samoihin tilanteisiin pienellä vaivalla myöhemminkin.

    Tsorkke, innostuin vähän kirjottamaan, mutta sitä se tekee, kun ei saa omaa blogiansa päivitetyksi...

    VastaaPoista
  2. > Hei hyvää settiä sulla! Onnistut
    > kirjottamaan viihdyttävästi ja sopivan
    > itseironisesti näinkin arasta aiheesta.

    Suuret kiitokset omasta ja riutuneen itsetuntoni puolesta. Itseäänhän tämä homma rupeaa toistamaan ennen pitkää, koska katson maailmaa tietystä perspektiivistä ja minulla on omat maneerini joiden vanki olen. Plus tietysti se, että koko maailma on salajuonessa tehdäkseen minut onnettomaksi. Mutta se nyt on sivuseikka.

    > Kuitenkin kun nähtiin oikeasti,
    > tiesin noin viiden sekunnin
    > kuluessa, että tästä ei voi
    > tulla mitään...

    Hämmentävää, nimittäin minulla on aika samantapaisia kokemuksia. Varsin nopeasti jostain selkäytimestä tulee sellainen tunne, että onnistumisen mahdollisuuksia on tai sitten niitä ei ole. Kemiaa ja biologiaahan tämä koko juttu lopulta on, fysiikan diplomi-insinöörinä ehkä näet asian samoin. Tai sitten et.

    Kukkiapinkkiäsydämiäjasuklaata-ihkuilijoiden puolustukseksi on kuitenkin pakko sanoa, että olen joskus kohdannut myös päinvastaisen ilmiön, eli olen myöhemmin kiinnostunut naisesta joka aluksi on tuntunut epäkiinnostavalta. Näihinkin tilanteisiin minulla on kuitenkin kyyninen selitys, joka ilmaantunee blogiin ennemmin tai myöhemmin.

    Joka tapauksessa annan sinulle pisteet siitä, että yritit vaikka näitkin ettei homma onnistu. Se vaatii luonnetta.

    > Mutta pointti siis olikin,
    > että yritä niiden varattujen
    > naisten vapaita kavereita
    > (VNVK)! Paitsi että oon
    > sattumoisin itse havainnut
    > sen hyväksi strategiaksi
    > (yllättikö?), niin
    > on siinä muutakin järkeä.

    Tuo on hyvä neuvo, mutta sosiaalisen viitekehykseni rajoittuneisuus tekee siitä vaikean noudattaa. Ts. minulla on vain harvoja naispuolisia ystäviä, eikä heillä ole tapana marssittaa vapaita hottiskavereitaan eteeni.

    Kiero taktiikka olisi tietysti yrittää hakeutua tiukempiin ystävyyssuhteisiin näiden varattujen naispuolisten tyyppien kanssa siinä toivossa että jossain vaiheessa ne pakostakin esittelevät naispuoliset kaverinsa minulle, kunhan jaksan vaan roikkua tarpeeksi kauan samassa piirissä mukana. Tätä täytyy ehkä jollain tasolla yrittää, niin niljakasta kuin se onkin.

    VastaaPoista