Pohjanoteerauksia

Jos ennen suoritusta ei kykene uskomaan onnistumiseen, on yleensä järkevää miettiä kannattaako suunnitelmaa sellaisenaan toteuttaa. Etenkin tämä pätee sosiaalisiin tilaisuuksiin. Kun ennen lähtöä on sellainen olo ettei tästä tule lasta eikä paskaa, ei välttämättä ole järkevää mennä ollenkaan. Yleensä tuossa tilanteessa päätyy omalla huonolla tuulellaan pilaamaan ilon muiltakin.

Aikamme täällä maan päällä on kuitenkin rajallinen, eikä se unelmieni prinsessa tule minua kotoa hakemaan. Väänsin siis itseni eilen baariin, vaikka se ei kiinnostanut vittujakaan. Kai se on tässä tilanteessa järkevämpää kuin jäädä kämpille tuijottamaan televisiota.

Siis sopivaan paikkaan sisään hieman ennen puoltayötä pienen jonotuksen jälkeen. Tilanne osoittautui heti ongelmalliseksi, koska paikalla oli (tietysti) enemmän miehiä kuin naisia ja naisista yllättävän suuri osa ei ollut mitenkään puoleensavetäviä. Menin silti pyörimään tanssilattian läheisyyteen, josta löytyikin muutama ihan miellyttävän näköinen naaraspuolinen otus. Mitään silmäpeliä ei kuitenkaan yhdenkään tahon kanssa yrityksistä huolimatta syntynyt, enkä surkean ujouteni vuoksi tehnyt lähestymisyrityksiäkään.

Naisten lähestyminen noissa paikoissa on monestakin syystä vaikeaa. Tulette paikalle kaksistaan tai kolmistaan, jolloin yksinäisenä miehenä on vittumaista tulla pokailemaan yhtä muiden samanaikaisesti arvioidessa suoritusta - ja yleensä parhaansa mukaan torpedoidessa sitä. Helvetinmoinen meteli tekee minkäänlaisen keskustelun ylläpidosta hankalaa. Lisäksi tietysti olette yleensä liikkeellä niin vitun hienolla "älä vaan tuu puhuun mulle"-ilmeellä, että tuntuu paskamaiselta tulla keskustelemaan kanssanne.

Koska olen hyvä pelle, päätin kuitenkin osoittaa pelleilytaitojani tanssilattialla. Siellä seurasin mielenkiintoista näytelmää, jossa naama norsunvitulla oleva nuori, suhteellisen puoleensavetävä nainen torppasi erään kaverin lähentelyt melko alkuunsa. Heti perään paikalle saapui toinen, joka jaksoi hetkua mimmin edessä vaikka kuinka kauan, vaikka vierestä katsottuna yritys näytti melko epätoivoiselta. Jotain ihmeen taikasanoja se kaveri kuitenkin tytön korvaan aina välillä kuiskutteli ja ehkä niillä oli se vaikutus, että lopulta tämä jääkuningatar ja äijä harrastivat suusta-suuhun -menetelmää. Kateeksi kävi.

Ketkuttelin siinä sitten persettäni yhden toisen naisseurueen jäsenen vieressä, joka tanssi selkä suhteellisen lähellä minua. Taistelumoraalin rippeetkin putosivat sitten siihen, kun seurueen naisista toinen sanoi tälle lähelläni tanssineelle "Älä mee liian lähelle", jonka jälkeen nainen otti hieman etäisyyttä minusta. Kiva. Vaikka sattuukin olemaan omituinen friikki, niin on aina vitun mukavaa kun se tuodaan ilmi ääneen.

Homma alkoi siis olla tämän jälkeen ns. taputeltu. Lähdin kello kahden maissa helvettiin, koska totesin etten enää jaksa nöyryyttää itseäni enempää. Koska ujouteni kuitenkin vitutti minua, koska suora toiminta tuntuu olevan homman juju ja koska jokainen tällainen ilta lisää halveksuntaani naissukupuolta kohtaan, oli tehtävä vielä jotakin.

Jäin sopivaan paikkaan notkumaan ja odotin yksinäistä naista, joka täyttäisi edes jonkinlaiset ulkonäkökriteerit. Kun ohi sattui laahustamaan sopiva luuska, käytiin seuraavanlainen dialogi:

- Anteeksi.
- (Pysähtymättä tai minuun katsomatta) Joo
- Lähetsä meille panee?
- (Edelleen samaa toimintamallia noudattaen) En

Ei olisi oikeastaan kiinnostanutkaan. Lähdin kävelemään kämpille ja nauroin kävellessäni. Hauskinta oli, että en ollut juonut koko iltana mitään.

Kaipaa ei mua ainoakaan.
Syksyn tuulesta seurani saan.
Ajomies, älä kiirehdi suotta,
pakoon pääse ei kohtaloaan.