lauantai 29. elokuuta 2009

Rajallista aikaa haaskaamassa



Käyty on. Onnistuin viivyttämään baariin lähtöä sen verran myöhäiseksi, että sain tuplavoiton; ovelle ehti kertyä jonoa ja alkoi myös sataa. Loistavaa!

Ilta menikin sitten suunnilleen odotetusti. Hakeuduin sopivaan paikkaan katselemaan kivannäköisiä neitejä ja olemaan passiivinen. Rohkein asia, jonka uskalsin tehdä, oli yhdelle ohikulkevalle tytölle vilkuttaminen. Yllättäen hän kyllä hymyili nätisti, mutta jatkoi tietysti matkaansa.

OK, soimaan itseäni siitä etten yrittänyt lähestyä ketään. Kuten aiemmassa valitusvirressäni manailin, baariin tulevilla naisilla on joko mukanaan se ihku poikaystävä tai sitten liikutaan ainakin kolmen tytön ryhmässä. Yksinäiset naiset ovat paljon miellyttävämpiä pokauskohteita, mutta heitä tuntuu näkyvän baareissa yllättävän vähän. Ehkä siksi, että baariin menevä yksinäinen nainen ei ole yksinäinen pitkään..

Baarimatematiikka on vaikeaa. Keskimäärin paikalla tuntuu olevan enemmän miehiä kuin naisia. Jos tämä ei vielä aiheuta epätoivoa, mieli mustuu viimeistään siinä vaiheessa kun tajuaa että vain harva naisista on baarissa hakemassa (oman seurueensa) ulkopuolista seuraa. Sen sijaan taas miehistä varsin korkea prosentti pokaa ihan mielellään mukaansa jonkun vieraan tytön. Lopputulos on se, että puolet baarista piirittää kourallista edes teoreettisesti saatavissa olevia naisia.

"Voin vakuuttaa, että on minullakin melkoisia vaikeuksia matematiikan kanssa", totesi Albert Einstein. Se on kuitenkin tässä tilanteessa laiha lohtu.

Rehellisenä tunnustuksena myönnettäköön, että yhden selvästi itseäni vanhemman naisen olisin voinut ehkä pienellä yrityksellä saada sieltä lähtemäänkin. Tällaisena sairaana puolipedofiilina minun on kuitenkin vaikea syttyä 35-vuotiaista naisista. Niinpä yritän itseäni nuorempia, joka on jo nyt epätoivoista ja tietysti muuttuu vuosi vuodelta epätoivoisemmaksi. Pelikellossa on vain vähän aikaa jäljellä, eikä tilanne näytä hyvältä. Pian olen likainen, 50-vuotias teinipissiksiä jahtaava setä.

Baarin sulkeutuessa kävelin sateessa kotiin. Yksin. Tick, tock. Tick, tock.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti