sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Katiskaa kokemassa, osa II

Jatketaanpas siis vielä vähän siitä kapakkakäynnistä. Oikeastaan peli oli menetetty jo sisään astuessa, koska havaitsin nopeasti että suhde miehet:naiset oli jotain viiden tai neljän suhde yhteen. Tuollaisessa tilanteessa on turha toivoa, että muuallekin kuin hierarkian terävimmälle huipulle heruisi jotakin. Ehkä paikka oli väärä. Täytyy yrittää selvittää, missä naiset käyvät miestä hakiessaan.

Toinen mahdollinen selitys naisten puuttumiseen on paljon synkempi. Valitettavasti ympärilleen katselemalla tuli sellainen käsitys, että ehkä siinä on perääkin. Suurin osa naisista nimittäin vaikutti suhtautuvan miehiin ja heidän lähestymisyrityksiinsä täysin välinpitämättömästi. He saapuvat paikalle ryhminä tai pareina, mikä vaikeuttaa lähestymistä tietysti eksponentiaalisesti. Jos kiinnostuneita miehiä kuitenkin jostain ilmenee, heitä kohdellaan kuin ilmaa.

Tarkkaavainen lukija ajattelee yllämainitun käsityksen syntyneen omista kokemuksistani. Tässä mentäisiin kuitenkin metsään, sillä havainto perustuu enemmänkin siihen, että seurasin erään toisen baarissa olleen kaverin edesottamuksia. Kyseessä oli minua hieman nuorempi ja oman arvioni mukaan komeampi tyyppi. Ei mikään Mr. Finland, mutta ei pahakaan. Ja tämä tyyppi yritti. Voi luoja, että se yritti. Jutteli kaikille, meni viereen tanssimaan, haki katsekontaktia, pisti itseään aivan satasella likoon. Sanalla sanoen jätkä oli siis mies ja teki aloitteita, juuri kuten meille opetetaan.

Lopputulos? Hylsyt kaikilta, siis aivan kaikilta. Naiset hylkäsivät tyypin niin totaalisesti, että en ole moista kylmyyttä nähnyt ikinä. Jopa se paikassa ollut hirvein tapaus antoi pakit. Osa niistä muijista oli sellaisia, että en edes itse ole niin epätoivoinen että lähtisin mukaan. Ja tämä, kaikilla mittareilla ja kaiken järjen mukaan minua kelvollisempi kaveri, sai niiltä pakit! En voi ymmärtää.

Mitä tästä voidaan sitten oppia? Ensinnäkin, naisilla tuntuu olevan aivan liian korkea käsitys omasta arvostaan. En vitussa ala nuolemaan jonkun älykkyydeltään Seiska & Big Brother -tasoa olevan, epäempaattisen ja ulkonäöltäänkin epämiellyttävän naisen varpaita vain saadakseni hänet. Saatana, niiden naisten pitäisi rukoilla minua edes vilkaisemaan heitä. Joku omanarvontunto tässä pitää sentään olla.

Toinen juttu on, että monet naiset tuntuvat tulevan oikeasti baariin vaan pitämään hauskaa. Eli tanssimaan, dokaamaan ja härnäämään miehiä. Ei sieltä oikeasti seuraa haeta, ellei nyt se unelmien prinssi (Dolce & Gabbanan mieshajuvesimainoksesta repäisty) kaveri ui liiveihin. Ehkä naisia ei siis ole baareissa siksi, että heillä on jo miehet tai heitä yritetään pokata tarpeeksi ilman mitään omaa aloitteellisuuttakin. Helvetti, enhän minäkään sinne baariin olisi mennyt, jos minulla jo nainen olisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti