Tuntuu siltä, kuin joku olisi imenyt minusta kaikki mehut. Ei sillä hyvällä tavalla, vaan siten että energia on aika lopussa. Se on minulle melko normaalia, mutta talvisin tilanne vaikuttaa aina kärjistyvän. Kuten nyt.
Seksin ja seksuaalisuuden osa-alueella tämä näkyy siten, että aamu-erektiot jäävät tyystin pois ja kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan vähenee. Seksuaalisten fantasioiden poisjäämistä voisi myös valitella, mutta ne katosivat minulta suurimmilta osin jo myöhäisteininä. Syytän huonoa mielikuvitusta tai nettipornon mädättämää sielua. Osapuilleen kerran viikossa pitää paineet jotenkin purkaa, mutta sen toimituksen eroottinen lataus on jossain lumitöiden tekemisen ja vessassa käymisen välillä.
Kyse voi tietysti olla ihan fysiologisistakin seikoista. Olen jo pitempään epäillyt, että minulla on varsin alhainen testosteronitaso. Jonkun lääkärinkin kanssa olen asiasta joskus jutellut, mutta lopputuloshan on se tuttu "tuskin sulla mitään on, ei niitä testejä kannata turhan takia tehdä". Voihan se niinkin olla. Jostain tämä eunukkimaisuus kuitenkin johtuu, oli se sitten testosteroni, kaamosmasennus tai yksinkertaisesti sekaisin oleva pää.
Voihan tämä olla ihan puhdasta evoluutiobiologiaakin. Ihmisnaaraan raskaus kestää 9 kuukautta, jolloin vuoden ensimmäisinä kuukausina tehdyt lapset syntyisivät syksyn loppuun. Oletettavastikin tämä on aika, jolloin ravinto on vähimmillään ja selviäminen kaikkein epätodennäköisintä. Parempi olisi syntyä keväällä, jolloin vastasyntynyt ehtii kesän aikana kerätä vararavintoa tulevaa talvea varten.
Yllättäen meitä panettaakin keskimääräistä enemmän keväällä ja kesällä. Kevätkiimahan on suoranainen käsite. Lieneekö syntyvyystilastoissa tukea tällaiselle hypoteesille vai ei, mene tiedä. Pitäisi varmaan joskus vilkaista...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti