lauantai 10. tammikuuta 2009

Ensimmäisen näytöksen loppu

Parisuhteita muodostettaessa tärkeimpiä sääntöjä ovat

  1. Älä sekaannu varattuihin naisiin
  2. Älä sekaannu työtovereihin

Olin siis onnistuneesti rikkonut molempia, toistaiseksi hyvällä tuloksella. Varjopuoliakin alkoi kuitenkin ilmestyä. Kuulostan ehkä pinnalliselta sialta (olen sellainen!) ottaessani taas esille seksin. Se alkoi kuitenkin muodostua tässä suhteessa ongelmaksi.

Tyttö vei minulta poikuuden, mutta kykeni todella tyydyttämään minut vain käsillään. Normaali yhdyntä oli jonkinasteista kärsimystä, koska en koskaan onnistunut laukeamaan sen aikana. Nainen piti vain hyvin hidastahtisesta menosta ja kyllästyi siihenkin niin nopeasti, että mistään suuresta nautinnosta on turha puhua. Voin kertoa ettei suhde vahvistu jokaisen yhdynnän päättymisestä 15 minuutin jälkeen molemminpuoleiseen ääneenlausumattomaan "ei tästä mitään tuu"-toteamukseen.

Merkittävä osasyy ongelmaan oli varmaankin se, että tyttö ei ollut kuulemma koskaan saanut orgasmia, ei edes yksin leikkiessään. Joka tapauksessa tämä seksuaalinen epäonnistuminen murensi jo muutenkin kehnoa itsetuntoani entisestään. Olin varma, että syy on minussa; jokainen terve heteromies laukeaa helposti yhdynnässä naisen kuin naisen kanssa. Rupesin siis kyseenalaistamaan seksuaali-identiteettiäni, miehisyyttäni ja kaikkea muuta mahdollista.

Ei tämäkään kuitenkaan suhdetta kaatanut. Rakastin tyttöä edelleen ja seksielämämmekin oli muilta osin tyydyttävää - ainakin minulle. Varsinaiset ylitsepääsemättömät vaikeudet syntyivät mahdottomasta lähtötilanteesta. Minulle tämä nainen oli suuri rakkaus, mutta en ymmärtänyt, että tunne ei ollut molemminpuolinen.

Tytöllähän oli se oma kultansa, jonka kanssa hän oli ollut jo pidempään yhdessä. Minun onneni johtui yksinomaan siitä, että tämän kyyhkyläisparin suhteessa sattui juuri silloin olemaan erittäin huono ajanjakso. Oli selvää, ettei tilanne voisi kestää loputtomiin. Tytön oli valittava joko minut tai poikaystävänsä.

Blogin olemassaolosta voinee päätellä miten asiassa kävi. Naisen suhde poikaystäväänsä parani, minä aloin olla yhä enemmän "kielletty hedelmä", johon koskemisen houkutustakin piti vältellä kuin ruttoa. Tyttö ajoi suhteemme alas kuin kannattamattoman paperitehtaan, vaihe vaiheelta, loogisesti ja hillitysti edeten, päättäväisesti mutta kuitenkin mitään myöntämättä. Ensin seksi alkoi harveta, sitten se loppui kokonaan. Yhteydenotot vähenivät, hellyydenosoitukset katosivat. Sanalla sanottuna, minut oli dumpattu.

Nainen siis palasi poikaystävänsä luo ja minä jäin Edelleen yksin. Kieltämättä sain mitä ansaitsinkin, koska toisen miehen naisen käpälöinti on moraalisesti tuomittavaa puuhaa. En silti osaa katua; olin hetken kokenut sellaista onnea, jota ihminen saa osakseen vain harvoin ja tipoittain.

Koko jutusta toipuminen vei puolisentoista vuotta. Kaipasin tätä tyttöä helvetin pitkään, mutta eihän se mitään auttanut. Lopulta pääsin asiasta yli. Emme ole sen jälkeen pitäneet yhteyttä, enkä ole sittemmin tavannut ketään jota kohtaan tuntisin yhtä voimakkaasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti