Hetki 0

Tervehdys, te enemmän tai vähemmän karvaiset ystäväni.

Olen palannut taas eräällä tavalla takaisin lähtöpisteeseen. Viimeisin, hapuileva seurustelusuhde päättyi syksyllä. Sen jälkeen olen ollut Naiseton. Naisettomuuteni ei ole tissuttelua tai tuurijuoppoutta. En ole sortunut intohimoisiin yhden illan juttuihin, pidemmistä seikkailuista puhumattakaan. Minusta on siis tullut eräänlainen nais-absolutisti.

Valitettavasti en ole absolutisti omasta tahdostani. Keskimääräinen naiseläjä vaikuttaa, syystä tai toisesta, tuntevan minua kohtaan kutakuinkin halpaan lauantaimakkaraan verrattavaa vetoa. Harmillista kyllä, kauniimpi sukupuolihan koostuu nykyään lähinnä nirsoista hienohelmoista ja vegaaneista. Tuote ei siis tee kauppaansa, kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Tämän lauantaimakkarapaketin tuoteselosteessa kerrotaan sisällön koostuvan parikymppisestä teekkarista. Lihaa paketissa ei ole normaalia enempää, joten menekkiongelman syy ei liene siinä. Ehkäpä tämä lauantaisiivulajitelma on kuitenkin hieman liian ujo ja sijaitsee turhan syvällä hyllyn takaosassa. Toisaalta, aiemmat kokemukset pariutumisrituaaleista ovat osoittaneet niiden olevan julmuudessaan jostain Maon ja Pol Potin väliltä. Tämä tosiseikka ei ole omiaan lisäämään intoa aktiiviseen face-to-face -markkinointiin.

Tehtäväni on pyhä; aion kirjoittaa siitä asiasta jota suomalainen mies sydämestään vihaa ja rakastaa, eli suomalaisesta naisesta ja etenkin sellaisen puutteesta. Pidän tätä blogia, kunnes löydän itselleni seurustelukumppanin - eli luultavasti pitkään.

Ja te luette. Perkele.