Ensimmäinen

Ensimmäisen varsinaisen naiseni löysin samalla kuin ensimmäisen työpaikkanikin. Ei hän siellä suinkaan ainoa nainen ollut. Muutaman sopivanikäisen joukossa oli kaksi varattua, ihan normaalin näköistä naista ja huorahtava sihteerikkö, joka ajoittain ylitti normaalin ystävällisyyden rajat pomomme kanssa. Pomohan oli tietysti varattu, eikä sihteerin valinta johtunut ainakaan ammatillisesta osaamisesta.

Mutta turha minun on yleistä moraalinvartijaa leikkiä. Katselin tätä sihteerikköä aluksi itsekin. Olihan hän, kopeasta ja opportunistisesta luonteestaan huolimatta, melkoinen pakkaus. Ymmärsin tietysti, että minulla oli häneen osapuilleen yhtä paljon mahdollisuuksia kuin sammakolla prinsessaan, mutta haaveillahan saa aina.

Hiljalleen huomioni kohdistui kuitenkin toiseen näistä muista tytöistä. Aluksi ajattelin, että kuvittelen vaan koko jutun. Enhän minä voi olla rakastunut, minähän kykenen hallitsemaan tunteeni! No, työskentelimme paljon samassa tilassa ja niinhän siinä vaan kävi, että vetovoima kasvoi ajan myötä. Lopulta minun oli vaikea keskustella hänen kanssaan saamatta erektiota, jos etäisyys välillämme oli alle metri.

Koska nainen oli varattu, tiesin että peli on jo valmiiksi ohi. Vaikka olinkin näkevinäni jotain rohkaisevia merkkejä, en antanut niille merkittävää painoarvoa. Työsuhteeni päättyessä olin kuitenkin jo niin korviani myöten myyty, että jotain oli tehtävä. Koska en millään uskaltanut lähestyä häntä muulla tavoin, jätin lähtiessäni kirjeen, jossa kerroin että rakastan häntä ja että vaikka tiedänkin hänen olevan varattu, tunsin pakottavaa tarvetta olla rehellinen ja tunnustaa. Pyysin anteeksi aiheuttamaani vaivaa ja toivotin hyvää jatkoa.

Yllätyksekseni juttu ei jäänyt tähän, vaan tyttö soitti perääni ja halusi tavata. Tapasimme ja puhuimme asioista - tai siis, hän puhui, minä lähinnä yritin olla pillahtamatta itkuun. Lopuksi hän halasi minua. Silloin tunsin, että tässä on hänenkin puoleltaan jotain, joka ei ole pelkästään platonista. Taas kuitenkin ajattelin vain kuvittelevani koko jutun.

Ei se siihen kuitenkaan jäänyt. Tapailimme ja soittelimme, aluksi ihan vaan ystävinä. Lopulta anelin häntä suutelemaan minua, kurja luontoni hyvin tietoisena siitä että kotona tyttöä odotti joku toinen. Ja tyttöhän suuteli. Tästä ei kulunut kauankaan siihen, että ensimmäisen kerran laitoin käteni sisälle naisen housuihin. Sainpa hänetkin taivuteltua tekemään vastaavan minulle..

Rakastin häntä ja olin onnellinen. Ehkä hänkin oli. Olimme henkisesti mielestäni hyvin samalla aaltopituudella, fyysisesti tunsin häneen suurta intohimoa. Korkeaa moraaliani ei liiemmin häirinnyt se, että tapailin toisen miehen naista kaverin selän takana. Elämä on kuitenkin aaltoliikettä. Tätä aallonharjaa tulisi vielä seuraamaan aallonpohja.

O Fortuna
velut luna
statu variabilis...