Miksi miehet aina rakastuvat lunttuihin?

On tunnustettava, että olen jo pitempään katsellut sillä silmällä yhtä neitoa, joka opiskelee samaa aihetta kuin minäkin. Itse asiassa jo hänen vieressään istuminen häiritsee luentoihin keskittymistä, sillä mieleen tunkeutuvat opiskelun kannalta varsin epäolennaiset ajatukset. Mitä, jos tästä nyt laittaisikin käden tuon kaunottaren ympärille ja...

Tilanne ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Tyttö on erittäin kaunis, mikä jo sinällään on ongelma, sillä kauniit naiset yleensä seurustelevat komeiden miesten kanssa ja lähinnä naureskelevat keskinkertaisille. Toinen kiusallinen seikka liittyy tämän neitosen luonteeseen. Hän on nimittäin, sanalla sanottuna, aivan hirvittävä jääprinsessa.

Tämä nainen on pahimpia materialisteja, joita olen tavannut. Hän kuvittelee ansaitsevansa muiden kunnioituksen ja arvostuksen ostamalla kalliimmat vaatteet, paremman kännykän ja nätimmän käsilaukun kuin muilla. Ehkä näin käykin - haluaisinhan minäkin tätä naista - mutta herra paratkoon kuinka mätä hänen sisimpänsä täytyy olla.

Tähän "raha tuo onnen"-näkemykseen yhdistyy kyyninen ja manipuloiva suhtautuminen muihin. Miesystävästä haetaan enemmänkin palvelijaa ja laskujen maksajaa kuin aitoa kumppania. Ystäviin ja koulutovereihin suhtautuminen on se, että käytetään niin kauan kuin on hyötyä ja sitten heitetään pois. Toisin sanottuna, nörtti saa luvan selittää miten tämä vaikea lasku lasketaan, mutta hyypiötä ei tarvitse enää sietää kun kurssi on päättynyt.

Kuulostaa aika kamalalta, eikö? Pahinta tässä on se, että tästä kaikesta tiedosta huolimatta jokin eläimellinen, alkukantainen osa minusta huutaa "pokaa toi, nytnytnytnytnyt". Valitettavasti juuri tuo luolamiestason himo on suhteen aloittamisen mielekkyyden kannalta välttämätöntä. Jos arvostat toista, mutta et halua häntä, onko kyse enemmän ystävyys- vai rakkaussuhteesta?

Siispä yritin. Säälittävästi mutisten kerroin, mitä tunnen, joskin jättäen pois ne vähemmän imartelevat seikat jotka hänen persoonassaan olen havainnut. Kiusallinen hiljaisuus. Tämän jälkeen pakit, totta kai. On jo joku, rivien saattoi tietysti päätellä, että jos ei olisikaan niin ei nyt hyvä luoja ainakaan sinua harkittaisi.

Tuskallinen prosessi, mutta saatoin todellisuudessa tulla pistäneeksi pääni leijonan kitaan ja selvitä vahingoittumattomana. Epäilemättä tämä nainen, jota - anteeksi vaan - voi mielestäni ominaisuuksiensa perusteella nimittää luntuksi, olisi käyttänyt minua kuin paperinenäliinaa. Kun viimein olisin ollut täynnä räkää, minut olisi vaihdettu tuoreempaan.

Kiusallista on, että jollain tasolla haluan häntä edelleen. Paljon pahempi ongelma on kuitenkin se, että minulla ja valtaosalla muista miehistä on tapana himoita tällaisia kammottavia naisia. Liha vetää heihin, vaikka pää suositteleekin ottamaan sen kivan joskin hieman rumahkon tytön. Mikä piru meitä oikein riivaa?