Käsi ei käy, ei hanska heilu

Jos muistini ei petä, en ole masturboinut - tai hakannut hanskaan, kuten korrektimpi ilmaisu kuuluu - 28.7 jälkeen. Siitä on kohta kaksi viikkoa. En ole mitenkään yrittänyt olla vetämättä käteen, mielenkiinto hommaa kohtaan on vain ollut täysin olematonta. Paras suoritukseni seksuaalisuuden alalla viime ajoilta taitaa olla se puolilöysä erektio, jonka sain tuijottaessani erästä teinityttöä bussissa ja miettiessäni millaista olisi viedä käsi hänen pikkuhousuihinsa ja kosketella märkää pillua kunnes tyttö saisi orgasmin.

Säälittäväksi menee. Mielestäni toimiva libido on yksi keskeisistä ihmisen elämälle merkitystä luovista tekijöistä. Säilyykö elämän mielekkyys, jos seksihalut ja -kyvyt katoavat?

Epämiellyttävää kyllä, seksuaalisuus on tahdosta riippumatonta toimintaa. Voihan siihen tietyissä rajoissa vaikuttaa, esimerkiksi pyrkimällä kontrolloimaan halujaan tai päästämällä ne valloilleen. Itse haluja ja mielenkiinnon kohteita on kuitenkin vaikea muuttaa, herätellä tai tukahduttaa. Niitä joko on tai sitten ei ole, eikä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin joko elää sen tilanteen kanssa tai olla elämättä.

Kohtaan siis ongelman johon minun on hankala vaikuttaa. Haluaisin tietysti normaalit, terveet seksuaaliset halut, mutta asia ei taida olla minun päätettävissäni.

Havaitsin muuten tässä samalla, että ei ole järkevää kirjoittaa kitinää omien seksuaalisten halujen heikkoudesta ja samalla palauttaa mieleensä sitä ainoaa heikkoa kipinää, joka niistä on viime aikoina ilmennyt. Sitä päätyy helposti sängylleen vemppaamaan munaansa haaveillen pervosta seksistä sen yllä mainitun teinitytön kanssa. No, kohta olen ollut kaksi minuuttia runkkaamatta...

Hard pressed on my right. My center is yielding. Impossible to maneuver. Situation excellent. I attack.