Olen taas käyttänyt aikaa seksuaalisuuteni pohtimiseen. Epävarmuus seksin ja seksuaalisuuden suhteen tuntuu jostain syystä olevan minulle krooninen ongelma, enkä tiedä miten pääsisin siitä eroon. Kroonisin ongelma on takaraivossani kummitteleva ajatus "entäs jos mä oonki homo?", joka tuntuu hyvin epämiellyttävältä.
Tuntuu oudolta, että tämä asia vaivaa minua niin paljon. Muistan, kun joskus innokkaana 12-vuotiaana eräs söpö tyttö tuli kiehnäämään syliini, miten hyvältä se tuntui ja miten hirvittävän erektion silloin sain :). Samanikäisenä tanssin kotibileissä hitaita senaikaisen ihastukseni (joo, oli se tyttö) kanssa. Voi pojat, olisittepa nähneet miten farkuissa silloin pullotti.
No okei, tuo viimeinen kommentti meni jo vähän homoilun puolelle, mutta tajunnette mitä ajan takaa.
Jos lähimenneisyyttä tarkastellaan, olin viimeksi muutama kuukausi sitten yhdynnässä erään tytön kanssa. Halusin sitä, se tuntui hyvältä ja sain orgasmin. Myös (vähät) fantasiani koskevat naisia - ex-tyttöystäviä ajeltuine pilluineen tarjoamassa minulle nautinnollista kuusysiä tai halailua heidän kanssaan, jonka tiimellyksessä käteni ajautuukin hiljalleen märkiin pikkuhousuihin.
Kun fantasiani kerran ovat tällaisia ja saan niistä erektion, mitä helvetin järkeä minulla on pelätä olevani homo? Tietääkseni he eivät koe tällaisia asioita kiihottavina, ainakin se vaikuttaa jotenkin koko käsitteen vastaiselta...
Miksi siis pelkään? En tiedä. Ehkä minussa on myös homoseksuaalinen puoleni, mutta jostain syystä koen sen jollain tavalla vieraana ja iljettävänä. Suhteeni miehiin on kuitenkin jotenkin kieroutunut, koska saatan jollain omituisella tavalla "ihastua" heihin.
Otetaan esimerkiksi eräs miespuolinen työkaverini. Hän on melko komea ja mukava tyyppi, joten tulenkin kohtuullisen usein leikitelleeksi ajatuksella millaista olisi suudella hänen kanssaan. Ajatus on sekä iljettävä että kiinnostava - en luultavasti kokeilisi sitä vaikka minulla olisikin siihen mahdollisuus, mutta silti se vaivaa minua.
Tätä ajatusta seuraa aina jonkinlainen voimakas epämiellyttävä tunne, jonka tunnistaminen on vaikeaa. Sanoisin, että se on jonkinlainen sekoitus ahdistusta ja häpeää. Toisaalta, samantyyppisen tunteen saatan tuntea silloinkin, kun joku tyttö yllättäen tekee selväksi että pillua voisi olla tarjolla. Tiedättehän, sellainen "*glup* nyt pitäis äkkiä piiloutua jonnekin koska kohta on kuumat paikat *punastus*"-tyyppinen fiilis. Eli selvää homoutta, siis?
Toisaalta vaikka minulla onkin noita jollain tavalla pakonomaisia "mitäs jos miesten kesken"-ajatuksia ja tsekkaan suihkussa kavereiden vehkeet, niin nämä jutut eivät elä fantasiamaailman puolella. En siis ikinä fantasioi jostain yhteisistä illanistujaisista kavereiden kanssa jotka muuttuvat homo-orgioiksi.
Asia on siis vaikea. Nuoruudenkokemuksiin vedoten uskaltaa kai sanoa, että ainakin joskus tuntemani veto naisia kohtaan on ollut hyvin voimakas. Nykyisyyden osalta selkeältä tuntuu myös se että olen edelleen kiinnostunut naisista, vaikka seksuaaliset haluni ovat pelottavasti vuosien myötä laantuneet. Suhteeni miehiin taitaa olla jossain määrin epäselvä, mutta oma tahtoni olisi pitää se platonisena. Ydinkysymys onkin, miksi vitussa tämä asia vaivaa minua niin paljon?
Olisikohan joku kaunis tyttö kiinnostunut antamaan pientä eheytymisterapiaa...?
PS. Itsemurha-ajatukset jäivät nyt tästä tarkemmin kirjoittamatta, mutta tämä teema on yksi niitä eteenpäin ajavista voimista, joskaan ei ainoa. Kerron niistä sitten myöhemmin lisää - tietysti sillä varauksella, etten ensin ehdi toteuttamaan niitä! Heh heh.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Olethan sinä komea mies, kun vaadit kaunista tyttöä? Vituttaa kun kaikki ruipelonörtit jotka ei huolehdi pitsanaamastaan tai vaatetyylistään ollenkaan, ja sit kehtaavat vaatia vielä KAUNISTA TYTTÖÄ hahaah
VastaaPoista> Olethan sinä komea mies, kun
VastaaPoista> vaadit kaunista tyttöä?
Aiheellinen ja asiallinen kysymys. Koska kirjoitan tätä blogia, vastaus varmaankin on etten ole.
> Vituttaa kun kaikki ruipelonörtit
> jotka ei huolehdi pitsanaamastaan
> tai vaatetyylistään ollenkaan,
> ja sit kehtaavat vaatia vielä
> KAUNISTA TYTTÖÄ hahaah
Mitenkäs se menikään, hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka antaa (minulle). Ongelmahan on siinä, että seksuaalinen halu on käytännössä sovellettua kemiaa ja biologiaa.
Minulle olisi helvetin paljon parempi tilanne, jos olisin kiinnostunut yksinomaan kaikkein rumimmista naisista. Minulle, kuten muillekin, on kuitenkin mahdotonta muodostaa tunteita pelkästään järkeilyn perusteella. Vetovoimaa joko on tai sitä ei ole. Omalla kohdallani siihen ei tarvita missiä, mutta sellainen perussöpö naapurintyttö kylläkin.
Tässä tulee väistämättä esiin kolikon kääntöpuoli. Jos minä oikeutan omat vastenmielisillä ja alhaisilla kriteereillä muodostuvat intohimoni tuolla ylläolevalla tekstillä, niin saman voi tehdä kuka tahansa muukin. Eli kuten alkeellisella tavalla ehkä yritit ilmaista, minulla ei ole minkäänlaista moraalista valitusoikeutta tilanteesta.
Kokonaan toinen asia on kuitenkin se, että pelikenttä jolla pelaamme ei ole tasainen. Jokainen lähtee tähän maailmaan eri tavalla varustettuna ja muotoutuu vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa tietynlaiseksi yksilöksi.
Entäpä, jos saakin huonot kortit? Mitä jos elämä puskee tilanteeseen, jossa voit joko epätoivoisesti yrittää löytää sitä kumppania uhraamalla koko persoonallisuutesi, tai pitää kiinni siitä mitä olet ja samalla tuomita itsesi olemaan yksin? Maailmassa joko päätyy siihen asetelmaan jossa omat odotukset ja toiveet sekä ympäristön odotukset ja toiveet muodostavat symbioosin - tai sitten ei päädy. Jos tätä symbioosia ei onnistu muodostamaan, tilanne on hankala.
Uskotko kovaan determinismiin?
Hei,
VastaaPoistaen usko sinun olevan homoseksuaali. Luulen vaan sinun antavan liikaa valtaa päässäsi ilmiölle, joka on mielestäni normaali ja kaikille ihmisille sukupuoleen katsomatta tavallinen sopivassa elämäntilanteessa ja vaiheessa. Koska nykyisin yhteiskunnassamme ei enää tunneta käsitettä perisynti, olemme jotenkin onnistuneet unohtamaan, että ihminen on taipuvainen tekemään ihan mitä vaan, jos olosuhteet on sopivat. Ja tarkoitan tällä ihan mitä vaan.
Koska olet selvästikin älykäs tyyppi, (kykysi itsetutkiskeluun paljastaa sen), olet vaan onnistunut päässäsi saamaan itsesi jonkinlaiseen looppiin seksuaalisuutesi ja itsesi suhteen analysoimalla liikaa tilaasi. (Tietysti asiaan vaikuttaa myös se, että sinulla ei ole tällä hetkellä naispuolista kumppania tasapainottomassa olotilaasi).En suinkaan tarkoita tällä sitä, että nainen korjaisi kaiken, eikä kyseiset mielikuvat enää vaivaisi sinua tai seksuaalisuutesi, vaan että sinulla ei olisi hetkellisisesti niin paljon aikaa velloa niissä ajatuksissa, kun se nainen täyttäisi ajatuksesi ja tarpeesi.
Mutta, voihan se olla, että menisit vielä enemmän hämillesi, jos nämä ajatukset edelleen pyörisivät mielessäsi vaikka sinulla olisikin nainen. (Mitä siis pidän omasta kokemukseni perusteella aivan mahdollisena). Ajatuksilla kun on häiritsevä tapa vaan tupsahtaa jostain päähän, eivätkä ne sieltä vapaaehtoisesti lähde mihinkään.
Eli, suosittelisin vaan hyväksymään, että koska olemme perisyntisiä ihmisiä, meillä on kaikenlaisia taipumuksia mitkä eivät ole hyviä ja mitkä eivät suinkaan edistä meidän tai toisten hyvinvointia. (Vaikka ne sillä hetkellä hyvältä idealta saattavatkin tuntua). Niille ei vaan voi muuta, kuin yrittää hyväksyä, että tämmöiseen olen taipuvainen ja jostain syystä tai toisesta joku ajatus kiehtoo tai houkuttaa minua, mutten kuitenkaan tee tai ylipäätään edes halua tehdä sitä. Sillä selvä. Ajatukset tulevat ja menevätja ihminen on utelias luonteeltaan, ja kuten sanoin, taipuvainen ja kykenevä ihan mihin vain sopivissa olosuhteissa.
Sinä vaan myönnät ja tunnistat keskimääräistä avoimemmin itsellesi tunteitasi ja analysoit itseäsi, käytöstäsi ja motiivejasi. Suurin osa ihmisistä ihan varmasti on miettinyt ihan noita samoja asioita, muttei vaan ole joko tunnistanut tai myöntänyt niitä. Ja sen takia eivät suostu uhraamaan niille kahta sekuntia kauempaa ajattelua.
Eli don't worry, olet vaan liian älykäs ja tiedostava. Sekä epävarma. Paha kombinaatio nuorelle miehelle. Aiheuttaa helposti oravan pyörän.
jatkuu...
VastaaPoistaJa se, että tulee outo olo siitä,että joku nainen yhtäkkiä olisikin saatavilla kertoo näin naisen vanhemman naisen näkökulmasta mielestäni ainakin kahdesta asiasta:a) olet epävarma miehuudestasi, sen takia ne alistusjututkin kiinnostaa
b) et ehkä olekaan niin kiinnostunut siitä naisesta itsessään, eli oikeasti älykkäänä ja tuntevana ihmisenä haluat seksiltä muutakin kuin pelkkää fyysistä suoritusta. Eli olet taaskin vaan keskimääräistä tuntevampi (terveempi) yksilö. Sillä kukapa oikeasti voi sanoa, että pelkkä seksi seksin takia olisi jotenkin erityisen juhlavaa tai tavoiteltavan arvoista. Mielestäni vain tunnekylmät junttimiehet panevat panemisen vuoksi, jos nyt kerran tarjolla sattuu olemaan. Vähän niinkuin tyyliin, löysin tuosta hamppariravintolan pöydältä hampparin, söin sen vaikka ei nyt nälkääkään ollut, mutta kun tuli vastaan, niin ei voinut jättääkään. Ja sitten ihmetellään, kun vyötärö kasvaa ja verisuonet tukkeutuu.
Vaikka toisaalta sitä voisi mennä vaikka johonkin hyvään Michelin-tähden ravintolaan, syödä hitaasti ja nauttia joka suupalasta hyvän viinin kera. Se toki on kalliimpaa ja vaatii enemmän uhrautumista kuin se löydetty ilmaishamppari, eikä sitä voi aina tehdä. Ja onhan ne hampparitkin hyviä, silloin kun itse saa päättää. Eli kyse on siis vaan siitä, että mitä kukin arvostaa.
Suo anteeksi jos menin pahasti metsään ja loukkasin, mutta kun tänne nettiin julkisesti jotain vuodattaa, koin oikeudeksekseni ja suorastaan velvollisuudekseni yrittää neuvoa.
Naisia kyllä saa, jos osaa pukeutua ja on riittävän itsevarma. Muuta ei tarvita. (Hyvä hiustenleikkaus kuuluu oleellisena osana miesten pukeutumiseen). Eli tuon ensimmäisen osion voi kuka vaan mies saada, jos viitsii hieman nähdä vaivaa, mutta se itsevarmuus on kinkkisempi juttu.
Mutta jos haluaa sen michelin-tähden aterian, eli elämänsä naisen, niin siinä ei sitten kyllä mielestäni auta niin vaatteet kuin itsevarmuuskaan. Voi olla vaikka kuinka taitava naisten kanssa, mutta mennä silti metsään sen valinnan kanssa. Siitä evioero- ja pettämistilastomme kertovat karua kieltään. Ja tämä täysin sama ongelma on myös naisilla. Useimmat tuntemani naiset saisivat kyllä JONKUN miehen, jos haluaisivat, mutta sen elämänsä miehen löytäminen onkin sitten ihan eri juttu. Enkä puhunyt mistään nirppanokka-sinkuista, jotka olettavat miehen olevan kaikkea mahdollista epärealistista, vaan ihan tavallisen.
Kyse on vaan pitkälti kuitenkin kemioista ja rohkeudesta. Ja sattumasta. Tosin itse en usko sattumaan vaan Jumalaan (ihan luterilainen olen) ja hänen johdatukseensa. Mutta se on sitten jo toinen tarina.
Koska olit laittanut yhden sananlaskun raamatusta aikaisempaan kirjoitukseesi, minäkin laitan tähän loppuun yhden, jonka olen elämässäni huomannut täysin todeksi ja kertoo myös yhden syyn siihen,miksi olen kristitty.
Ps. 127:1
Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.
Enkä voi tuohon muuta sanoa kuin Amen.
Äh, olipas huonosti jäsenneltyä schaissea minulta. Yritänehkä joskus kirjoittaa paremmin ja fiksummin.En kyllä tiedä osaanko.
VastaaPoistaPiti kuitenkin vielä sanoa, että luin nyt blogejasi pidemmältä aikaa ja tein muutaman kommentin yläpuolella, mitkä todennäköisesti ymmärrät väärin. Kuten sen, että naisia saa jos osaa pukeutua ja on itsevarma.
Se pitää ymmärtää hyvin kirjaimellisesti sen itsetunnon suhteen. Ilman hyvää itsetuntoa on vaikea vakuuttaa ketään.Jos ei pysty vakuuttamaan itseäänkään, on kyllä todella haasteellista yrittää vakuuttaa joku tuntematon pimatsu jostain ravintolasta. Suorastaan ihmettelen, että miten kukaan ylipäätään edes jaksaa lähteä ulos ravintolaan kiduttamaan itseään sillä meiningillä. Toiveajattelu kai siihen on syynä. Aika rohkeita olette miehet, jos tuolla meiningillä kuitenkin lähdette ulos sinne ravintolaan. Itsehän en tuohon pystyisi.
Ja jos ihminen on masentunut ja ahdistunut, niin minkäänlaisten ihmissuhteiden solmiminen on vaikeaa. Edes ystävyyssuhteiden, koska naiset varsinkin etsivät kuitenkin potentiaalista perheenelättäjää ja isää lapsilleen, joten pitäisi jotenkin pystyä vakuuttamaan se nainen siitä, että on kykenevä ja ennenkaikkea halukas siihen. Naiselle kun on kuitenkin pitkässä juoksussa hyvin tärkeää se tunne, että jos hänelle tai mahdollisille jälkeläisille tapahtuu jotain, mies tulee ja hoitaa tilanteen.
Kylmää, ehkäpä niin,mutta jos ajatellaan asiaa vain evoluutioteorian kannalta, niin näinhän se pitäisi ollakin.Survival of the fittest.
Siksipä en kovin mielelläni haluaisi yhteiskuntamme ja maailmankuvamme, (ihmiskäsityksestä puhumattakaan), perustuvan ko. teorian kaltaisille ajatuksille. Mutta sitä saa mitä tilaa. Ulos kristinuskon laki ja evankeliumi ja tervemenoa ihmisarvo ja lähimmäisen rakkaus. Niin makaa kuin petaa. Sitten vaan ihmetellään kolmenkymmen vuoden päästä, että hupsista, mitenkäs tässä näin kävi. Eikö muka valistus ja koulutus poistanutkaan pahuutta meistä? Mitenkäs meistä tulikaan taas natseja?
Noh, menitaas tapani mukaan ihan sivuraiteille, mutta siis oikeasti, pointtini on se kokemuksen syvällä rintaäänellä,että koska olet älykäs, olet havainnut jo lapsena, että elämä on paskaa ja epäreilua, eikä sille juuri voi mitään,vaikka kuinka yrittäisi. Survival of the fittest on ikävää todellisuutta. Eli onko se ihmekään, että olet turhautunut, ahdistunut ja masentunut. Elät ikävässä todellisuudessa, jonka osittain haluat kieltää, koska se on liian masentava ja pelottava, mutta minkäs sille voi. Jotenkin ne tosia-asiat aina älykkään ihmisen tajuntaan kuitenkin tunkeutuu, vaikka kuinka yrittäisi tilkkiä rakoja.
VastaaPoistaJos maailma on syntynyt kirjaimellisesti tyhjästä sattumalta itsestään, niin tässähän ei ole mitään mieltä koko elämässä. Täällä silloin ainut tarkoitus on yrittää elää olosuhteisiin nähden mahdollisimman "onnellista" elämää, (koska tuskaista ei halua kukaan vapaaehtoisesti) ja sitten kuolla pois ja muuttua osaksi ravintoketjua. Vau. Kylläpä onkin houkuttaa elämä. Itseäni ainakin ihan jo syyhyttää lähteä huomenna töihin toteuttamaan itseäni tekemällä töitä muiden eteen, vaikka saatan päätyä ravintoketjun alapäähän jo viiden minuutin päästä saamalla sydärin tai verisuonen repeämiseen päässäni.
Mitä paskaa meille oikein yritetään syöttää, käy töissä,maksa verosi lisäänny ja elä onnellista eläkeläisen elämää sitten joskus ja parasta mitä elämä voi tarjota on hedonististen tarpeitten tyydyttäminen hampaat irvessä. Paitsi jos et ole kaunis, terve ja menestyjä, niin sitten se on vaan voivoi.Pelaa niillä korteilla mitä olet saanut.KAikki on vaan joko itsestä kiinni tai sitten ihan vaan random-peliä, vaikka kuinka yrittäisit.
Ei oikein vakuuta minua tämä elämä. Entä jos ei löydäkään sitä elämänsä rakkautta, entä jos saa syövän, entä jos saa vammaisen lapsen, entä jos ei saa lapsia ollenkaan. Entä jos joku vaikka raiskaa ja pilaa elämäsi ja mielenterveytesi sillä, tai kiusaa kaikki kouluvuodet ja vie itsetunnon.Mitä näille ihmisille sitten on tarjolla? Sori vaan mutta random-maailmankuvan mukaan sulla oli nyt vaan tosi huono tuuri. Koita jaksaa, kyllä se siitä päivä paistaa risukasaankin. Ei se niin paha ole se sinun halvautumisesi, kato voit kuitenkin vielä käsiä käyttää. Käyt vaikka kato joskus tanssimassa, kyllä tää elämä on kuitenkin elämisen arvoista ja ihanaa.
Minusta kyllä ei oo yhtään tällä survival of the fittes-meiningillä. Vaan päinvastoin tosi epäireilua ja paskaa. Sillä random-maailmankuvan mukaan se on itse asiassa ihan yks hailee, että kuoleeko ihminen kaks sekuntia ennen syntymäänsä vai 86,5 vuotta sen jälkeen, kun kuitenkin on joskus kuoltava ja ainut tarkoitus random-maailmankaikkeuden kannalta on pyöritää energian kiertokulkua. Plus ehkä lisääntyä. Eli jos siihenkään ei pysty, niin sitten oli kyllä ihan hyödytön elämä, vaikka ois kuinka nobeleja voittanut tai elänyt koko elämänsä alkkiksena katuojassa. Muut ihmiset ehkä hetken muistaa sinut, ja saatat saada nimesi historian kirjoihin penisilliinin keksijänä, mutta mitä siitä, sama kohtalo on jokaisella päätyä atomeiksi.
Eipä turhaan saarnaaja sano raamatussa, että kaikki on turhaa auringon alla.
Aloin nyt tapani mukaan jauhamaan.
VastaaPoistaMutta siis juuri tästä syystä olen kristitty. Koen, että minulla ei ole kerrassaan mitään muuta toivoa, kuin se että Jeesus todella on olemassa ja kaikella tällä on kuitenkin joku tarkoitus. En a) luonnontieteellisen koulutukseni takia jaksa uskoa tyhjästä nyhjäisemiseen (maailman synty)ja sattumaan. Ihan sama vaikka jättäisin haisevat sukkani triljoonaksi vuodeksi lattialleni, ne eivät siitä miksikään DNA:ksi tule silti muuttumaan, saati joksikin eläväksi olennoksi. Miksi samat atomit kivessä eivät pysty ylläpitämään elämään, mutta munasolussa pystyvät?
Puhumattakaan siitä, että sen materiankin on jostain tultava. (Siihen veteen ja hiekkaankin).
b)ja tämän elämän epäreiluuden ja turhuuden takia kertakaikkiaan jaksa tämmöistä surua ja tuskaa muuten.
Minusta tässä random-elämässä ei vaa oo mitään toivoa eikä järkeä, eikä itseasiassa pidäkään olla, jos nyt sitä ajatusketjua mennään johdonmukaisesti loppuun saakka.
Minulle ei riitä elämäntarkoitukseksi se, että saisin ehkä (jos ylipäätään saisin) toteuttaa itseäni töissä ja vapaa-ajalla ja saada lapsia ja seksiä ja riittävästi lepoa ja ruokaa.
Ja erityisesti jos vielä saan jonkun syövän tai jonkun muun kivan hivuttavan taudin kaikesta terveellisten elämäntapojeni noudattamisesta huolimatta, se vaan täydentää tätä mahtavaa random-elämää. Ja vanhuushan se on tosi rattoisaa ja kivaa kaikkine kipuineen ja särkyineen yksinään jossain vanhainkodissa. OIkein innolla odotan sitä vaihetta randomelämässäni.
Eli kyllä minä kahdesta vaihtoehdosta, joista kumpikin vaatii yhtälailla uskoa (kaikki on randomin tulosta tyhjästä nyhjäistynä) tai että kaikki on suunniteltua ja tätä kaikkea ohjaa Jumala, joka hoitaa ja hoivaa minua, mieluummin otan tuon jälkimmäisen. Varsinkin kun tässä on vielä tuo helvetti-korttikin. Mitä jos se onkin totta,kukaan kun ei sitäkään voi satavarmasti tietää. Vaikka olisi vain häviävän pieneltä näyttätävä todennäköisyys siihen, että se onkin totta, niin se on ikävää havaita todeksi siinä vaiheessa, kun siellä on eikä pääse pois. Eli itse ainakin mieluummin yritän ottaa tässä elämässä selvää siitä, että miten sinne päätymisen voi välttää,kun tämäkin elämä on jo ihan riittävän masentavaa, saati jos vielä ikuisuus pitäisi helvetissä viettää.
VastaaPoistaNo niin, menipä synkeäksi. Jätän sinut nyt rauhaan. Totean vaan loppuun, että näistä syistä itse haluan uskoa siihen, että Jeesus on kuollut minunkin puolestani ristillä, että kerran voisin päästä sinne Taivaaseen, missä ei ole perisyntistä minää tai muitakaan sotkemassa ja pilaamassa koko paikkaa. Siellä olemme täydellisiä, ja elämä on elämisen arvoista.
Typi: Ensinnäkin, suuret kiitokset varsin syväluotaavasta kommentoinnista. Arvostan sitä, että käytit varmasti huomattavasti aikaa noiden tekstien kirjoittamiseen. Kommentoin seuraavassa:
VastaaPoista> en usko sinun olevan homoseksuaali. Luulen
> vaan sinun antavan liikaa valtaa päässäsi
> ilmiölle, joka on mielestäni normaali ja
> kaikille ihmisille sukupuoleen katsomatta
> tavallinen sopivassa elämäntilanteessa ja
> vaiheessa.
En oikeastaan minäkään, koska olen kuitenkin selkeästi kiinnostunut naisista. Olisi jotenkin helppoa todeta "mä oon homo ja siks mun elämä on näin vaikeaa, pimpelipom, nyt kun mä tiedostin tän mun identiteetin ni kaikki muuttuu paremmaksi".
Tällöin kuitenkin pitäisi jollain tavalla selittää pois kaikki se naisiin liittyvä kiinnostus jota minulla on ollut ja on edelleen. Se ei mielestäni onnistu turvautumatta älylliseen epärehellisyyteen.
Biseksuaalisuus jää tietysti tällöin vielä auki. On ihan mahdollista, että olenkin jonkin verran biseksuaali. En kuitenkaan koe suhdetta samaa sukupuolta olevan kanssa kohdallani luontevana ja hyvänä ratkaisuna. Haluaisin löytää sen onnen naisen kanssa.
Valitettavasti se että rationaalisella tasolla ajattelen näin ei tarkoita että asia heijastuisi myös tunnetasolle ja voisin näin eliminoida nämä epämiellyttävät tuntemukset.
> Koska nykyisin yhteiskunnassamme ei enää
> tunneta käsitettä perisynti
Täytyy varoittaa, että uskonnollisten ja seksuaalisten asioiden sotkemiseen suhtaudun aika varauksella. En niinkään siksi että kokisin ettei erilaisia käyttäytymismalleja saisi tuomita - ihmiskuntahan on aina kategoroinut käyttäytymistavat hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin varsin mielivaltaisillakin perusteilla.
Uskonnollisten ja seksuaalisten asioiden sotkeminen pelottaa minua lähinnä siksi, että maailmassa tuntuu olevan paljon homoja joille se oma homous (ilmeisesti) olisi ihan OK jos vaan Raamattu ei kieltäisi. Se on minusta traagista, koska minulle homouden vastenmielisyys on aina syntynyt siitä että jollain tasolla se ei tunnu oikealta ja luontevalta. Näiden uskovaisten homojen elämä tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan loppujen lopuksi (minun näkökulmastani) aika turhasta syystä.
Palaan tähän aiheeseen myöhemmin, nyt täytyy mennä.
Hei johtuen taas omasta sekavan väsyneestä mielentilasta, en ota täyttä vastuuta kaikista höpinöistäni, mutta yritän hieman vielä selittää mitä tarkoitin sillä perisynti-jutullani.
VastaaPoistaSiis, koska perisynti-käsite on vieras suurimmalle osalle kansakuntamme populaatiota, olemme ikäänkuin unohtaneet mitä se tarkoittaa.
Sitä ei ole mitenkään erityisen helppoa avata selventävästi, koska jokainen kristittykin saa koko elämänsä opetella sen ymmärtämistä itsessään. Toisista puhumattakaan. Ja tässä tosiaankin käy juuri niinkuin varmaan yrititkin mainita, että se rikka on helpompi nähdä toisen silmässä kuin malka omassa.
Mitä siis itse tarkoitan perisynnillä tässä on se, että kaikki ihmiset syntyvät syntisinä eli toisin sanoen turmeltuneina. Kun kuningas Daavid sanoo Psalmissa 51:7, että on jo syntymästään saakka ollut syntinen, niin asia on ikävä kyllä juuri näin jokaisen ihmisen kohdalla.
Sivuhuomautuksena tähän, että ko. raamatun suuri sankari Daavid runoili tämän psalmin sen jälkeen, kun joutui pakon edessä tunnustamaan Jumalalle murhauttaneensa Batseban aviomiehen ja käyttäneensä törkeästi hyväksi Batsebaa.
3 Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi,
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
4 Pese minut puhtaaksi rikoksestani
ja anna lankeemukseni anteeksi.
5 Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni.
6 Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet,
ja syystä sinä minut tuomitset.
7 Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
8 Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden -- ilmoita siis minulle viisautesi!
9 Vihmo minut puhtaaksi iisopilla
ja pese minut lunta valkeammaksi.
Tähänpä oikeastaan on tiivistetty kaikki, missä Kristinuskossa on kyse. Ihminen tajuaa syntisyytensä Jumalan edessä, ja pyytää armoa eli syntien anteeksiantamista. Usein tämä kylläkin tapahtuu vasta pakon edessä, jos silloinkaan.
Ja tässäkin esimerkissä huomaamme, sen, että vaikka kyseessä oli todella ns. karkeat synnit, murha ja aviorikos, niin siltikään Daavid ei ollut vapaaehtoisesti mennyt niitä Jumalalle tunnustamaan,(vaikka siis oli ennen tätä lankeamistaan ollut hurskaista hurskain mies), ennenkuin Jumala lähetti jonkun häntä niistä muistuttamaan.
VastaaPoistaEli mitä voimme päätellä tästä. Jos aiemmin elämässään hurskaista hurskain mies halusi salata todella karkeat ja kauheat syntinsä Jumalalta, niin haluaisiko sitten vapaaehtoisesti kukaan pienempiä, ei yhtä karkeita syntejä tehnyt ei-uskovainen tunnustaa syntejään Jumalalle? Enpä oikein usko. Luther onkin kirjoittanut paljon aiheesta nimeltä sidottu ratkaisuvalta, mutta se vaatisi taas ihan oman lukunsa. Eikä minun teologiset taidot vielä riitä siihen.
Mutta varmaa on se, että syntiinlankeemuksen jälkeen, (jolloin perisynti siis astui maailmaan ja on siitä lähtien ollut erottamaton osa ihmistä), ihminen ei ole halunnut muuta kuin piileskellä puskassa ja uskoa Jumalasta pelkkää pahaa.
Perisynti saa aikaan tuonkin harhakäsityksen Jumalasta, eikä sille ole immuuuni kukaan.
Noh, tiedän tämän kuulostavan naivin yksinkertaistavalta höpinältä, mutta näin se on. Usko tai älä.
Eli, koska olemme perisynnin ikäänkuin korruptoimia, olemme vaurioituineita kyvyissämme, älyssämme ja tahdossamme toimia oikein. Jopa niin vaurioituneita, että emme edes tunnista mikä on haitallista tai väärää, vain päinvastoin luulemme hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi. Mikä on kaikkein traagisinta.
Koska kannattaa kyllä ihan oikeasti vaan yrittää pitää mielessä mm. ne natsit ja se, kuinka tavallisia ja hyvin kouluttautuneita ihmisiä niistä suurin osa oli, ja siitä huolimatta yhtäkkiä niistä vaan tuli natseja.Ihan kaikesta valistuksesta ja koulutuksesta huolimatta. (Tai ehkä just siitä valistuksesta johtuen...).
Ja ihan tosissaan edelleenkin jossain päin maailmaa, ollaan sitä mieltä, että joo, hyvä idea on naisia silpoa, että ovat kunniallisia naisia ja voivat perustaa perheen, ja olla hyväksyttyjä yhteiskunnan jäseniä. Me "valistuneet" länsimaalaiset täällä kauhistelemme, että miten ne hölmöt ei-koulutetut tyypit voivat tehdä niin. Heureka, sen täytyy johtua vaan "valistuksen" ja koulutuksen puutteesta. Kyllä ne sitten tajuaa, että niin ei tietenkään kannata eikä saa tehdä.
No silti nämä samat "hölmöt" kuitenkin ihmettelevät, että on ne siellä länsimaissa brutaaleja ja sivistymättömiä ihmisiä, kun tappavat lapset äitinsä kohtuun ja se on täysin oikein ja hyväksyttävää, koska äiti on sen verran valistunut ja kouluttautunut, että haluaa lapselle hyvät olosuhteet elämään. joten jos niitä ei sillä hetkellä näytä olevan tarjolla, niin parempi vaan tappaa se lapsi. Sehän on sivistynyt teko. Siis sen lapsen kannalta. Eli valistuneessa yhteiskunnassamme lapsen saa tappaa kohtuun jokunen kuukausi ennen syntymää, mutta jos samaisen lapsen hylkää tunti syntymän jälkeen jonnekin,niin on hirveä ja kamala ihminen ja yhteiskunnan hylkiö ja rikollinen. Samaan aikaan mietitään, että vitsi mitenkähän niiden labrarottien päivät vois päättää mahdollisimman vähällä tuskalla. (Vastaus muuten on giljotiini). No, eipä taideta paljon kysellä että miten ne vauvat voisi tappaa siellä kohdussa mahdollisimman vähällä tuskalla.
Meni nyt taas ihan sivuraiteille, mutta senhän oletkin jo huomannut, että minulla ei ole kykyä tiivistettyyn ilmaisuun.
Jos pääsisin näistä omista turhista angsti-löpinöistäni eroon, pääsisin ehkä joskus sinne pointtiinkin asti... Pahoittelut.
VastaaPoistaVielä kerran yritys.
VastaaPoistaSiis ihmisillä on perisyntisyyden vuoksi taipumuksia vaikka mihin, oli se sitten homoutta, biseksuaalisuutta, s&m-meininkiä tai ryhmäseksiä tai ihan vaan "tavallista" heteroseksiä, niin vaikka niitä kaiken maiilman tunteitaan ja taipumuksiaan ei toteuttaisikaan,niin ainakin ne ovat ajatuksen ja tunteiden tasolla olemassam ja kuten olet huomannutkin, eivät lähde rationalisoimalla tai kouluttamalla, tai valistamalla yhtään mihinkään.
Siksi juuri puhutaan perisynnistä, koska voihan sitä tosiaan jonkun munkin tavoin yrittää piilottautua yksinäisyyteen ja kaavun taakse ja vaikka yrittää piiskata itsestään ne "epämiellyttävät" ajatukset pois, niin ei ne sieltä päästä mihinkään lähde.
Ja vaikka olisi kuinka hetero ja normi-kansalainen, niin vähintäänkin normaalilla miehellä ainakin pitäisi viisarin värähtää jos näkee riittävän hemaisevan ärsykkeen vaikka olisi kuinka naimisissa ja onnellisessa parisuhteessa. Kuten ystävällemme Daavidillekin kävi,vaikka oli ollut muutoin tosi hurskas mies.
eli jo ajatuksen tasolla ne synnit tehdään, saati sitten käytännössä.
Homous yksistään ei ole jokin erityissynti, ihan yhtä lailla on Jumalan silmissä syntiä heterosuhde avoliitossa. Eli esiaviollinen seksi. No, sitäkin suurin osa ihmisistä pitää ihan normaalina ilmiönä, ja suorastaan terveellisenä ja ainoana järkevänä vaihtoehtona. mikä onkin ihan ymmärrettävää, sillä jos ihminen ei usko Jumalaan, niin miksi ihmeessä hän silloin vaivautuisi hirveästi miettimään, että mitäköhän Jumala mahtaa tästä minun elämästäni ajatella.
(Ja kuten jo aiemmin viittasin siellä pusikoissa rypemiseen, niin ihminen ei todellisuudessa edes halua miettiä, että mitä Jumala tästä ajattelee. Lue 1 Moos. 3. luku ja huomaat mikä oli Adamin ensimmäisiä reaktiota, kun hän huomasi tehneensä väärin. VAstaus:pusikoissa rypeminen.).
Mutta palatakseni noihin tuntemukseesi ja viittaukseesi siihen, että homot ehkä muuten olisivat taipumuksensa kanssa enemmän sinut, jos juuri raamattu ei sitä kieltäisi.
VastaaPoistaEttei nyt kuitenkin olisi näinkin vanhanaikainen termi kuin omatunto kuitenkin siellä niiden epämiellyttävien tunteiden takana. Niin uskovaisilla homoilla kuin sinullakin.
Niin se ainakin minulla toimii. Tiedän kyllä alitajuisesti mikä minulle on haitallista, vaikken sitä raamatusta lukisikaan.
Käskythän eivät ole siellä sen takia, että niiden tarkoitus olisi rajoittaa meitä elämästä elämäämme vaan suojellakseen meitä, ja herättääkseen omatuntomme tajuamaan, mitä Jumalan laki meiltä vaatii. Sillä jos emme tajua syntejämme, jotka laki osoittaa, emme myöskään tarvitse ristiin naulittua Jeesustakaan niiden anteeksi saamiseen.
Huomaatko, laki ja evankeliumi. Siinä taas koko kristinusko niin pähkinänkuoressa kuin osaan laittaa. Raamattua pitäisi aina lukea Pyhän hengen opastuksella, että sieltä löytää lain ja evankeliumin, ei vaan jompaa kumpaa, vaan molemmat.
Ja kyllä ihan hetero-kristitynkin elämä on ihan yhtälailla omien himojensa tuulimyllyjä vastaan taistelemista, jos muistaa sen, että Jeesus totesi aika tylyjä sanoja jo sen suhteen, jos edes katsookin naista sillä silmillä...
Matt. 5:28
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.
Noiden sanojen edessä ainakin itse vaikenen. Vaikea tuohon on muuta sanoa, kuin että syyllinen. Armoa. Vaikken sattuneesta syystä naisia sillä silmällä katsokaan. Mutta tilalle voi laittaa miehen, tai mikä se sitten kullakin on.
Jeesus siis haluaa noilla kommenteillaan osoittaa, että toivotonta on ihmisen itse yrittää itsestään hurkasta tehdä. Kannattaa vaan ennemmin huutaa Häntä avukseen.
Niin teen itse, koska olen avuton tämän elämän ja ennenkaikkea oman kyvyttömyyteni edessä tehdä oikein.
Ja se sama evankeliumi on olemassa ihan kaikille ihmisille, oli niillä sitten minkälaisia taipumuksia tai haluja tahansa. Kullakin on helmasyntinsä ja ristinsä kannettavanaan. Niin minullakin.