Normaali ihminen voisi nähdä tässäkin illassa paljon positiivisia asioita. Minun ongelmani on, että mennessäni ulos menen etsimään naista. Viina ei tunnu juuri miltään. Tuttavien kanssa seurustelu on tietysti mukavaa, mutta jollain tasolla koen olevani seurassakin yksin. Jäljelle jäävät siis naiset. Jos saan osakseni mielenkiintoa vastakkaiselta sukupuolelta, ilta on hyvä. Jos en, olen hukannut aikaani.
Ehkä tämä on yleinenkin ongelma. Joka tapauksessa on ironista, että vaivaudun kirjoittamaan aiheesta ja vieläpä tähän sävyyn. Olen aina pitänyt individualismiin ja omaan ainutlaatuisuuteen uskovia vähän lapsellisena. Lopulta kai minunkin sisälläni kuitenkin asuu se teiniprinsessa, joka huutaa kahdeksan siiderin kännissä silmämeikit poskille itkettynä "MuT te ETTE tajuu, MÄ EN oo NiinKu TE, mÄ Ooon ERILAINEN!?!?!?!?!?". Hauskaa.
Oli miten oli, palataan juhliin. Opiskelen miesvoittoisella alalla, joten sukupuolijakauma oli tietysti masentava. Kun mennään tasolle "miehiä 3 tai enemmän yhtä naista kohden", naisen mielenkiinnon herättämistä varten pitää olla jo melko hyvätasoinen uros. Minun resurssini eivät siinä leikissä pitkälle riitä. Okei, yksi tai kaksi hassua narttua hinkkasi itseään hetken minua vasten ja dumppasi sitten. Tytöillehän tällainen ympäristö on käsittättömän hyvä tilaisuus oman itsetunnon nostamista varten, eivätkä he jätä sitä käyttämättä.
Kummaa koko jutussa on sekin, että vielä eilen odotin juhlia innolla ja, suoraan sanottuna, kiimaisena. Tapahtuma oli kuitenkin antikliimaksi. Paikalla olleet stripparitkaan eivät saaneet viisariani edes värähtämään. Sen sijaan jos joku näyttävä nainen kiinnittää minuun huomiota, alakerrassa alkaa tapahtua. Mielenkiintoista. Olen elänyt siinä illuusiossa, että stripparin tarkoituksena on miesten kiihottaminen, mutta syttyisin varmaan yhtä paljon maalin kuivumisen katselusta.
No, tiesin jo muutenkin olevani päästäni enemmän tai vähemmän sekaisin.
Yhden hyvän asian tällaisista illoista kuitenkin systemaattisesti saan, vaikka ne muutoin aika karvaita ovatkin. Tuntuu siltä, kuin joku pesisi tuulilasin ja vaihteen vuoksi näkee maailman sellaisena kuin se on. Jos ilta on hyvä, todellisuus saa ympärilleen pehmustavan valheiden kalvon. Pieni turpiinsa saaminen auttaa taas muistamaan, että elämä on raadollista. Ja niin olen minäkin.
Et missään saa viivähtää
Koirat niskaasi hengittää
tähtää kiiltävän piipun suu
Kannet arkkuusi valmistuu
Tekstit
Jos etsit vakituista seuraa niin älä tuhlaa aikaasi naisiin jotka tanssilattialla hinkkaavat itseään sinuun ja antavat puristella rintojaan (aikaisempi postauksesi), luulenpa että kyseisellä tavalla käyttäytyvä nainen tuskin etsii vakituista suhdetta, korkeintaan vakipanoa.
VastaaPoistaIkävä myöntää, mutta tuo on varmasti totta.
VastaaPoistaEn ole kauhean jäsennellysti asiaa miettinyt, mutta on ihan järkevää ajatella että jos nainen käyttäytyy kuin huora, hän luultavasti on sellainen.
No, seksuaalisesti vapautuneen naisenhan minä tavallaan haluankin. Jos toista osapuolta kiinnostavat BDSM-jutut ja toinen haluaa seksiä vain kerran kuussa peiton alla pimeässä, niin eihän se juttu toimi.
Mutta ongelma tässä on toisaan se, että tuollainen "moi, tavattiin just, hiero mun tissejä, sit mun pillua, ei haittaa että sata ihmistä katselee"-tyttö menee luultavasti viimeistään parin viikon suhteen jälkeen takaisin sinne baariin hierottamaan itseään jollakulla toisella.
Ja kuten totesit, vakituista seuraa minä etsin. Tietysti te naiset olette niin ihania että tekisi mieli maistella vähän jokaista, mutta tahtoisin sellaisen suhteen jossa on luottamusta ja keskinäistä kunnioitusta. Plus niitä tunteitakin, jos vielä niihin kykenen.
niistä tunteista, itse kuvittelin että minusta on tullut oikea kylmyyden kuningatar, mutta kuinkas sitten yllättäin kävikään.... hups, huomasin että kyllä tunteita löytyy, joskus tuntuu että hiukan liikaakin =)
VastaaPoistaniin että älä yhtään sure, taatusti jonain päivänä huomaat että lähtee jalat alta, ja havahdut polviltasi... älä lainkaan intä vastaan, kysymys on vain ajasta, hetkestä, ajoituksesta =)
ja hei, ravintola ei aina ole se paras eikä ainakaan ainoa paikka etsiä elämäsi naista.
Ehkä joskus noinkin voi käydä. Rakastuin itsekin kunnolla aikanaan Hannaan, vaikka ajattelin jo silloin että en ole enää kykenevä rakastamaan. Kuvio siis voi toistua.
VastaaPoistaHannasta on jo monta vuotta.
> ja hei, ravintola ei aina ole se paras eikä
> ainakaan ainoa paikka etsiä elämäsi naista.
Vinkkejä otetaan vastaan :). Alkuperäinen suunnitelma oli se klassinen, eli ollaan vaan normaalisti ja pyöritään opiskeluympyröissä, tapaillaan kavereita jne. Sitten tapahtuu Hollywood-elokuva, tapaan ihanan tytön, rakastumme silmittömästi ja loppuelämä sujuu pinkissä huumassa.
Näin ei tietenkään sitten käynyt. Nyt olen lisännyt tuohon itseni nolaamisen kapakoissa notkumalla. Nettideittejähän on myös tullut kokeiltua, niistä pitääkin kirjoittaa lisää heti kun ehdin.
En keksi mitään muuta jäljelle jäävää vaihtoehtoa kuin joko epätoivoisesti yrittää kasvattaa tuttavapiiriä tai aloittaa harrastus, jossa naisiin voisi törmätä. Jälkimmäisen hankalana puolena on, että minua kiinnostavat harrastuksista eniten sellaiset, jotka tuntuvat naisia kiinnostavan vähiten. Lisäksi yhden uuden harrastuksen lisääminen entisten päälle tekisi tilanteesta ajankäytöllisesti entistäkin hankalamman.
asioitahan voi alkaa ratkoa eri näkökulmista, ja yksi tapa löytää vastauksia on esittää kysymyksiä, keksin usein niitä myös itse itselleni (saatanan vaikeata on kuitenkin joskus vastausten löytäminen!!!, joskus yhtä helvettiä, anteeksi karkea kielenkäyttö). Sinä etsit naista, et mitä tahansa naista, vaan elämäsinaista, millainen olisi elämäsi nainen? missä hän voisi harrastaa ja mitä? (tähän ei lasketa kuumaa seksiä sinun kanssasi =), millaisissa ruokaravintoloissa hän syö? mistä ostaa vaatteita, kirjoja, antiikkia. toimiiko hän hyväntekeväisyysjärjestössä? (eräs ystävättäreni vietiin lettupannun vierestä vapputorilta melkeinpä suoraan vihille, ja hyvin on mennyt jo 7 vuotta). naistenvaateliikkeestä voit mennä ostamaan vaikka kaulaliinaa äidillesi tai siskollesi (annat sitten vaikka jouluna) mistä tietää kehen siellä törmäät, liiku sellaisissa paikoissa joissa voisit ajatella tulevan vaimosi, kunnollisen naisen liikkuvan.
VastaaPoistajuu-u, toiselle on niin helppoa antaa ohjeita että miten toimia, sitten onkin eri juttu kun on kyse omasta elämästä... mä rakastan avopuolisoani, mutta olen jotenkin ihan sekasin välillä, taidan rakastaa enemmän ku pääni kestää =)
Ravintolasta kumppanin löytäminen -- hmm, toimiikohan? Tuntuu kovin elokuvajutulta, ihan oikeestiko? Vaatekaupasta? sori mutta minusta tämä on kyll vähän perverssiä (vaikka oonkin vanha likainen ukko). Kirjakaupasta? Tämä on kyllä niin klisee, että voisi jopa vitsin varjolla onnistuakin. "hei, ai sinäkin luet Tabermannia, luettaisko yhdessä?" Antiikkia? kamoon kuka haluaa tyttöystävän joka ostelee vanhoja kuppeja? Kaikkea ei tietty kannata etukäteen tyrmätä, mutta jotenkin ihastuttavan naivia juttua ehdotella tuollaisia paikkoja. ;) Toivottavasti bloginpitäjää kuitenkin onnistaa, Intoa yrittämiseen, sitä tarvitaan t. Jaska
VastaaPoistavoi Jaska, Jaska.. kyllä noi jutut IHAN OIKEESTI toimii, eikä niissä mitään perverssiä ole =)
VastaaPoistaSinutko tuli kulta ihan kotoa hakemaan kun et varmaan ihmisten ilmoille itse lähtenyt eihän niin tee kuin perverssit, siis sinun mielestäsi =) t. Laila
En halua leimautua vastarannan kiiskiksi jolle mikään ei kelpaa, mutta olisi mielenkiintoista tietää miten nuo jutut toimivat?
VastaaPoistaJaskan tavoin olen nimittäin vähän skeptinen esimerkiksi julkisilla paikoilla tapahtuvien kohtaamisten suhteen. Voin mennä tavaratalon vaateosastolle pyytämään näköpiiriin sattuvia hyvännäköisiä tyttöjä kahville, mutta luulen että se johtaa vain vihaisiin katseisiin ja mahdollisesti vartijan kohteliaasti antamiin poistumisohjeisiin.
Suomessa vaan tuntuu olevan sellainen kulttuuri, että ventovieraat eivät puhu toisilleen. Jos puhut jollekulle, olet joko hullu tai humalassa. Jos vielä yrität pokata jotakuta selvin päin baarin ulkopuolella (esim. näet nätin tytön kirjakaupassa ja pyydät puhelinnumeroa), niin sitä vasta kummallisena pidetäänkin.
Ei tullut kotoa hakemaan ;) Aikani siellä odottelin, mutta pakko oli itse lähteä kännäämään johonkin opiskelijabileisiin ja kapakoihin - sieltä tuhannen päissään iskeä ensimmäinen pimu, joka suostui seuraani. Tätä kun jonkun aikaa harrasti, löytyi sitten nainen, joka halusi seuraani vielä seuraavanakin päivänä... t. Jaska-ukkeli
VastaaPoistaEpäilyni taustalla on tietysti juuri tuo sama kuin bloginpitäjän kommentissa; toimiiko nuo jutut muka oikeasti nykyään? Ihan oikeastiko ravintolassa voi mennä tuntemattoman naisen seuraan tekemään tuttavuutta? (käykö naiset edes yksin syömässä? Ihmetteleekö Laila taas tätä ?)
VastaaPoistaNiin tuo vaatekaupan iskuyritys tuo vaan mielikuvan miehestä kyttäämässä naista jostain vaatetangon takaa... Ehkä olin vain itse se likainen ukko ja muitten mielestä on ihan ok mennä jututtamaan naista vaatekaupassa.
Näistä mun mielestä tuo kirjakauppa on niin paras pelkästään siksi, että se on niin klisee, kirjoissa, elokuvissa isketään aina nainen kirjakaupasta ;) (Kirjasto on vielä parempi! hih)
Hyviä iskuyrityksiä vain bloginpitäjälle, yritystä peliin kaikilla sektoreilla! t. jaska-vanhus