lauantai 19. joulukuuta 2009

Mikä pahan tappaisi?

Syvimmät pahoitteluni viimeaikaisesta hiljaisuudesta, vaikka moni onkin saattanut olla ihan tyytyväinen siihen että verbaalisen roskan määrä Internetissä on tilapäisesti vaikenemiseni myötä vähentynyt. Valitettavasti kaikki hyvä päättyy aikanaan. Joudutte siis tästä eteenpäin taas lukemaan kirjoituksiani, halusitte tai ette. Eihän netissä mitään muutakaan mielenkiintoista ole.

Mistä tämä yli kuukauden hiljaisuus? Ajattelinko lopettaa kokonaan? Oliko minulla intohimoinen suhde joka oli lyhyt kuin Lapin kesä? Kaappasivatko somalialaiset merirosvot?

No ei oikeastaan. Pahaksi onnekseni olen - kuten tiedätte - opiskelija. Vaihteen vuoksi opiskelut menivät taas sen verran tiukoiksi, että aikaa piti leikata tarpeettomista asioista. Esimerkiksi nukkumisesta. Valitettavasti se tarkoitti myös sitä, että olennaiset asiat, kuten tämä blogi, jäivät hunningolle. Väsyneenä ja kiireisenä on paha kirjoittaa. Tietysti olisin voinut blogata ja tinkiä opiskelusta, mutta tästä hommasta ei saa opintopisteitä. Ja sehän aiheuttaa hankaluuksia KELAn kanssa, joka puolestaan johtaa tukien katkeamiseen ja ajautumiseen kadulle rappioalkoholistiksi. Yritän toistaiseksi välttää sellaisen tilanteen.

Nyt on kuitenkin syyslukukausi ohi, joten voidaan palata asiaan. Kirjoitan tätä baarista tultuani puoli neljältä aamuyöllä. Tästä voinee päätellä, että kukaan neiti ei suostunut lähtemään kanssani vuodeakrobatiaa harjoittamaan.

Itse asiassa tämä kerta oli jollain tavalla väsyttävä. Olin vakiopaikassani ja yritin taas tanssilattialla saada jotakuta rysään. Tanssittuani yhden mimmin takana vähän aikaa kyllästyin siihen, etten saanut kauheasti vastakaikua. Ajattelin itsekseni että helvetti, ei tästä mitään tuu, mähän ajan päälle ja katotaan miten käy. Sitten puskin kiinni sen tytön perseeseen ja vein kädet sen lanteille.

Yllättäen se neiti ei työntänyt minua pois, vaan siinä vähän aikaa sitten hinkattiin. Ajattelin että tästähän ne taivaan portit aukesi. Vaan näinhän siinä kävi perinteiset, eli tämä pikkuhuora* sitten vähän ajan kuluttua hylkäsi meikäläisen ja haki jonkun räppipojan kanssaan kiehnäämään. Toisen muijan kanssa kävi vähän vastaavalla tavalla. Onhan tähän jo totuttu, joten en jaksanut ahdistua asiasta sen kummemmin. Muutenkin nuo ihan pienimmät pissaliisat alkavat jo vähän väsyttää, koska niiden käytös on kuitenkin usein niin hiekkalaatikkoleikkitasoa ettei sitä tervepäinen mies kestä.

Lähtiessäni baarista katsoin itseäni peilistä ja huomasin, että näytän vanhalta ja kuluneelta. Molemmat huomiot taitavat valitettavasti pitää paikkansa.

*: Huorahan on määritelty siten, että jos nainen antaa kaikille paitsi minulle, on hän huora. Jos nainen antaa myös minulle, hän on ihana, söpö ja kaikin puolin mukava ihminen.

Oh, but he's back
He's the man behind the mask
And he's out of control
He's back
The man behind the mask
And he crawled out of his hole

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti